Eurovision and corruption rhyme well

We Scandinavians/Finns and Northern Europeans in general consider ourselves more loyal, democratic, transparent, trustworthy etc. It's a massive self-betrayal, as far as I can say as a 100% true Finn. Personally, based on my experience, I trust some other nationalities more than my own... In the North we have corruption, too. The worst is that we refuse to admit and be aware of it...

Last December I wrote already about some past stuff (Sad Eurovision stories), mainly because the stupid little cause I fought for and lost my career for was approved totally right. The rehearsals were now more limited than ever in the Eurovision history and that was good.

Now in the eve of Eurovision Song Contest final 2013 there are two big scandals bubbling under, and the epicenter is Turkey. The issues are the running order and the Lesbian kiss.

RUNNING ORDER

Turkish television TRT already refused to take part this year because the organizers and the EBU reference group decided that the running order will be decided by the producers. They were absolutely right. I would have liked to see many other countries to do the same.

Anybody with a little brain could have said it's not a good idea: it's putting down the efforts of hundreds and hundreds of professionals who are competing. No matter how stupid it is to compete in arts, ESC is a song contest and the rules should be fair and equal to the participants. Now they are not.

A draw is the only fair way and it's a huge scandal what Swedish Television and EBU are doing this year. Pure corruption! The case of Georgia is the most interesting one. Really, by which measures it can justified that Georgian entry is the last ballad both in the second semifinal and in the final?

Article of Oikotimes fan site

For this opinion (see pic) I got my first ever Facebook ban! And I have been posting violent hate speech against Christians, Jews, Muslims, Atheists, Chinese, Indian, Leftists, Righteous, you name it... Denying Holocaust, calling Prophet Muhammed for a pedophile... But now it seems that the Swedish Television and Eurovision Song Contest producers are bigger than CIA, New World Order, Allah and Chinese Communist Party combined. Untouchable!

 

12 hours ban. It's a tiny penalty but I'm convinced that it is a proof that the offended person knows who I am and that I was right. The same opinion was not banned from my own wall, only from the FB page of ESCToday fan portal. Facebook is full of blatant hate speech. But for my critics against EBU and SVT on the stupid FB page which they read for their low self-esteem, I got a ban. Hey, I'm really doing something right here!

The idea of not having too many slow or too many fast numbers together could have been easily solved by putting the entries in the basket according to BPM (beats per minute). Why didn't you ask me or any other music professional or any Eurovision fan, gay or not, with a little brain? 

LESBIAN KISS

The gorgeous Finnish singer is giving an innocent kiss to her background singer. So what? The hypocrisy of the Turkish television on this matter is beyond every imagination if you check all the amount of Turkish boobs and asses shaking in the history of contest. And maybe there were some more subtle hints to homosexuality as well, I don't know, but at least handsome and very sexual guys from Turkey, too.

Already back in 1957, in the second contest, the Danish couple performed a far more sexual, yet heterosexual, kiss.

Well, officially Turkish television TRT has not admitted the Lesbian kiss being the reason of a sudden change of mind, but obviously this is the biggest political scandal in the history of the contest. 

I was there in Riga 10 years ago when t.A.T.u., their genius manager and Russian television were playing their media games. Then, Russia was really menaced by disqualification if the girl do anything else than agreed. If I remember right, they were not talking about kissing, but really getting nude, touching body parts and even having dildo-shaped microphones. It was pure media game. By the way, Turkey won them by only 3 points with their very sexual harem dance full of nude Austrian blondes with the Turkish lead singer.

Turkish Lesbian erotics won back in 2003!

t.A.T.u. and their manager in Riga, 2003

I'm flattered that my little provocation in the fans forum was noticed even in the Swedish press! I proposed that Sweden should be disqualified from the contest for a couple of years for this corrupt action... On my FB wall I actually proposed that Finland should declare a war to Sweden, for once! Even that was not banned, yet.

I want to add only this statistical fact: usually the Eurovision winner has a big margin to the second place, so the running order doesn't decide the winner. It's not a serious matter for that. Hopefully. However, it can have a big influence on the last qualifiers in the semifinals and the other placements as the history shows. 

As an artist the idea of submitting your creative work to a voting in order to get a media attention is already too much for many. So, if there's a song contest, it should be better than this. So, as an artist and songwriter a strongly oppose to this arbitrary power of TV producers as well as the discrimination of live music in the Eurovision Song Contest.   Stop the dark ages and bring back the live orchestra!

