The Biisi-Dolls of Finland

Rankka laulukilpailukausi alkaa talvipäivän seisauksen jälkeen yleensä Albanian valitessa euroviisunsa joulun tienoilla. Ei voi liikaa muistuttaa, että Albanian euroviisukarsinnassa arvostetaan vielä musiikkia toisin kuin muissa Euroopan maissa (paitsi Italiassa) ja kansainvälisessä loppukilpailussa. Tässä tämän vuoden voittajaesitys. Tässä puolestaan tänään valittu Italian euroviisuedustaja Nina Zilli.

Tänä vuonna en ole juuri seurannut eri maiden euroviisukarsintoja, mutta sitäkin tiiviimmin kotimaisia kykykilpailuja: Idolsia, The Voice of Finlandia ja Uuden Musiikin Kilpailua (omaa sukua Suomen euroviisukarsinta). En vastusta mitään musiikki- tai kykykilpailuja, mutta kritisoitavaa ja vertailtavaa näissä riittää.

On heti alkuun kehuttava, että kaikki kisat ovat tuoneet esiin loistavia kykyjä ja herättäneet paljon tunteita. Suomi on kokoaan suurempi musiikkimaa. 

TUOMARIT

The Voice of Finlandin tuomaristo on oikein loistava. En ole nähnyt formaatin muita versioita, mutta kvartetti Paula Koivuniemi, Michael Monroe, Elastinen ja Lauri Tähkä ovat loistavia viihdyttäjiä. Axl Smith on oikein mainio juontaja myös suomeksi.

Minä ja Laura noin 10 vuotta sitten.

Tommi Liimatainen puolestaan on tuonut Idols-tuomaristoon empaattisuutta ja sympaattisuutta ja Laura Voutilainen armotonta musiikillista ammattitaitoa. Heidän ansiostaan Jone Nikulakin on jotenkin parempi. Minun makuuni paras Idolsin tuomaristo koskaan.

UMK:n tuomaristo sen sijaan on narsistisista koulukiusaajista koostuva kauhugalleria. Muistuu mieleen kuinka Hesarin ja Nelosen toimittajilla 6 vuotta sitten karkasi mopo käsistä, kun he pääsivät ensi kertaa pitämään presidentinvaalitenttiä. Tässä on tapahtunut aika lailla samankaltainen ilmiö.

Tavallaan on kuitenkin on ollut vapauttavaa nähdä näin paljaalla tavalla, millaisia ihmishirviöitä ovat mm. Yleisradion radion kevyestä musiikista vastaavat musiikkipäälliköt, jotka ovat ammatikseen minun ja monen muun musiikin ammattilaisen ylitsepääsemättömänä esteenä tavoittaa yleisömme Yleisradion kautta. Mielestäni sekä heidän asemansa että heidän henkilökohtaiset saavutuksensa ovat selvästi yleisradiolain vastaisia. Toivottavasti tämä UMK-farssi herättäisi alalla yhtä suurta keskustelua kuin vaikkapa Guggenheim kuvataidepiireissä

Kaiken huipentuma oli nähdä, kuinka kisan ainoata senioria eli Freemania simputettiin epäolennaisista asioista kuten bändin puuttumisesta. Se oli kenties olevinaan hyvää tosi-teeveetä, mutta anteeksi vaan: kilpailun sääntöjen mukaan  lavalla saa olla vain 6 ihmistä, laulu on esitettävä livenä ja musiikin on tultava nauhalta. Playback-muusikot olisivat vain tiellä, sillä Freemanin esityksen toimivuus on kiinni juurikin upeasta stemmalaulusta. 

Kovin asiaankuulumatonta ja musiikintekijöitä halventavaa oli myös kysellä biisikilpailussa Aura Pinedalta: "Onko sulla itsellä lauluntekotaitoa?". Idols ja VoF-tuomareiden kanssa olisi kiva lähteä vaikka kaljalle, näiden kusipäisten sadistien kanssa ei. 

UMK

Kaikkein järkyttävintä ja ristiriitaisinta tässä laulukilpailusumassa on, että Yleisradio on monin tavoin tuhonnut brändin nimeltä Suomen euroviisukarsinta. Uuden Musiikin Kilpailu (kuinka monta palaveria tuohonkin tarvittiin) on kaikin puolin käsittämätön kokonaisuus, joka apinoi epäonnistuneesti formaattikykykilpailuja ja syrjii nimensä vastaisesti musiikkia. 4 ensimmäisen jakson aikana ei kuultu yhtään kilpailukappaletta kokonaan, toisin kuin esim. VoF:issa, jossa alusta alkaen laulajia säesti myös oikea bändi!

Ensimmäisessä jaksossa nähtiin, kuinka YLEX:n musiikkipäällikkö ohjeisti esiraatia, että tässä etsitään vain hyvää biisiä. A-ha. Siis euroviisuviha jatkuu entisellään, vaikka Ylessä tekijät vaihtuvatkin. Euroviisuissa tahi Uuden Musiikin Kilpailussa kyse on TV-kilpailusta ja niin kansallisessa kuin kansainvälisessä finaalissakin TV-katsojien arvostelun kohteena on kokonaisuus. Kuva ja ääni.

UMK sisältää kuitenkin pari korjausliikettä, joita olen jo yli vuosikymmenen YLEn viihdepäälliköille ehdottanut. On ehdottomasti julkisen palvelun henkeen sopivaa, että kutsukilpailusta on luovuttu ja järjestetty täysin avoin kilpailu. Valitettavasti uudistuksessa on unohdettu uusia raatia riittävästi. Esimerkiksi YLE Radio Suomen musiikkipäällikkö Kyrpä Otsakumpu vihaa tangoa ja euroviisuja, mutta istuu silti laulukilpailuraadeissa. Ministeri Heidi Hautala voisi puuttua tähänkin hyväveli-järjestelmän räikeään ja käkkäräpäiseen ilmentymään.

YLEn radiotoimittaja Tarja Närhi ja minä euroviisuissa 2000.

Erittäin hyvä ja jo pitkään ehdottamani idea oli myös testata esityksiä tuomareiden edessä, jotta selviää kenellä on resursseja live-esiintymiseen. Kotistudiossa on helppoa näprätä laadukasta musiikkia, mutta tavoitteena on kuitenkin valita TV-kilpailuun YLEn ja Suomen edustaja, joka pystyy laulamaan 3 minuuttia romahtamatta.

Kilpailuun lähetettiin yli 500 ehdotusta. Minusta näistä vaikkapa 100 olisi voinut testata tuomariston edessä, ettei televisioon päästetä ihmisiä, jotka hyytyvät jo esiintyessään 5 ihmiselle, niin kuin nyt nähtiin.

Esikarsinnan perusteella 40 kappaletta pääsi "esiin", säälittävään nettikarsintaan. Tuomariston itselleen asettamien rajoitusten ja putkinäköisyyden takia valikoima oli toki erilainen kuin aiempina vuosina, mutta ei mitenkään laajempi. Käsitys sopivasta euroviisusta tai tässä tapauksessa UMK:n voittajasta tuntuu aina olevan tarpeettoman rajattu, on asioista päättämässä sitten aivan kuka tahansa. Siis, mikseivät uudet ja vanhat tekijät ja esiintyjät, kaikki populaarimusiikin lajit, voisi kilpailla samalta viivalta? Suomi on pieni maa.

Tunnettujen nimien puuttuminen on jälleen silkkaa ilkeyttä sekä ammattilaisia että suurta yleisöä kohtaan. Tällä kertaa esimerkiksi kansainvälisesti tunnetun Korpiklaanin pudottaminen on esimerkki sellaisesta mielivallasta, jota kenenkään ei pitäisi käyttää. Tätä mielivallan lajiahan on nähty esim. kun Nightwishin voitto ryöstettiin vuonna 2000. Ja minulta yhteistyökumppaneineni on ryöstetty voitto monta kertaa.