Afromessut (Multiculti à la parisienne, part 4)

Toissalauantaina (6.4.) kävin Pariisin afrikkalaisilla messuilla, jotka järjestettiin toista kertaa. Kävijämäärä oli suurempi kuin 2011, yli 20.000, mutta vähemmän kuin järjestäjien etukäteen hallusinoima 50.000. 

Tietäen Ranskan vankat kolonialistiset siteet eri puolille Afrikkaa ja afrikkalaisperäisen väestön määrän sekä ulkomainonnan perusteella odotin paljon suurempaa ja ammattimaisemmin järjestettyä tapahtumaa. Käytössä oli vain pieni ja rajattu osa Pariisin itäistä kongressikeskusta Montreuil'ssä (lausutaan montröjssä, ranskan ortografia on täysin yhteensopimatonta suomen kanssa) ja messuosastojen käytävät oli tehty niin kapeiksi, että tunnelma todella kuin afrikkalaisessa basaarissa. Jos järjestäjien kävijätavoite olisi toteutunut, se ei oikeasti olisi tiloihin mahtunut. 

Tunnelma oli leppoisa ja lippukin maksoi vain vitosen, vaikka netissä luki, että ennakkoon vitosen ja ovelta seitsemän. On täysin mahdollista, että olin ainoa ulkomaalainen kalpeanaama koko messuilla, mutta tulevana kallon- ja pyllynmittaajana ja muutenkin tunnettuna rasistina viihdyin kyllä oikein hyvin neekereiden parissa. Vähän kyllä jänskätti saako kauniista mauritanialaisnaisista ottaa kuvan, mutta sekin selvisi ranskaksi kysymällä, kun sain vastaukseksi: "Mä vain edustan tänään Mauritaniaa...". Joten ehkä kaunottaret säkeissään eivät olleet kovin hartaita muslimeja/animisteja, jotka olisivat pelänneet sielunsa katoavan kameran muistikortille.

Tarkoitin siis sanoa, että afrikkalaiset messut näyttivät enimmäkseen suunnatuilta afrikkalaistaustaiselle väestölle eivätkä olleet mitenkään erityisesti inter- tai monikulttuuria edistäviä. Näytteilleasettajista suurimpia olivat erilaiset teleoperaattorit, rahojen välitysfirmat ja kovasti Afrikan ja Euroopan väliseen liikenteeseen satsannut Turkish Airlines, joka lie suosituin lentoyhtiö myös Suomen ja Somalian välillä. Tsad oli presidenttiään myöten mukana messujen teemamaana isolla osastolla. Pienemmillä osastoilla oli sitten tarjolla vaatteita, koruja, elintarvikkeita, sarjakuvia ja lastenkirjoja, kosmetiikkaa, vähän matkailuakin jne. Hauskana yksityiskohtana myös hautaustoimisto, mutta sentään ghanalaisia arkkuja ei ollut esillä.

Ainoa maistamani tuote oli Moriban inkiväärimehu, joka oli kyllä niin väkevää ja laadukasta nektaria, että taatusti nosti vastustuskykyni kevätflunssia vastaan. Täytyy etsiä mistä tuota voisi ostaa.

Ihan kiva trippi eri puolille ranskankielistä Afrikkaa ja hiukan on suunnitelmissa mennä samaan mestaan uudestaan afrikkalaiseen konserttiin ensi viikolla. Pannaas tähän nyt loppuun kuitenkin kuvakavalkadi, ettei tarvitse selittää niin paljon.

Esiintymislava oli melko vaatimaton...

... ja messuosastojen käytävät erittäin kapeat 

Afrikkalaisia lastenkirjoja 

Hautaustoimiston osasto

Kaljalla ruotsalaisen suviksen kanssa (Multiculti à la parisienne, part 3)

Sunnuntaikävelyltä palattuani tutustuin takaovella ruotsalaiseen taiteilijaan, joka kysyi minulta ovikoodia. Pienen small talkin jälkeen hän pyysi minua kaljalle. Mitä hän kyllä ilmeisesti vieläkin katuu, koska ei ole edes vastannut sovittelevaan sähköpostiini.

Valitettavasti keskustelu ajautui politiikkaan, kun kerroin sellaistakin taidemuotoa harrastelleeni. Olisi tullut erittäin viihdyttävä TV-ohjelma. Maahanmuuttokeskustelun klisee- ja standardiargumenttibingoa olisi voinut hyvin pelata.

Yritän nyt muistella herkullisimmat repliikit, mutta toki pari päivää on jo kulunut. Keskustelu käytiin enimmäkseen englanniksi, hiukan ruotsia ja ranskaa apuna käyttäen. PK = minä ja RS = ruotsalainen suvis. 

Avpinklat

RS: Eihän Suomi edes juuri päästä maahanmuuttajia...

PK: Vanhaa tietoa. Kovasti yritämme kiriä Ruotsia ja Helsinki ei juuri jää enää jälkeen Tukholmasta monikulttuurisessa rikkaudessa.

RS: Maahanmuuttajathan tulevat karmeista oloista ja äärimmäisestä köyhyydestä.

PK: Esimerkiksi monet Suomeen saapuneista ensimmäisistä somaleista olivat hyvin toimeentulevaa eliittiä, kaatuneen diktaattori Barren tukijoita. Millä he muuten olisivat tänne päässeet?

RS: Mihin itse menisit, kun ei ole vaihtoehtoja? Olemme mekin vapaita menemään mihin vain.

PK: No, ei olla. Ja ehkä johonkin lähemmäs. Jos on esimerkiksi Israelin leima passissa, sulkeutuu monen maan raja. Passeja ja viisumeita tarvitaan edelleen. Valitettavasti maailma koostuu valtioista, joilla on rajat.
RS: Ruotsi ja Suomi ovat isoja ja hyvinvoivia maita. Meillä on kyllä tilaa. Meillä on varaa.

PK: Ei humanitäärinen pakolaisuus ole kovin reilua kurjiin oloihin jääviä kohtaan... Pienen joukon auttaminen ei ratkaise ongelmia.

***

Yritin pari kertaa sanoa, että on mentävä ongelmien juurille, mutta sana "roots" sai ruotsalaisen aivan takajaloilleen, eikä hän malttanut kuunnella lausetta loppuun, kun yritin alkaa puhua maapallon rajallisista resursseista.

PK: Kannatan siis luonnonvarojen sosialisointia ja kehitysavun kymmen-... kaksikymmenkertaistamista. Samalla rahalla saataisiin kolmannessa maailmassa paljon enemmän vaikkapa opettajia kuin Ruotsissa. Afrikka pitää panna kuntoon. On täysin epäreilua jättää se oman onnensa nojaan luonnonvara- ja ihmisvarastoksi.

RS: Tuo on juuri se mitä Åkesson sanoo... Että Afrikan ongelmat pitäisi ratkaista Afrikassa. 

PK: Tuskin ruotsidemokraatit ehdottavat kehitysavun moninkertaistamista. Ei sitä ehdota kukaan Suomessakaan. Olen kopioinut idean ainoalta asialliselta vihreältä kansanedustajaltani. 

RS: Ethän vain ole nationalisti, en olisi muuten lähtenyt kanssasi. Inhoan nationalisteja. 

PK: Niin minäkin inhoan. Ihannemaailmassa ottaisin mielelläni YK:n myöntämän passin ja polttaisin Suomen passin. Semmoisessa utopiassa vaan emme vielä elä. Sitä paitsi me olemme saaneet elää kansallisvaltiossa jo pitkään (ruotsalaiset paljon pidempään kuin suomalaiset), monet Euroopan kansat eivät pitkään aikaan tai koskaan. Tai kurdit.

Kerroin kyllä kuuluvani puolueeseen, joka on leimattu täysin perusteetta äärimmäisistä äärimmäiseksi. Sanoin, että nationalistienkin kanssa pitää puhua ja siksi olen niihin soluttautunut. Jos muut puolueet eivät olisi lapsellisesti ja demokratian vastaisesti boikotoineet SD:tä, niin ehkä vaalimenestys olisi jäänyt pienemmäksi. Tässä kohtaa huomasin ylittäneeni rajan, jonka jälkeen ei ole paluuta... Ruotsalainen oli selvästi syvästi järkyttynyt kohdatessaan oikean rasistin.

Hyökätkäämme Ruotsiin! Vihollinen tulee lännestä!

RS: Oletko ylpeä, että olet suomalainen? Are you proud to be a Finn? 

PK: En ole. Useimmiten häpeän ja vihaankin suomalaisia, mutta tietysti ruotsalaisia aina inhoan vähän enemmän. Mä nyt olen tällainen välimerellinen tyyppi. Viihdyn mm. italialaisten ja argentiinalaisten kanssa.