Paradoksaalista on, että esim. Voice of Finlandin tuomaristo olisi ollut oikein hyvä tähtikaarti kamppailemaan Suomen euroviisukarsinnan voitosta. Tietysti mikäli olisi ollut hyvä idea ja biisi. Biisillä on tekijänsä.

Huomiotani herättää myös, että Voice of Finlandissa kilpailee nyt samoja laulajia, jotka olivat myös tässä UMK:n 40 parhaan joukossa. Epäilen, että osallistuminen VoF:iin on saattanut olla jonkun putoamisen syynä. Tuottaja Jukka Immonen häärii molemmissa kilpailuissa, mikä myös saattaa jonkun mielestä olla vähän kummallista eli ei siis näytä aivan hyvältä.

EPÄREILUUDEN HUIPENTUMA

Tälläkin kertaa YLEn radiokanavat ovat soittaneet kilpailukappaleita etukäteen osana lähetysvirtaa, mitä ei voi pitää lainkaan asiallisena ja reiluna toimintana kilpailussa, jossa on yleisöäänestys. Etenkään kun musiikkipäällikkö-tuomarit ovat itse tehneet valintansa soittolistoille. Kaksi vuotta sitten yritin herättää keskustelua aiheesta, mutta kollegat vaikenivat kuten mafian pelossa yleensä vaietaan.

Full transparency my ass!

Eurovision laulukilpailun sivuilla muistutetaan, että EBU ei puutu kansallisiin karsintoihin, mutta "edellyttää valitun valintamenetelmän täydellistä läpinäkyvyyttä"! UMK:ssa hyväveli-järjestelmä, mauttomuus (vaikka makuasioista ei tietenkään voi kiistellä) ja mielivalta ovat minulle täysin läpinäkyviä, mutta semmoista läpinäkyvyyttä tässä ei varmaan tarkoiteta. Viitsi-vitsi. Minusta UMK ei ole lainkaan parasta mihin Yleisradion pitäisi tässä lajissa pystyä. Laittomuuksien rajamailla mennään taas kerran. Mutta niinhän se on, että koston ja kateuden kierre on ikuinen. Kellä olisi rohkeutta katkaista se?

Vuodesta toiseen siis kysyn: miksi on niin vaikeaa järjestää reilu kilpailu? Saisinko minä joskus olla mukana järjestämässä sellaista tai osallistua sellaiseen? Onko liikaa pyydetty? Voisiko Yleisradion toimitusjohtaja vastata?

Pöö! Parit terveiset maanpetturille.

Yleisradio TV1:n presidenttiehdokaspaneelissa 12.1.2012 Paavo Lipponen haukkui "perussuomalaisten Jusseja" äärioikeistolaisiksi. Sokea Reettakin ymmärtää, että kevyesti perusteltu hyökkäys ei satanut ainakaan Lipposen laariin.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistön osalta syytöksen perusteena lie ollut ainoastaan 13.9.2011 pidetty eduskuntapuheenvuoro. Ainakaan muuta perustetta ei ole keskusteluun tätä kirjoittaessa ilmaantunut.

Niinistön alkuperäinen puheenvuoro liittyy valmiuslakiin ja perustuslain muuttamiseen. Kyse on presidentin valtaoikeuksista. Hommafoorumilta löytyy kätevästi Jussi Niinistön tuoreeltaan saamia valikoituja vastauspuheenvuoroja, joissa SDP:n Kari Rajamäki ja Ilkka Kantola vemputtavat natsi- ja Breivik-korttia. Sen sijaan Vasemmistoliiton jättänyt Markus Mustajärvi ymmärtää aivan oikein Jussi Niinistön tarkoituksen: 

"Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Niinistö perusteli kantansa hyvin, ja yhtä lailla minä perään sitä, miksi ei voida säilyttää presidentillä vahvoja valtaoikeuksia eräänlaisena viimeisenä topparina silloin, kun on kyse äärimmäisen hankalista ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Meillä kuitenkin on näyttöä hyvistä, vahvoista presidenteistä, joiden puoluetausta on ollut oikealta, keskeltä tai vasemmalta. Viime kaudella, kun tätä hallituksen esitystä käsiteltiin, kyllä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja perussuomalaisten ryhmä olivat hyvin johdonmukaisia kritiikissään ja perustelivat hyvin kantansa, ja se linja on vasemmallakin syytä säilyttää.

Kyllä minä tämän edustaja Niinistön puheen parlamentarismista ymmärsin niin, että hän ei missään nimessä halventanut sitä sanaa puhumattakaan sen sanan sisällöstä, vaan yritti kuvata sitä, kuinka sitä sanaa käytetään hyvin tarkoituksenhakuisesti. Eli kyllä tässä nyt Niinistön puhetta (Puhemies: Aika!) ymmärrettiin tahallaan väärin."

Niinistö väänsi välittömästi rautalankaa vielä edustaja Kantolalle ja Rajamäelle. En tiedä kumpi on mennyt itkemään Jungnerille tai kenelle, mutta näin ne legendat ja kohut syntyvät tahallisesta väärinymmärtämisestä. Jussi Niinistö on keskeisille demareille aseilla uhkaava äärioikeistolainen, koska sellaista vihollista paremman puutteessa tarvitaan.

Otin osaa tähän naurettavaan kohuun, kun huomasin, että Paavo Lipposen presidenttivaalikampanjan Facebook-sivulle voi kirjoittaa, vaikka ei sivusta tykkäisikään. Edes kuolleen ruumiini yli en kyllä tykkäisi. Vade retro, Satane! Kerran olen Päivi Lipposelle näin sanonutkin (tilanteessa, joka on kuvattu tämän jutun lopussa) ;)

Siellä Paavon FB-sivulla oli tämmöinen postaus: 

Suoraan Paavo Lipposen omasta kynästä: 

Kansanedustaja Jussi Niinistö on ilmoittanut poistavansa varmistimen, kun kuulee sanan "parlamentarismi". Puheessaan eduskunnassa 12.9.2011 J. Niinistö piti parlamentarismin vahvistamista "kansanvallan heikentämisenä". Parlamentarismi on hänen mielestään "puoluejohtajien valtaa". J. Niinistö unohtaa, että Suomen hallitusmuodon perustaksi tuli vuonna 1919 eduskuntakeskeinen, parlamentaarinen järjestelmä. Silloin hylättiin presidenttivaltainen vaihtoehdo, jota oikeisto ajoi. Sellainen tuli Baltian ja Itä-Euroopan maihin, mikä antoi äärioikeistolle vallan presidentin suojassa. Parlamentarismin halveksiminen on suomalaisen demokratian halveksimista. Puolueiden halveksiminen - Perussuomalaiset eivät varmaankaan siis ole puolue - on demokratian halveksimista. J. Niinistön edustamaa suuntausta pitää tiukasti vastustaa, se on maallemme vaarallinen ja veisi Suomen kauaksi muista pohjoismaista.

Vastasin siihen näin:

Nykyinen Suomen perustuslaki on epäonnistunut ja suoralla kansanvaalilla valitun presidentin asema epäselvä ja kohtuuttoman heikko verrattuna kansalta saatuun mandaattin.

Lipponen haikailee ilmeisesti pohjoismaista monarkiaa tai eduskunnan valitsemaa seremoniapresidenttiä kuten vaikkapa Italiassa. Tämmöiseen "salonkikuninkaan virkaan" hänellä vielä saattaisikin olla resursseja.

Demokratiaa pitää kehittää tuomalla sitovat kansanäänestykset perustuslakiin. Koska vallan pitäisi kuulua kansalle. Vain suora demokratia on todellista demokratiaa. Tämähän ei tietenkään "parlamentarismin" kannattajille ja muille elitisteille käy. Lipposen ajatukset ovat tulkintani mukaan törkeästi demokratian vastaisia.

Laura Andersson Kaivannon tulkinta siitä että Lipposen ajatukset ovat "törkeästi demokratian vastaisia" on kyllä ennenkuulumaton ja kertoo sanojansa maailmankuvasta paljon.