RS: Italiassa ja Argentiinassa on aina ollut vahva fasistinen virtaus, ja edelleen niissä on paljon fasisteja.  (Tämä lie Ruotsissa sivistyneistön erittäin hyvin omaksuma käsitys, koska olen törmännyt tähän aiemminkin. Eräskin ruotsalainen "taiteilija", oikeasti matkajournalisti, Roomassa ihmetteli ihan kirkkain silmin, miksei kaikkea Mussolinin rakentamaa ole purettu...)

PK: Joo, Hitlerkin pakeni ja kuoli Argentiinassa. Niin paljon oli natsikavereita, jotka häntä suojelivat. Erittäin paljon toki juutalaisia myös. Ja Buenos Airesissa on nykyään saudien rakennuttama Amerikkojen suurin moskeija. Sulassa monikulttuurisessa sovussa elelevät siellä... (En kertonut mustan väestön kansanmurhasta)

***

RS: Entäs juutalaiset Suomessa, onko antisemitismiä? Miten kävi toisessa maailmansodassa?

PK: Suomen juutalaiset ja muslimitkin tappelivat ensin yksin talvisodassa ja sitten jatkosodassa rinta rinnan saksalaisten kanssa kommunisteja vastaan. Kun Ruotsi ei koskaan tullutkaan apuun.

***

RS: Missä välissä teet taidetta, kun olet noin omistautunut politiikalle?

PK: Niin, minulla on nyt meneillään siirtymäkausi. Yritän konvertoida politiikkaani taiteeksi. Taiteilijana koen velvollisuudekseni puolustaa taidetta kaikkia sananvapauden rajoituksia vastaan. Niin kauan kuin on olemassa jihad, olen ylpeästi antijihadisti, sen myönnän. Mutta en ole nationalisti, joten mua ei kannata natsitella. Äidinkieleni on isänmaani ja olisi kiva jos joku ymmärtäisi minua oikein edes suomeksi.

RS: Islamhan on uskonto! 

PK: Niin on. Ja lisäksi täydellinen poliittinen ideologia. Alunperin arabinationalistinen ideologia. Eikä muuten ole rotu. Sanoinko jo, että islamofobia on orwellilainen paskatermi.

***

RS: Sä olet ihan sekaisin. You are confused!

PK: Ei, mä olen kyllä perehtynyt näihin asioihin aika syvällisesti, koska en mä nyt poliitikkona tai Ylen toimittajanakaan voinut ihan mitä tahansa sanoa.

RS: No, mutta eivät ne toimittajat varmaan enää anna sulle töitä (koska sinulla on väärät mielipiteet).

PK: Niin, eivät muuten annakaan. So not. Itse asiassa erosin Journalistiliitosta, koska valtaosa toimittajista on ryhtynyt poliitikoiksi. Sillä erolla, että eivät kanna politikoinnistaan senkään vertaa vastuuta kuin poliitikot. Pelkkiä mielipiteitä, kommentteja, kolumneja ja blogeja kirjoittelevat. Monet kansalaisjournalistit tekevät nykyään parempaa journalismia.

***

RS: Mitä tykkäät Malmöstä?

PK: En ole käynyt, mutta tilanne on kuulemma aika paha. Kuten Marseillessa. Eikö voisi myöntää maahanmuuttopolitiikan totaalisen epäonnistumisen, jos muodostuu alueita, joihin ei voi mennä kuin armeijan joukkojen kanssa?

En anna mitään tarkempia tietoja tästä keskustelukumppanistani suojellakseni häntä netsien vihapuheelta ja uhkauksilta. Tietysti jos tarina jatkuu lähiviikkoina eli jos hän vaikka juoksee karkuun minut nähdessään, niin ehkä hän joutuu oikeasti tapaamaan Barbra Streisandin. Joku vapaaehtoinen voisi sitten vaikkapa kääntää tämän jutun ruåtsiksi...

Joo, opin taas tästä, että parempi pysyä itseään nuoremmassa ja fiksummassa seurassa.

Miekkari ja puukotus (Multiculti à la parisienne, part 2)

Tämä multikultisarjani etenee suurin piirtein kronologisesti taaksepäin. Viime sunnuntaina lähdin nauttimaan uskomattomasta lämpöaallosta, kun helleraja ylittyi viiden aikaan iltapäivällä.

Matkallani Luxemburgin puistoon ihmettelin kovasti mellakkapoliisien, santarmien ja "mustienmaijojen" määrää Sorbonnen yliopiston liepeillä, kuten oheisesta videosta selviää. Mielenosoittajia oli nähdäkseni vain joitain kymmeniä. 

Mielenosoitus Pariisissa 14.4.2013 by petrikaivanto 

Asiat selvisivät kun pääsin tietokoneen ääreen: viime viikolla homojen avioliitot ja adoption salliva laki on edennyt Senaatissa äänin 179-157 ja varsinainen ratkaiseva äänestys Ranskan parlamentin alahuoneessa eli Kansalliskokouksessa on luvassa jo 23.4. Vastustajien mielenosoitukset alkovat jo perjantai-iltana, jolloin Senaatin luona mieltä osoitti mielenosoituksen järjestäjien mukaan 7 500 ihmistä, poliisin mukaan 2 300.

Liioitellun massiiviset turvatoimet selittänee osin se, että johtavan oikeistopuolueen eli UMP:n puoluehallituksen nuori jäsen Samuel Lafont kavereineen joutui lauantaiaamuna metrossa puukotuksen uhriksi. Lafont on ollut aktiivinen kärkihahmo homoliittoja vastustavassa kansanliikkeessä, mutta poliisi kiistää että puukotuksella olisi ollut mitään yhteyttä politiikkaan, vaikka totta kai tapaus on homoliittodebatin kuumaa sytykettä. Oikeisto syyttää äärivasemmistoa ja homoliittojen kannattajat väittivät koko tapausta huijaukseksi tai järjestetyksi jutuksi. Puukotuksesta kuulustellut epäillyt ovat kuubalaisia.

Semmoinen sunnuntaikävely ja semmoista homoliittodebattia... Olin onneksi pukeutunut poliittis-neutraalisti siniseen paitaan ja punaisiin housuihin. Vähän niin kuin Ranskan trikolori, jos olisi vielä ollut liian lyhyt paita ja kalpea maha välistä vilkkunut!

Arabiviikko (Multiculti à la parisienne, part 1)

Olen elänyt maaliskuun alusta residenssitaiteilijana Pariisissa. Bloggailun aiheita tulee vastaan päivittäin, automaattimetrosta jo kirjoitinkin, mutta varsinainen monikulttuuriin ja sen sellaiseen keskittyvä kirjoitussarjani alkaa tästä. 

Perinteikäs Ranskan vallankumouksen melskeissä perustettu pariisilainen korkeakoulu ENS järjestää vuosittain Arabiviikon. Tänä vuonna teemana on erityisesti arabihuumori. No niin, siellä te rasistit jo alatte irvailla ja kyynikoida... Kaltaisillenne ennakkoluuloisille ovat suvikset etusivulla suunnanneet mm. mainoslauseen: "Arabihuumori valtaa Norssin ja se ei ole vitsi." Näin muuten viime vuonna lentokoneessa oikein hyvän egyptiläisen komedian, mutta nyt en enää muista mikä sen nimi oli. 

Kävin tänään katsomassa kolmen lyhytelokuvan näytöksen. Ilta oli oikein onnistunut ja ajatuksia herättävä. Paikalla olivat kaksi nuorta naisohjaajaa: minut kutsunut kanadalaissyntyinen libanonilainen Sabah Haider ja algerialainen Sofia Djama. 

Elokuvia yhdisti hienosti sanottuna naisten emansipaatiopyrkimykset ja patriarkaatin murtuminen, mutta siinä missä libanonilaiset elokuvat olivat lähes suomalaishenkisiä tragikomedioita, niin ranskalais-algerialainen elokuva oli tummasävyisempi ja lohduttomampi, ja siitä oli vaikeampi löytää huumoria. Kaikki ehdottomasti näkemisen arvoisia, joten yritän olla kertomatta loppuratkaisuja.

Suomeksi sanottuna pätkät käsittelivät kaikki sukupuoliroolien kriisiä muuttuvassa maailmassa. Ekassa leffassa Hizz ya wizz pääosassa on urheiluvalokuvaajan assarina työskentelevää Ali. Hän on hieman yksinkertainen ja lähes keski-ikäinen poikamies, suorastaan peräkammarin poika, joka rakastuu yläluokkaiseen esteratsastajaan, joka myös näyttää olevan vaarassa jäädä vanhaksipiiaksi. Sabahin elokuvassa Abu Rami loppuvat yli 40 vuotta naimisissa olleen pariskunnan rakkauden rippeet Libanonin kukkuloilla renkaan puhjettua. Naispääroolin Sihame Haddad oli mukana Suomessakin nähdyssä menestyselokuvassa Caramel.