Tähän puolestaan vastasin, jotenkin niin (kuvakaappaus jäi ottamatta), että maailmankuvani selviää parhaiten Katsomalla Vaikka Googlesta. Autoin alkuun linkittämällä blogikirjoitukseen, jossa kerron synkästä demaritaustastani

sekä viittasin nykyisen epävaalisivuni lauseeseen Demokratia on kiusallisen hidas, mutta mikään ilman demokratiaa rakennettu ei ole kovin kestävää. Jätin mainitsematta, että tähän ajatukseen minua on inspiroinut viimeinen jokseenkin asiallinen Yleisradion toimitusjohtaja Reino Paasilinna (sd).

Postasin perään myös mainion Jouni Jokelan tekstin "suomalaisilta puuttuvasta äänioikeudesta" (löytyy tämän kirjoituksen keskivaiheilta) ja esitin, että edustuksellinen demokratia tarvitsee tuekseen suoraa demokratiaa:

"Jokohan olisi aika Suomalaistenkin saada äänioikeus? Sitähän ehdotettiin jo SDP:n Forssan ohjelman kakkoskohdassa. v 1903.  Mutta sepä sitten unohtui kun se valta kihahti hattuun niillä edustajilla."

En oikein muista, mitä muuta vielä tuohon spämmäsin, mutta taikasana taisi olla maanpetturi, koska kaikki postaukseni hävisivät ja hokkus pokkus, myös kommentointimahdollisuus ei-tykkääjiltä (vai olisiko vain minulta) poistui näillä kivoilla saatesanoilla:

Paavo Lipponen 2012 Monenlaista kansalaiskeskustelua tälläkin sivustolla sallitaan mutta ehdokkaan herjaus menee jo rajan yli. Kiitos näkemyksistä, Petri Kaivanto, mutta tuollainen kielenkäyttö ei ole sopivaa, puhumattakaan siitä että se olisi hyvän käytöksen mukaista.

Vaikka minulla on yleensä tapana poistaa varmistin ja ampua vielä kovemmilla, aina kuullessani argumentin "hyvä käytös", pyydän nyt anteeksi presidenttiehdokas Paavo Lipposelta. En usko, että Paavo kuitenkaan on omakätisesti tullut minua moittimaan, vaan asialla on joku muu demarilimanuljaska. Ettei peräti itse töyhtöhyypiö.

Anteeksipyyntöni perustuu siihen, että minun olisi toki pitänyt vääntää semanttista piikkilankaa kauniiksi ruusuksi ja kertoa, että sanalla maanpetturi en tietenkään tarkoita nykyisen oikeuskäytännön ja toistaiseksi tehtyjen laintulkintojen mukaista Suomen rikoslain rikkojaa. Minulla ei ole tapana kutsua ketään ilman lainvoimaista tuomiota esim. varkaiksi tai raiskaajiksi. Sellainen on rikoslainkin mukaista herjaamista.

Sen sijaan on täysin elävän suomen kielen mukaista kutsua maanpetturiksi henkilöitä, joiden kanssa on eri mieltä siitä, miten Suomen ja suomalaisten etu olisi parhaiten toteutunut tai tulisi toteutumaan. Minusta ihan kaikki Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen toimineet presidentit, valtioneuvoston jäsenet ja kansanedustajat ovat maanpettureita pelkästään sen takia, etteivät he mitenkään ole edistäneet miehitettyjen alueidemme statuksen muuttamista järkevämmäksi. 

Epäterveen humanitäärisen maahanmuuton edistäjiä tai vaikkapa asepalvelusta suorittamatta jättäneitä kutsutaan mielestäni myös aivan yleisesti ja hyväksyttävästi maanpettureiksi. Maanpetturiksi kutsuminen on poliittinen mielipide, ei herjaus.

Lipponen tietysti ansaitsee tämän epiteetin ihan erityisesti Nordstream-konsultointinsa takia. Kansakin sen tietää ja gallupeista sen voi lukea. Älkää nyt kertoko kellekään, mutta kutsun privaatisti Paavo Lipposta rutiininomaisesti myös nimellä Putinin huora. Eihän se nättiä ole, mutta ei ole kaasuputkikaan, joka raiskaa Suomenlahden ja tekee entistä vaikeammaksi ellei mahdottomaksi Karjalan statuksen muuttamisen. Jos Suomi olisi normaali maa ja suhteet naapuriin normaalimmat, tästä Nordstreamista olisi tehty poliittinen kysymys, jota se ehdottomasti on.

Minusta sellaisella EU:lla saati NATO:lla, jotka eivät pysty vakuuttamaan Venäjää ja putken omistajia maata pitkin kulkevan putken turvallisuudesta, ei ole mitään virkaa. Olen surullinen EU:n ja NATO:n puolesta tästä mokasta.

Saatanan demarit Persson ja Lipponen ynnä Fogh Rasmussen vuonna 2002.

Olen ollut Paavo Lipposen kanssa suoremmin tekemisissä kahdesti.  Ensimmäisen kerran kohtasimme valtioneuvoston juhlasalissa vuonna 2001, kun silloinen EU:n puheenjohtajamaa Belgian pääministeri Guy Verhofstadt oli ehdottanut EU-veroa, jotta kansalaiset näkisivät suoraan kuinka vähän he maksavat EU:n budjettiin. Tuolloin esittäydyin Yleisradion toimittajaksi ja kysyin pääministeri Lipposelta, mitä hän ajattelee kollegansa ideasta. Vastauksena oli kaamea puhina, punaiseksi muuttuvat kasvot, murhaava katse ja lopulta murahdus: "Siitä ei kyllä tule yhtään mitään."

Paavo, tässä sinulle ja muille Hyville ja Oikeamielisille uutinen. Olin jo silloin ja olen edelleen kiihkeämpi federalisti kuin sinä ja Alexander Stubb yhteensä. Ennen muuta taatusti parempi demari. EU olisi tarvinnut ja vieläkin tarvitsee onnistuakseen kaikkien asioiden nopeaa harmonisointia, europuolueet, Euroopan laajuiset ammattiliitot ja työehtosopimukset, rutkasti lisää demokratiaa, suurten jäsenvaltioiden hajoamisen jne. Et voi siis väittää minua persuksi tai natsiksi millään logiikalla.

Verhofstadt ehdotti myös komission valitsemista suoralla vaalilla sekä Euroopan armeijan perustamista. Nämä hyvät tavoitteet tuntuvat nyt karanneen entistä kauemmaksi.

Toisen kerran kirjoitin kiitosmeilin rouva Päivi Lipposen kautta, kun eduskunnan puhemies Lipponen oli moittinut suomalaisia toimittajia käytöstapojen puutteesta ja mielestäni ihan aiheesta:

11.11.2008

Päivi,

toivon sinun välittävän viestini.

Rakas Paavo,

Kiitokset kirjoituksestasi Journalisti-lehteen. Olen käyttänyt runsaasti tehokasta peliaikaa sinun vihaamiseen, mutta täytyy sanoa, että varsinkin tässä asiassa olen samaa mieltä. Joistain isoista asioista kuten EU-jäsenyydestä puhumattakaan.

Vähemmän katkerastikin olisi voinut toimittajakuntaa ojentaa, kevytmoottoriajoneuvot ovat karanneet yhdeltä sun toiselta ja toimittajilla ei nykyään taida olla mitään käytöstapoja. Muistan erinomaisesti Väinö Tanner säätiön tilaisuuden Kämpissä, jonne kollegani YLEstä lampsivat paskaisissa farkuissa. Mulla oli tumma puku. Minä ripitin Päiviä, siitä että oli muinoin kehdannut tyrkyttää minulle vaaliesitteitään, vaikka olin itse toisen puolueen ehdokkaana.

Loppujen lopuksi meillä saattaisi olla paljonkin yhteistä ja puhuttavaa, sitä odotellessa haluan toivottaa teille erinomaista loppuvuotta ja vuodenvaihdetta. Olen joulu- ja tammikuun residenssitaiteilijana Roomassa, saa tulla käymään! http://www.skandinaviskforening.org/

Paavo ja Päivi, eikö olisi hyvien tapojen mukaista ollut vastata?