Sofia Djaman lyhäri Mollement, un samedi matin puolestaan kertoo Algerissa yksin asuvasta sinkkutytöstä, joka joutuu raiskausyrityksen uhriksi omassa rappukäytävässään kotiin palatessa, mutta vielä pahempi raiskaus on poliisin suhtautuminen. Lopulta hän sentään saa pienen revanssin. Myös libanonilaisissa leffoissa nainen on kuin "last man standing" kun miehuuden kupla poksahtaa. Arabikevään tuulahduksia tai muuten aikojen muutoksia heijastavia elokuvia kaikki, vaikka uutiset ovatkin synkkiä.

Arabimaiden välisiä ihan huomattavia kulttuurieroja tuli esiin keskusteluissa. Sabahin mukaan Mashriqin eli Lähi-idän elokuvissa raiskaus on toistaiseksi aivan liian suuri tabuaihe käsiteltäväksi, vaikka se on ikävää arkipäivää kuten muuallakin maailmassa. Maghrebin eli Pohjois-Afrikan elokuvissa sen sijaan on käsitelty jo pitkään raiskauksia ja jopa pedofiliaakin. Sofian kokemuksen perusteella hänen elokuvansa raiskauskohtaus ei Algeriassa herättänyt suuria intohimoja, mutta muuten provokatiivinen ja ehdottoman poliittinen elokuva toki sai ristiriitaisen vastaanoton.

Ohjaaja Sabah Haider on šiiamuslimi ja uskonnollisesti skitsofreenisessa, siis monikulttuurisessa Libanonissa tärkein pöyristelyn aihe oli se, miksi kuuluisat kristityt näyttelijät valittiin näyttelemään muslimeita. Muualla arabimaissa tästä ei kuulemma piitattu, kun ei näyttelijöitä tunnettu. Abu Rami osallistuu toukokuussa myös Cannes'in lyhärifestareille. 

Toisen seuralaiseni itse tekemä konvehti...

Minulla oli suuri ilo päättää ilta ihan kolmistaan libanonilaisohjaaja Sabahin ja toisen libanonilaisen tytön kanssa. Siis Suomen johtava antijihadisti ja kaksi söpöä muslimityttöä. Suvaitsevaiston aivot varmaankin höyrystyvät tätä ajatellessa. Ohjaajadaami ei tällä hetkellä käytä alkoholia, mutta toisen tytön kanssa kyllä otettiin ja tunnustimme alkoholin lempijuomaksemme. Keskustelu sivusi elokuva-alan, gastronomian ja tietenkin illan annin puinnin ohella jopa moniavioisuutta ja seksiä. Saatanallinen antijihadini hellitti merkittävästi... Voin vakuuttaa, että sinä päivänä kun kaikki muslimit ovat yhtä suvaitsevia, saatan palata muslimiksi minäkin. Kunhan nyt saadaan alkuun joltain päivystävältä imaamilta semmoiset hadithit kehiin, että dokasi se profeetta Muhammedkin ja että possukielto johtui lähinnä kylmäketjun puutteesta. Tietty voisi myös ne pedofiliat, ympärileikkaukset ja moniavioisuudet kieltää...

Sabahin mukaan, siis ainakin Libanonin näkökulmasta, "kaikki naiset" vastustavat moniavioisuutta ja monet muslimimiehetkin. Moniavioisuus on kuulemma enemmän alempien sosiaaliluokkien takapajuisuutta ainakin Lähi-idässä.

Vastustan Helsingin metron automatisointia

Helsingin metro aiotaan automatisoida.

Tämä aihe herätti minussa kovasti ajatuksia eilen illalla, kun näin  Pariisin ykköslinjan automaattimetrossa, kuinka systeemi jätti noin puolet junaan pyrkijöistä laiturille, koska ihmiset kerta kaikkiaan eivät osanneet huomioida toisiaan. Kymmenet ihmiset panikoivat automaattisesti sulkeutuvien metron ovien ja turvaporttien väliin jäädessään. 

Suuri joukko ihmisiä jäi automaattimetron laiturille ruikuttamaan, vaikka taatusti olivat paikalla ajoissa ja vaunuissa oli tilaa. Systeemissä ja ihmisten liikennekäyttäytymisessä on virheitä, joita koneet eivät tunnista.

Suomalaiset, jos mahdollista, ovat liikennekäyttäytymisessään vieläkin onnettomampia kuin pariisilaiset. Metrosta ulostulijat eivät huomioi sisäänpyrkijöitä ja päinvastoin. Toista on sivistysmaissa kuten Argentiinassa. Tämmöinen automaattimetro tulee Suomessa toimimaan yhtä huonosti kuin Ranskassa. Suomalaisten geneettinen erityispiirre on myös soveltaa mm. ruotsalaiset ja ranskalaiset innovaatiot Suomeen huonommin ja puolivillaisemmin kuin lähtömaassa.

Siis automaattimetro Helsingissä on aivan kuolleena syntynyt ajatus. Katastrofin ainekset ovat ilmassa. Osalle irtisanottavista kuljettajista tarjottaneen matkalipuntarkastajan eli smurffin virkaa.

Ihminen! Älä puutu koneen toimintaan!!!

Koneet ja automatisointi ovat jo sukupolvien ajan helpottaneet ihmisten elämää ja aiheuttaneet työttömyyttä. Automaatiota on verotettu aivan liian kevyesti, jos otettaisiin kokonaisuus huomioon. En ole mikään luddiitti eli edistyksen ja kehityksen vastustaja, mutta jos kone merkitsee ainoastaan jonkun voittojen kasvattamista ja toisen työttömyyttä, niin eihän se mitään todellista edistystä ole.

Itsepalvelu on monessa asiassa heikentänyt elämän laatua ja merkityksellisyyttä varsinkin kehittyneimmissä maissa. Kuusi vuotta sitten esim. Vichyn asemalla järkytyin kun sunnuntaiaamuna ei ollut edes baaria avoinna. Ainoastaan kylmiä automaatteja ja TGV:n ravintolavaunun Avecran tarjonta vielä Suomenkin junia ankeampaa ja kalliimpaa.

Sen sijaan todella vaarallisissa hommissa, kuten vaikkapa palomiehinä, kaivosmiehinä jne., olisi tietysti mainiota, jos olisi tositoimissa vain robotteja eikä ihmisiä, jotka voivat kuolla ja loukkaantua. Kiva, jos sodatkin voitaisiin jo käydä kokonaan ilman ihmisuhreja. Kehittämisen, automatisoinnin ja koneistamisen tarpeita siis edelleen on.

Ajatukseni liideltyä takaisin asiaan: helsinkiläisenä veronmaksajana vastustan jyrkästi automaattimetroa varsinkin niin kauan, kun Helsingin metrossa ei ole lippuportteja. Ne portit eivät voi olla kustannuksena mitään automaattimetroon verrattuna. En voi ymmärtää, miksi Helsingin metro on ainoa maailmassa, johon voi kävellä lippua maksamatta. En voi ymmärtää, miksi edes Jussi Halla-aho ei ole tehnyt tästä saatanan isoa numeroa. Minä olisin tehnyt.

Automaattimetro on vaatinut ainakin Pariisissa laiturien mittaiset automaattiovet. Helsinkiin suunnitellusta  teknologiasta en tiedä, mutta ihan perseestähän se varmasti on, koska sen ovat hyväksyneet suomalaiset insinöörit ja virkamiehet, joiden historia, nykyisyys ja tulevaisuus on synkkä. Tekstari? Nokia? Jumprahuiti, mitä urpoja koko jengi. 

Tämä juna ei mene Mikkeliin. Älä sinäkään mene. Olli Rehn ja Arja Saijonmaa ovat kotoisin sieltä.

Haluaisin myös ennemmin nähdä metroasemilla järjestystä valvomassa poliiseja kuin yksityisten yritysten vartijoita. Lisäksi palauttaisin lipuntarkastajat lipunmyyjiksi raitiovaunuihin ja pysäkeille (kuten Buenos Airesissa ruuhka-aikaan). Ja maahanmuuttajien neuvontapisteen takaisin Esplanadilta Itäkeskukseen. Oh My Allah, mikä hirveä rasisti olenkaan! Kuinka voinkaan katsoa itseäni edes peiliin?! Valinnette minut Helsingin seuraavaksi kaupunginjohtajaksi, koska olette kanssani samaa mieltä!