Ja sinä, anonyymi FB-sivun ylläpitäjä. Oliko kohtuullista yhden sanan takia poistaa kaikki tuo ylläoleva panokseni keskusteluun? Nahkurin orsilla tavataan. Uskon, toivon ja rakastan, että maanpetturi Paavo Lipponen toivottavasti elää niin kauan, että saa osakseen Turun Sanomien kaunakolumnissaan (5.9.2007) visioimansa giljotiinin ja päitä potkivat hipit. Tai jonkun muun ansaitsemansa kohtalon.

Eroan Journalistiliitosta

Eroan 1.1.2012 alkaen Suomen Journalistiliiton jäsenyydestä.

Syinä mm.:

- Journalistilehden tason romahtaminen

- Journalistilehden päätoimittajan asiaton käytös

- kohtuuton jäsenmaksu osakeyhtiön omistavalle free lancerille suhteessa jäsenyyden hyötyihin. Maksu on sama kuin verokortillisille free lancereille, mutta ilman työttömyyskassan jäsenyyttä.

- maamme päämedioiden journalismin politisoituminen ja ylenmääräinen politikointi eli journalismin periaatteiden unohtaminen. Christine Amanpourin sanat pitäisi ripustaa kaikkien toimitusten seinälle

Eräs idolini Carlo Collodi, maailman myydyimmän italialaisen kirjan kirjoittaja, tosin sanoi "kerran toimittaja, aina toimittaja". Tulen varmasti aina tekemään ajoittain journalistista työtä, harjoittamaan kansalaisjournalismia ja tarkastelemaan asioita journalistisesti. Ehkä hakeudun jonkun sivistyneemmän maan journalistiliiton jäseneksi.

Journalistisempaa uutta vuotta lehti-, radio-, netti- ja TV-neekereille toivottaen,

PK

Uudenvuodenpuhe 2012

Kansalaiset, medborgare,

aivan aluksi haluan haukkua erityisesti suomenruotsalaisen median, joka ei uutisoinut mitenkään viimevuotista uudenvuodenpuhettani, vaikka kohteliaana vähemmistöjen ystävänä pidin sen ensin ruotsiksi. Suomenruotsalaiset ansaitsevat parempaa tiedonvälitystä. Ennen muuta he olisivat ansainneet paremman presidenttiehdokkaan. Valitettavasti en itse nyt ehtinyt kisaan mukaan. Katsellaan seuraavalla kerralla, jos koko virkaa on enää olemassa. Suomen tasavallan presidentin aseman ja demokratian ristiriitaahan käsittelin puheessani vuosi sitten.

Presidentinvaalista tuli vielä hieman naurettavampi kuin osasin silloin kuvitellakaan. 

Se on tietysti seurausta jo aikanaan epäonnistuneesta perustuslaista, jota eduskunta vielä meni lokakuussa raiskaamaan lisäämällä sinne mm. kavalan lauseen "Suomi on Euroopan unionin jäsen". Henkilökohtaisesti katson, että on mahdollista tulkita Suomen lakia niin, että perustuslain muutoksen puolesta äänestäneet kansanedustajat ovat syyllistyneet valtiopetokseen.

Katson myös, että Suomi oikeastaan lakkasi olemasta, kun nämä muutokset tehtiin. Toisaalta nykyisen epädemokraattisen Euroopan Unionin elinkaari alkaa olla lopussa. Uusi Eurooppa, mahdollisesti liittovaltio ja Uusi Suomi voi syntyä vain demokraattiselta pohjalta sitten kun nykyiset kuplat ovat puhjenneet.

Uudessa perustuslaissamme on kuitenkin yksi hyvä uutuus, nimittäin kansalaisaloitteen mahdollisuus. 50.000 äänioikeutettua voi tehdä lakialoitteen. Myös Eurooppalainen kansalaisaloite on tulossa käyttöön alkavana vuonna. Siihen tarvitaan miljoona nimeä vähintään 7 jäsenmaasta. 

Nämä ovat pieniä mutta tärkeitä askelia demokratian kehittämisessä, mutta niissä on se vika, että eduskunta voi tietenkin äänestää kansalaisaloitteen nurin puhumattakaan siitä, että Euroopan epädemokraattisesti valitulla komissiolla on mahdollisuus jättää miljoonan ihmisen tekemä aloite kokonaan pöydälle.

Tavoitteena pitää ehdottomasti olla se, että äänioikeutetut saisivat tehdä aloitteita sitoviksi kansanäänestyksiksi. Parasta demokratiaa on suora demokratia. Menneenä vuonna esimerkiksi italialaiset saivat äänestää vesilaitosten yksityistämisestä, ydinvoimaloiden rakentamisesta ja ministerien syytesuojasta ja toukokuussa maltalaiset päättivät viimeisenä Euroopan maana laillistaa avioeron. Koska Suomessa? Ovatko suomalaiset tyhmempiä kuin esimerkiksi italialaiset päättämään asioistaan itse? Valitettavasti kyky ottaa asioista selvää ja kantaa vastuuta päätöksistä tulee vasta vallan mukana.

Minkä tahansa yhteiskunnallisen yksikön: kunnan, maakunnan, valtion, liittovaltion ainoa olemassaolon oikeutus on se, että se perustuu kansalaisten tahtoon ja kansalaistensa etujen valvomiseen. Kansalaisten tahto saadaan selvitettyä parhaiten sitovilla kansanäänestyksillä sekä sallimalla mahdollisimman rajoittamaton sananvapaus. 

Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus koskee myös loukkaavia, shokeeraavia ja häiritseviä tietoja ja ajatuksia. Valitettavan suuri osa suomalaisista, valtakunnansyyttäjiä ja johtavia poliitikkoja myöten, unohti tämän viime vuonna ja vaati väärien mielipiteiden vaientamista vetoamalla esimerkiksi käytöstapoihin ja muihin seikkoihin, joilla ei ole mitään tekemistä lainsäädännön kanssa. Tällainen kehitys on erittäin huolestuttavaa.

Demokratia edellyttää myös lainausmerkeissä "vihapuhetta", kunhan se ei ole yllyttämistä rikokseen. Lainatakseni musikaalistani sensuroitua teemakappaletta:

Kun joku kunniaasi tai maailmankuvaasi loukkaa, mihin kohtaan se oikein sattuu, päätäkö särkee vai kiveksiäkös kivistää? Vihapuheen kieltäminen ja sensuuri nimenomaan on väkivaltaa.

Sananvapauden ja demokratian puolesta kannattaa joka päivä taistella. Niistä luopuminen tulee paljon kalliimmaksi.

Suomi, Eurooppa ja koko maailma elävät ehdottomasti vaaran vuosia. Tästä ei selvitä kieltämällä vääriä mielipiteitä, työntämällä pää strutsinkoloon, eristäytymällä omiin oloihin, kaivamalla bunkkereita eikä varsinkaan masentumalla ja passivoitumalla. 1900-luvun Suomi oli hieno menestystarina. Vanhan maineen eväät ja edellytykset on pitkälti syöty. Tarvitaan uusia ideoita ja uudenlaista talvisodan henkeä, jotta Suomi kansana ja valtiona selviää tästä vuosisadasta. Viime vuosisadan vastakkainasettelut ja tabut pitää käsitellä loppuun, jotta uusista haasteista selvittäisiin. Esimerkiksi Neuvostoliiton miehittämät Suomen alueet, eivät voi kuulua vain Venäjän federaatiolle. Asiaan pitää löytää kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Maailmassa tapahtuu paljon myös myönteistä kehitystä, ihmisten tietoisuus kasvaa ja demokratia etenee, vaikka vastustuskin on suurta. Esimerkiksi on vielä valitettavan vaikutusvaltaisia tahoja, jotka hyötyvät ihmisten tietämättömyydestä, köyhyydestä, väestöräjähdyksestä ja sotimisesta.