Haluan lisää somalitaidetta Suomeen

Tämmöinen lainaus tuli Facebookissa vastaan:

"Maahanmuuttajien osuus suomalaisesta taitelijakunnasta on arvioiden mukaan suurin piirtein samaa suuruusluokkaa (n. 3 %) kuin heidän osuutensa koko väestöstä. Maahanmuuttajataiteilijoiden lähtömaat ovat myös pääosin samat kuin maahanmuuttajilla yleensä. Yksi poikkeus maahanmuuttajataiteilijakunnan taustassa kuitenkin on, nimittäin somalitaustaisten taiteilijoiden vähäinen osuus. Tilanteeseen voi olla useitakin syitä, jotka edellyttäisivät tarkempaa kartoittamista. Joka tapauksessa tämä herättää kysymyksen maahanmuuttajien tasa-arvoisista koulutus- ja työmahdollisuuksista. Onko niin, että sosiaalinen ja taloudellinen tai mahdollisesti kulttuurinen tausta vaikuttaa siten, ettei esimerkiksi taiteilijan ammattia koeta somalinuorten keskuudessa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi?

...

Taiteen edistämiskeskus

Minna Sirnö

Johtaja"

Lähde: Taiteen edistämiskeskuksen lausunto Sisäministeriön maahanmuutto-osastolle Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -työryhmän ehdotuksesta TKT/2/040/2013

Edellämainittu osoittanee, että mielenterveyshuollossamme ja peruskoulussamme on vakavia puutteita. Jos ei ymmärrä tuon vertaa somalikulttuurista tai siitä, minkälaisia rajoituksia islam asettaa taiteelle ei pitäisi olla tuossa asemassa. Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta Minna Sirnö (vas), oltuaan kantajana ja korvaustensaajana taiteilija Seppo Lehdon kunnianloukkaus- ja allahinpilkkajutussa ei minusta ole sopiva henkilö mihinkään luottamustoimeen. Mainittakoon, että olen itse hakenut monikulttuurisuuden läänintaiteilijaksi Uudellemaalle ja pidän erittäin syrjivänä ja loukkaavana, että minua ei edes kutsuttu haastatteluun.

Koen myös äärimmäisen turhauttavaksi oloni suomalaisena taiteilijana siitä, että noin epäpätevä henkilö on nimitetty Taiteen edistämiskeskuksen johtajaksi. Pitäisi varmaan vaatia selvitystä siitä, vaikeuttaako tämä omia tukimahdollisuuksiani. Mutta vaikeuttaahan tämä. On tullut aika polttaa Suomen passi.

Samaan aikaan New Yorkissa:

Suomen maahanmuutto-, vero- ja yrityspolitiikka ovat todella epäonnistuneet, koska nämä somalisulottaret eivät ole Marimekolla hommissa. USA:ssa ei taatusti ole tehty minkäänlaista kartoitusta somalimaahanmuuttajien uskomuksista suhteessa siihen, onko taiteilijuus varteenotettava vaihtoehto.

Ei ole lottoarvonnassa (22 vuotta maahanmuuttoa Somaliasta) saatu myöskään kauniita somalilaulajattaria. Syytän sua Johanna Suurpää ja muut kansakunnan viholliset!

 

Auttaisikohan Helsingin kaupungin Opetusviraston ohjeistuksen lukeminen yhtään Minnaa avaamaan silmiään? Laulun voi korvata jo nyt Helsingin kouluissa resitoimalla Koraania.

Arvoisa Taiteen E(di)stämiskeskus ja Überführerinnen Minna Sirnö, tässä visioimasi selvitys ja kartoitus ihan ilmaiseksi: 

Keskityttäköön Somaliasta ja muista muslimimaista tulevien pakolaisten ja maahanmuuttajien oleskelulupien myöntämisessä ainoastaan islamia pakeneviin ihmisiin. Tulijoista ei ole pulaa. Suomi ei tarvitse enää yhtään muslimia ja entisistäkin olisi sopeutumattomimpien kanssa neuvoteltava välittömästä paluusta.

Näin taatusti saisimme monikulttuurin kukoistamaan entistä kauniimmin ja esimerkiksi islamkriittisen taiteen nousemaan Seppo Lehtoa, Kurt Westergaardia ja Lars Vilksiä merkittävästi paremmalle tasolle.

PS. Minna, "sulla on nyt uusi blogi". Riippuu ihan omasta käytöksestäsi, tuleeko sinne sisältöä.