Kaikki maailmanlopun visiot ja Johanneksen ilmestyskirja pitää kuitenkin ottaa vain huonoimman vaihtoehdon skenaarioina. Kohtalo on kuitenkin ihmisten omissa käsissä ja siellä missä ei ole, se pitää ottaa. Valitettavasti väkivallalta ei tulla välttymään. Se on ainoa varma asia.

Suomen päättäjille toivotan vuodelle 2012 nopeaa reaktiokykyä, rehellisyyttä, pitkää tähtäintä ja avointa mieltä. Ammattiloukkaantujille, rasistikortin heiluttelijoille, rikollisille, valehtelijoille, sensuuri-Santroille ja -Santereille, korruptoituneille ja sen sellaisille limanuljaskoille toivotan pikaista parannuksentekoa.

Minun maailmankatsomukseni on nimittäin päinvastainen kuin Tony Halmeen legendaarinen motto. Minusta Jumala, Lentävä Spaghettihirviö tai Karman laki ei armahda ketään, mutta ihmisten pitää yrittää olla toisilleen armollisia ja kärsivällisiä.

Ihan kaikille haluan toivottaa avarakatseisuutta, uteliaisuutta, kykyä anteeksiantoon ja voimia oppimiseen sanan kaikissa merkityksissä sekä rauhaa, rakkautta ja rock'n'rollia vuonna 2012.

YLE terveeksi! - Kaivannon teesit

Hienoa, Yleisradion rahoitus on nyt ratkaistu korvamerkityllä verolla niin kuin olen vuosikausia vaatinut! En ole perehtynyt yksityiskohtiin, mutta YLE-vero on taatusti nykyistä TV-maksua tai ehdotettua mediamaksua oikeudenmukaisempi.

Tosin olen edelleen sitä mieltä, että kaupallisilta kanavilta pitäisi kerätä toimilupamaksuina alkajaisiksi ainakin sen verran rahaa, että Digitan osake-enemmistö hankittaisiin takaisin valtiolle. Lähetysverkko on vielä keskeisempää infrastruktuuria kuin tieverkko ja aivan liian strateginen toimiala jätettäväksi yksityisen yrityksen hoidettavaksi. Yksityinen moottoritiekin on helpompi hyväksyä kuin se, että TV- ja radiolähetysketju on yksityisen yrityksen käsissä.

Ylen rahoitus on siis kunnossa tai ainakin paremmalla tolalla. Nyt on aika miettiä, miten rahat käytetään ja minkälaisia korjausliikkeitä pitää tehdä, jotta Yleisradion olemassaolon oikeutus vahvistuisi. Toivottavasti sekä nykyisenkaltaisen YLEn kritiikittömät kannattajat sekä "YLEn vihaajat" voisivat vähitellen kaivautua poteroistaan ja löytää esittämistäni ehdotuksista hyviä kompromisseja.

Nämä teesit pitäisi naulata Ison Pajan oveen. Ellei se olisi lasia. Ja ellen olisi nyt liian kaukana. Siispä naulaan ne alkajaisiksi tähän nettiin, koska netistä ei mikään tärkeä häviä:

TÄYDENTÄVÄ, EI TÄYSI PALVELU

1. YLEn on lakattava tuottamasta sellaisia sisältöjä, joita kaupalliset toimijat tekisivät, mikäli Yleisradio ei häiritsisi kilpailua

Yleisradion toiminnan ja Yle-veron oikeutusta ei pidä hakea katsoja- ja kuuntelijaluvuista siinä määrin kuin TV-maksun aikana tehtiin. Sitten, kun Yle lakkaisi häiritsemästä vapaata kilpailua siinä mittakaavassa kuin se nyt tekee, olisi viimeistään aivan perusteltua alkaa periä kaupallisilta toimijoilta toimilupamaksua kuten ennen tehtiin. 

Samankaltainen päätös tuli voimaan 1.1.2010 Espanjassa. Siellä tosin ei kiusata kansalaisia lupamaksulla ollenkaan, vaan julkisen palvelun yleisradioyhtiö pystytään rahoittamaan puoliksi budjetista ja puoliksi TV- ja teleyhtiöiden toimilupamaksuista.

Ylen käytöstä poistuneita logoja

(Tavallaan kuitenkin mukavaa tällainen verotuksen läpinäkyvyys, että verolipussa näkee paljonko on maksanut Ylestä. Ei varmaan maksaisi paljoa, että verolippuun tulostuisi myös oma osuus kaikista muistakin budjetin pääluokista. Osuus valtion ja kunnan velasta olisi myös kiva bonus.)

Ylelle sopivien ohjelmatyyppien rajan määritteleminen ei ole tietenkään helppoa, mutta tärkeintä on ideologian määrätietoinen muuttaminen. "Täyden palvelun" käsite on epämääräisenä poistettava yleisradiolaista (3. luku 7§) ja alettava puhua täydentävästä palvelusta. Tietenkin jo nykyistä lakia voisi alkaa välittömästi tulkita painottaen Ylen tehtävää erityisryhmien palvelijana ja kulttuurilaitoksena jne. eli karsia sellaista toimintaa, jota kaupalliset kanavat oikeasti haluavat markkinaehtoisesti tehdä.

Urheilu tulee olemaan tietysti keskeinen kipupiste. Senkin kohdalla pitäisi kysyä esimerkiksi, onko Ylen tehtävä maksaa suuria summia nimenomaan kaikkein suosituimpien ja kaupallisimpien urheilutapahtumien välittämisestä vai tukea marginaalisempia lajeja. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvo ei vielä urheilulähetyksissä kunnolla toteudu ja esimerkiksi vammaisurheilu ja hevosurheilu ansaitsisivat enemmän näkyvyyttä.

TASAPUOLISUUS

2. Kaksi uutis- ja ajankohtaistoimitusta

Mikään tiedotusväline tai ohjelma ei voi olla täysin riippumaton, puolueeton ja objektiivinen. Kaupallinen media laulaa tietenkin osakkeenomistajiensa lauluja, mutta julkisen palvelun Ylen pitää kuulua kaikille. On selvästi havaittavissa, että tyytymättömyys Yleä kohtaan on tässäkin asiassa viime vuosina kasvanut nopeasti ja ollut yksi merkittävä syy TV-maksujen laiminlyöntiin. Konsensuksen aika on ohi, tarvitaan moniäänisempi Yleisradio.

Välttämätön korjausliike olisi kaksi itsenäistä suomenkielistä uutis- ja ajankohtaistoimitusta. Esimerkiksi Italian RAIlla on kolme, joista yhden alaisuudessa ovat maakunnalliset uutistoimitukset.

3. Maakunnallisuus

Toimilupapolitiikallaan Liikenneministeriö on vierittänyt radion ja television maakunnallisuutta kohtuuttomasti Ylen harteille. Yle puolestaan on säästöpaineissaan hoitanut tehtäväänsä vuosi vuodelta huonommin. 

Maakunnissa on kykyjä ja tekijöitä, Ylellä kanavat. Tämä yhtälö pitää saada toimimaan. Hyvä alku olisi, että maakuntaradioiden resurssit moninkertaistettaisiin ja ne tekisivät ympärivuorokautista ohjelmaa, jossa valtakunnallista osuutta olisi vain sähkeuutisten, liikenne- ja viranomaistiedotteiden verran. Myös julkisen palvelun television pitää olla maakunnallisempi. Halpeneva ja kehittyvä tekniikka tekee tämän vuosi vuodelta helpommaksi.

4. Kansainvälisempi Yleisradio

Kansainvälistyvässä maailmassa suomalaisten tarve saada tietoa omalla kielellään ja suomalaisten toimittajien välittämänä koko maailman asioista kasvaa jatkuvasti. Tämä on eräs Ylen toiminnan ydinalueista, johon pitäisi satsata nykyistä enemmän.

Kansainvälistyminen ja rauhantyö pitää aloittaa kotinurkilta. Erityisesti naapurimaista kertovia ohjelmia ja uutisia on hävettävän vähän. Monipuolista ohjelmayhteistyötä myös muiden kuin Ylen ruotsinkielisen toimialan ja SVT:n välillä pitää lisätä radikaalisti.

Lisää ulkomaan kirjeenvaihtajia tarvitaan erityisesti naapurimaissa, mutta myös muilla mantereilla. Ammattitoimittajien lisäksi kansalaisjournalismille pitää antaa tilaa ja ymmärtää myös ulkosuomalaiset vapaaehtoisresursseina ja ohjelmatoiminnan yleisönä.

Allekirjoittanut haastattelemassa nobelisti Dario Fo'ta

 TV1:lle ja Ylen Ykköselle Italiassa

Suurten kansainvälisten uutistoimistojen englanninkielinen näkökulma on täysin riittämätön, myös kotitoimitukset tarvitsevat enemmän kielitaitoista väkeä ja kääntäjiä. Google-kääntäminen ei riitä, eikä pelkkä englanti ole kielitaito.

Sen sijaan rutiininomainen "maassa ei tiettävästi ole suomalaisia" ja "asia ei kosketa suomalaisia" -tyyppinen näkökulma olisi useimmassa tapauksessa hyvä leikkauskohde. Nyky-Suomessa jollakin on aina tunneside mihin tahansa maailmakolkkaan, joten Ylessä tuommoinen kansallismielinen käpertyminen ei ole sopivaa, sen voi jättää kaupallisille medioille. Itkettää ja naurattaa, etteivät poliittista korrektiutta huutavat monikultturistihysteerikot ole tähän asiaan puuttuneet.

5. Vaaliohjelmat tasapuolisiksi

Yleisradio sai huomautuksen ETYJ:n vaalitarkkailijoilta erityisesti eduskunnan ulkopuolisten puolueiden huonosta kohtelusta, mutta muutenkin Yleisradion vaaliohjelmat ovat kehittyneet huonompaan suuntaan. Yleisradio tulkitsee puoluelakia liian mielivaltaisesti ja venyttää kohtuuttomasti sen 10 §:ssä mainittua käsitettä "ohjelmallisia näkökohtia".

http://www.adressit.com/puolueita_kohdeltava_tasa-arvoisesti

Muutamassa demokraattisemmassa maassa kaikkien rekisteröityjen puolueiden saama puheaika vaaliohjelmissa mitataan sekunnin tarkkuudella samaksi. Tämän itsestään selvän periaatteen vastustajia ei oikeastaan voi kutsua demokraateiksi. Yleisradion tehtävä ei voi olla ohjelmallisiin näkökohtiin vedoten ottaa kantaa siihen, onko puolueen perustaminen Suomessa liian helppoa, tai jakaa ohjelma-aikaa gallupkannatuksen perusteella. Kaikkia puoluerekisteriin hyväksyttyjä puolueita pitäisi itsestäänselvästi kohdella vaaliohjelmissa täysin tasa-arvoisina kuten puoluelaki edellyttää.

Voimassa olevia lakejakin voisi pikemmin tulkita jopa siten, että Yleisradio voisi tasapuolisuuden edistämiseksi lievästi suosia pienempiä ryhmiä, joilla ei ole varaa ostaa näkyvyyttä kaupallisista medioista. Jos lait ovat huonoja tai epäselviä, niitä pitäisi tässäkin tapauksessa korjata yksityiskohtaisemmiksi ja yksiselitteisemmiksi.

Toimitettujen ohjelmien lisäksi Ylen toimenkuvaan sopisi oikein hyvin antaa ohjelma-aikaa ja puitteita toteuttaa videovaalipuheita ilman toimituksellista panosta. Koska Ylellä on viime vuosina ollut resursseja esimerkiksi kuvata ja ladata nettiin kaikkien Tangomarkkinoiden kilpailijoiden koelaulut, yhtä lailla julkisen palvelun vaalisivuilla voisi olla kaikkien ehdokkaiden 3-5 minuutin videopuheet.

SUOMEN KIELEN JA KULTTUURIN EDISTÄMINEN

6. YLE tarvitsee koko maapallolla näkyvän ilmaisen TV-kanavan.

Kansainvälistyvässä maailmassa on käsittämätöntä, ettei Yleisradiolla ole ilmaista satelliittikanavaa.

Ulkomailla asuvien tai käyvien Suomen kansalaisten, suomalaistaustaisten ja suomen kielen harrastajien palveleminen sekä ennen muuta suomalaisen kulttuurin (sis. suomenruotsalaisuus ja suomenruotsalaiset ohjelmat, förstås) edistäminen on Yleisradion keskeisiä tehtäviä. Em. ryhmien rahastaminen 170 € vuodessa maksavasta TV Finlandista ja Euroopan ulkopuolisten satelliittiradiokanavien lopettaminen 1.1.2012 on lyhytnäköistä, monin tavoin syrjivää ja suorastaan rasistista. En käytä usein tätä sanaa, mutta sanoisinpa: epäisänmaallista sekä selvästi myös yleisradiolain 3. luvun 7 §:n vastaista (Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti: 6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa).

Internet ei koskaan voi täysin korvata radiota ja televisiota edes Suomen rajojen sisäpuolella. Olisi suotavaa, että radioaalloilla suomen kieli kuuluisi ympäri maailmaa.

7. Kulttuurin luominen

Yleisradiolain 3. luvun 7 §:n kohta 2 (…tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä) on erittäin tärkeä kohta, joka esimerkiksi edustamani populaarimusiikin näkökulmasta on hoidettu eräin kohdin luokattoman huonosti. Koska asia on minulle liiankin läheinen ja menneiden muisteleminen tässä kohtaa veisi liikaa tilaa, totean vain että kaikkien saatavilla olevana kulttuurilaitoksena Yleisradiolla on aivan erityinen vastuu alan työllistäjänä ja mielipidevaikuttajana. Moniarvoisuus ja moniäänisyys pitää toteuttaa merkittävästi paremmin.

IDEOLOGIAT POIS YLEN TEHTÄVISTÄ

8. Hartausohjelmat eivät kuulu Yleisradion kanaville

Tasapuolisuus edellyttää, että uskonnolliset ohjelmat jätetään yksityisten medioiden tehtäväksi. Valtiolla ei pidä olla uskontoa. Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen poistaminen koulusta ja hartausohjelmien poistaminen julkisen palvelun kanavilta on helppo ja ainoa tapa vähentää eri ryhmien välisiä kiistoja. Tämä ei tarkoita, sitä etteikö uskonnollisia asioita voisi ja pitäisi käsitellä niin eri kouluasteilla kuin Yleisradiossakin. 

9. Monikultturismi pois Ylestä ja yleisradiolaista

Yleisradiolaissa mainittu vaatimus monikulttuurisuudesta on käytännön ohjelmatyössä viime aikoina liian usein tulkittu poliittiseksi monikultturismi-ideologiaksi. Tällaista ideologiaa ei julkisen palvelun kanavalla saa olla.

Yleisradiolaista pitää ehdottomasti poistaa "tukea monikulttuurisuutta". Tämä vaatimus ei tarkoita sitä, etteikö Yleisradion nimenomaan pidä pyrkiä olemaan moniäänisin, moniarvoisin ja kansainvälisin suomenkielinen tiedotusväline. Maahanmuuttajille suunnattua ohjelmaa suomeksi ja maahanmuuttajien omilla kielillä voidaan tehdä osin talkoovoimin vaikkapa yhteistyössä Helsingin Lähiradion kanssa. Saamenkieliset uutiset pitää saada lähetettyä parhaaseen katseluaikaan jollain YLEn neljästä TV-kanavasta.

Loppusanoiksi ja -kevennykseksi:

Vastuu Ylen tervehdyttämisestä kuuluu yhteisesti sekä toimivalle johdolle, toimituksille että eduskunnalle.

Olen luonnollisesti valmis toimeenpanemaan esittämiäni muutoksia esimiestehtävissä, sillä ehdolla että saan myös tehdä toimittajan työtä.

Yleä olen käsitellyt tänä vuonna myös aiemmissa kirjoituksissani mm.:

Avoin kirje Lauri Kiviselle n.1

Demokratian parannusehdotuksia

Minä syytän!

Pari juttua vielä, Lauri, kirje n.2

Milloin liu'uit äärioikealle, Petri?

Atte Blom kirjoitti taannoin Facebook-seinälleni otsikon kysymyksen. Yritän vastata, koska kysymys on älyvapaudessaan ihan mielenkiintoinen. Toimittajana olen oppinut itsekin, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Jos olen jostain persereiästä katsottuna äärioikealla, totta kai haluan itsekin tietää, millaista pyllymäkeä olen sellaiseen positioon liukunut.

Facebookissa muutamat muutkin "ystävät" ovat tehneet yhtä hätäisiä päätelmiä, esimerkiksi jonkun yksittäisen postauksen perusteella. Näistä olen raportoinutkin Facebookin alkuaikoina. Enää en jaksa. Maineeni on mennyt. 

Ja kuusi päivää vaan, juna vie sua Siperiaan...

Minua nimitellään netissä rutiininomaisesti "Homma-artistiksi", hompanssiksi, rasistiksi, natsiksi ja fasistiksi. Suuri osa nimittelijöistä on rääpäleitä, jotka eivät edes ymmärrä noiden sanojen merkitystä. Vähän niin kuin pikkupoikana pihoilla homoteltiin, vaikka ei tiedetty yhtään, mitä se sana tarkoittaa, kunhan oltin isommilta pojilta kuultu, että se on ruma sana.

Jouluaamuna Aten kanssa keskusteltiin joulurauhan hengessä seuraavia (Ketjun aiheena tämä Vasarahammerin bloggaus):

Atte Blom Mikä helvetti tossa fasismissa ja vihanpidossa innostuttaa?

10 hours ago · Like

Petri Kaivanto Vastaan sinulle perusteellisemmin blogikirjoituksella, kun ehdin. Lyhyt vastaus: se on itse, joka haukkuu. Siis "fasisti ja vihanpitäjä."

Fasismi lie demokratian, liberaalin/liberalismin ja oikeudenmukaisuuden lisäksi merkitykseltään venytetyimpiä ja väärinkäytetyimpiä sanoja. En pidä ihmisiä, joiden sanavarastoon fasismi kuuluu, kovin sivistyneinä.

10 hours ago · Like ·  1

Atte Blom Olet "sivistynyt" rasisti ja natsi.

10 hours ago · Like

Petri Kaivanto Miten voin olla rasisti, kun minusta ihmisiä ei saa kohdella eriarvoisesti etnisyytensä takia? Miten voin olla natsi, kun kannatan Euroopan liittovaltiota ja lopulta maailmanhallitusta, enkä ole erityisen innostunut kansallismielisyydestä?

Poliittisesta maailmankuvastani pääsisi kyllä selville lukemalla esimerkiksi vaalikonevastauksiani, tätä blogia tai muita kirjoituksiani 15 vuoden ajalta ympäri nettiä. Jos jää jotain epäselvää, voi kysyä lisää. Ennen vaaleja eräät äänestäjät kysyivätkin ja olivat tyytyväisiä vastauksiin. 

FB-profiilistani voi kuka tahansa tarkistaa, että omasta mielestäni olen geolibertaari eli vaadin maanomistuksen lakkauttamista ja luonnonvarojen sosialisoimista. Puolueeni Muutos 2011 ajaa sananvapautta ja suoraa demokratiaa eli sitovia kansanäänestyksiä eikä asetu oikeisto-vasemmistoakselilla yhtään mihinkään kohtaan. Suoran demokratian vaatimus leijailee korkealla tuollaisen pahan akselin yläpuolella ja erityisesti äärioikean ja äärivasemman, jotka sojottavat totalitaristisina pirunsarvina kohti syvyyksiä.

Käytännön tasolla ja asiakohtaisesti sijoitun sille puolelle, joka ajaa mielestäni järkeä, vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa ja kestävää kehitystä. Minun mielestäni siihen kuuluu myös mahdollisimman vapaa kauppa eli olen klassinen liberaali. Taloudellista sääntelyä tarvitaan mielestäni vain nykyisen ekokatastrofin ja väestönräjähdyksen kääntämiseksi kestäväksi kehitykseksi. Minulle kelpaisi utopiaksi yksi maailmanvaluutta, yhtenäinen verotus koko maailmaan ja kansallisvaltioiden eliminoiminen niiltä elämänalueilta, joilla ne estävät vapauden edistymistä.

Nykyään kaiken maailman totalitarismin kannattajat kutsuvat itseään liberaaleiksi, vaikka heidän liberaaliutensa on kovin valikoivaa, à la carte-liberaaliutta tai arvoliberaaliutta, vastakohtana uskonnolliselle konservativismille. Täysin järjen vastaisesti monet heistä ovat islamin hyödyllisiä idiootteja, jotka eivät suostu ymmärtämään, että islam on täysin heidän arvoliberaaliutensa vastakohta.

Niin, mutta miten liu'uin Suomen kusipäisestä ja humaaniudeltaan Venäjän mafian tasoisesta kulttuurivasemmistosta katsottuna äärioikealle? Tässä aikalinjaa, josta Facebook ei tiedä mitään:

1990 Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuman ensimmäisessä Pilkkalaulun SM-kilpailussa pokkasin jaetun voiton Sirkka-Liisa Sassin kanssa, tosin vain esiintyjän roolissa, Jorma Toiviaisen riimittelemällä Markku Anttilan tangolla Maan Matonen.

1992 äänestin kunnallisvaaleissa Vasemmistoliittoa

1993 juonsin ja osin järjestin Kalevi Sorsan viimeisen vaalitilaisuuden Helsingin Työväentalolla

1993 säestin Anneli Saaristoa Hiekkaharjussa työväentalolla Vasemmistoliiton itsenäisyyspäivän juhlassa, juhlapuhujana oli Ele Alenius.

1994 julkaistiin Anneli Saariston levytyksenä italialaisen kommunistilaulaja Pierangelo Bertolin kappaleesta tekemäni suomenkielinen versio Voimistuu hiljainen laulu. Kuulemma vasemmistopiireissä oikein pidetty teksti.

1995 kampanjoin ystäväni teatteriohjaaja Irina Krohnin puolesta ja hän meni läpi

1996 kappaleeni Työttömän jenkka ei selvinnyt Pilkkalaulun SM-kilpailun finaaliin, lie ollut liian totta. Vai olisiko ollut syynä, että kappaleen roolihenkilö kyseli, onko työttömyyden syynä nuoret vai neekerit, Aho vai Holkeri. Myös Lipponen mainittiin. 

1996 kesällä aloin miettiä osallistumista kunnallisvaaleihin. Ekologisen puolueen puheenjohtajan tunnuttua jotenkin nihkeältä tai varsinais-suomalaiselta, päädyin Nuorsuomalaisiin. Hyvin pian kunnallisvaaliehdokkuuteni vahvistuttua Risto E. J. Penttilä pyysi minua ehdolle myös samanaikaisiin europarlamenttivaaleihin. Listan kärkiehdokas ja koko kampanjan päärahoittaja oli ministeri Jaakko Iloniemi (ex-sosialidemokraatti). Tein Iloniemen www-sivut ja hän maksoi myös minun kampanjani kulut.

Vanhat puolueet leimasivat nuorsuomalaiset yleisesti äärioikeistolaiseksi puolueeksi tai Kokoomuksesta oikealla sijaitsevaksi puolueeksi. Yleensä uudet puolueet on tapana leimata "ääriliikkeiksi", mikä konsensus-Suomessa olikin ihan luonnollinen tavoite, ettei Kremlin tarvitsisi tutustua uusiin ihmisiin...

Nuorsuomalaiset yhdistettiin erityisesti uusliberalismiin, mikä oli varsin kaukana totuudesta, jos katsoo mistä nuorsuomalaiset keräsi ehdokkaansa, kannatuksensa ja mihin nuorsuomalaiset myöhemmin siirtyivät. Nuorsuomalaiset mm. kannattivat ja ajoivat aktiivisesti perustuloa eli kansalaispalkkaa osana verotuksen ja sosiaaliturvan järkeistämistä. Asia ei ole vieläkään vanhentunut ja on väistämättä edessä.

1997 tammikuussa sovitin ja kapellimestaroin 5 uutta biisiä Anneli Saariston albumille.

Aten mittapuun mukaan olin varmaankin siis jo liukunut äärioikeistoon ennen kuin me tutustuimme.

Olen Atelle erittäin kiitollinen siitä, että hän yhdessä Pekka Aarnion kanssa antoi minulle elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen ammattimaisen tilaisuuden äänilevysovittajana ja -kapellimestarina.

Joo, mutta suomalaiselle vasemmistolle nykyään kaikki väärinajattelu on fasismia, kuten aikanaan Neuvostoliitossa, ja kaikki paitsi monikulttuurismin ja kulttuurirelativismin innokas kannattaminen on rasismia. Näin on semanttinen pyörä pyörähtänyt ja kukaan ei enää ymmärrä mistä puhutaan. Lukekaapa Peter Bichselin Lastentarinoita (Kindergesichten).

Suomenkielinen Wikipedia on varsinkin hakusanassa fasismi toistaiseksi "äärimmäisen" epäluotettava ja vasemmistolaisten tahrima, sillä sen mukaan fasismi ja kansallissosialismi ovat äärioikeistolaisia liikkeitä, vaikka ne molemmat perustuvat vasemmistolaisiin ajatuksiin. Varsinkin fasismi on nykyään semanttisesti täysin tyhjä sana ja se on enimmäkseen neuvostoliittolais-venäläisen sananvääristelyn syytä.

Objektiivisesti tarkastellen suurin osa maailman valtioista edustaa jonkinlaista kansallissosialismia ja fasismia, joita luonnollisesti klassisena liberaalina ja geolibertaarina vastustan. Hyväksyn kansallisvaltiot tilapäisenä vaiheena, mutta utopistinen tavoitteeni on suoran demokratian perusteella rakennettu liittovaltio. Nykyinen EU ei sitä ole.

Forssan kokouksessa kuten Kommunistisessa manifestissakin oli pari suurta tavoitetta, joita ilman muuta kannatan. Kannatan mm. yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, jota ei ole vielä Suomessa. Jouni Jokela kirjoitti sittemmin sensuroituun Uuden Suomen blogiinsa ansiokkaasti puuttuvasta äänioikeudesta. Näin se muotoiltiin puolueen radiomainokseen:

Äänioikeus tarkoitti alunperin sitä että saa osallistua jonkin asian päättämiseen äänestämällä.

Vaalioikeus taas tarkoittaa sitä, että saa osallistua vaaleihin joissa näitä päättäjiä valitaan. 

Nykyään äänioikeuden käsite on sekoittunut, vaikka on selvää että äänestäessäsi kansanedustajaa, ei sinun ääntäsi kuunnella mitenkään. Sinä vain valitset jonkun käyttämään sitä ääntä. Mikään ei takaa sitä, että esim. Jussi Halla-aholle antamasi ääni johtaisi maahanmuuton rajoittamiseen. Se saattaa johtaa korkeintaan siihen, että Jussi Halla-aho voi äänestää Maahanmuuton rajoittamisen puolesta.

Jokohan olisi aika Suomalaistenkin saada äänioikeus? Sitähän ehdotettiin jo SDP:n Forssan ohjelman kakkoskohdassa. v 1903.  Mutta sepä sitten unohtui kun se valta kihahti hattuun niillä edustajilla. 

Sata vuotta sitten vaali- ja äänioikeuden ero oli vielä täysin selvä. Forssan ohjelmassa vaadittiinkin vaali- ja äänioikeutta kaikille. Ensimmäisen eduskunnan avauspuheessa vuonna 1907 puhemies Svinhufvud puhui tietenkin kansalaisten vaalioikeudesta eikä äänioikeudesta; sillä hän oli täysin tietoinen siitä, ettei Suomen kansalaisilla ollut äänioikeutta. 

100 vuotta sitten voitettiin taistelu yleisestä ja yhtäläisestä vaalioikeudesta. Nyt olisi syytä saada äänioikeus siis sitovat kansanäänestykset muillekin kuin sveitsiläisille. Vai olemmeko me tyhmempiä kuin sveitsiläiset?

Sveitsissä miehet saivat äänioikeuden 1848. Naiset siis 1971.

Loppukevennykseksi: minulla on tapana sanoa, että täällä voisin tällä hetkellä ollakin vasemmistolainen, mutta Euroopassa todellakaan en, koska Euroopan vasemmistosta suurin osa on tekopyhää.

Tässä vielä muutamia kiteytyksiä Suomen ääliöpopulistiselle pölhövasemmistolle. Olen parempi ja aidompi vasemmistolainen kuin te kaikki yhteensä. Ei lie yllättävää, että FB-kavereissani on kyllä eduskunnan ulkopuolisia vasemmistolaisia, "äärivasemmistolaisia", joiden kanssa voin olla sivistyneemmin eri mieltä ja yhtä mieltä, kuin esim. jungnerilaisten valedemareiden, guzeninalaisten glitterdemareiden tai arhinmäkeläisten rettelö- ja örvellysdemareiden kanssa.

Tuloeroista puhuminen Suomen puitteissa on lähinnä naurettavaa. Verotuksen jatkuva kiristäminen kuristaa erityisesti Suomen köyhimpiä ja kiihdyttää vaivaisten pääomien pakoa. Suuri osa rahasta on joka tapauksessa illuusiota ilman mitään reaalivakuuksia, takuutuksia ja lisäarvoa syntyy tyhjästä.

1800-luvun dialektiikalla ja Suomen sisällissodan asetelmilla ei saada aikaan mitään hyvää.

"Humanitääristä maahanmuuttoa" vastustan ekologisista, mutta myös humaaneista ja sosiologisista lähtökohdista. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka on moninkertaisesti itsekästä ja kestämätöntä. Nykymeno vain lisää ongelmia kehitysmaissa ja kehittyneissä maissa. En viitsi tässä enää kerrata perusasioita.

Islam-kritiikkini ei ole rasismia, eikä sitä saa sellaiseksi väännettyä, ellei täysin alistu siihen perusislamilaiseen ajattelutapaan, että jokainen ihminen syntyy muslimina, jokaisella on oikeus palata islamiin, pois ei pääse ja mikäli ei tätä hyväksy niin nirri pois.

Kirjoitan tätä Argentiinassa, jossa selvä parlamentaarinen enemmistö kannattaa vasemmistolaista, kansallissosialistista politiikkaa. Se on tämän maan kehitysvaiheessa monesta syystä aivan järkevää ja kannatettavaa. Täällä riittää tulo- ja varallisuuseroja tasattavaksi ja onneksi se näyttäisi tapahtuvan demokratian kautta. Lisäksi valtapuolue Voiton rintama tuntuu etsivän myös suurvaltapolitiikassa omanlaistaan kolmatta tietä, sovittelevaa linjaa, vanhan Yhdysvaltoja jyrkästi vastustavan latinalaisamerikkalaisen vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden välistä.

Vastauksestani Atelle tuli vähän pitkä, vaikka en edes liittänyt tähän new age uskonnollis-korpifilosofista maailmankuvaani, joka ilman muuta vaikuttaa poliittisiin kantoihini. Jokainen tulkoon autuaaksi uskossaan. Minusta rasistikortin heiluttelijat ovat reppanoita, jotka saavat karman lain mukaisen rangaistuksensa. Jep, mutta jos minulta kysytään, niin vastaan. Ennemmin tai myöhemmin. Plokissa.