torstai, 23. huhtikuuta 2009

Terveisiä toimittajakollegoille

Homma-foorumille ilmaantui tänään nimimerkki Viola, joka aloitti moittimalla muita keskustelijoita:


"Tässä on juuri oiva esimerkki siitä, miksi Soini kenties kutsui hommalaisia propellipäiksi. Hyökätään joukolla nimimerkkien suojissa yksittäisen toimittajan kimppuun, arvostellaan alatyylisillä termeillä ja henkilöön menevillä haukkumasanoilla, toimitte ihan samoin kuin koulukiusaajat. Senkin olen huomannut, että näköjään naiset joutuvat nettikiusaamisen kohteeksi erityisen helposti."


Päätellen siitä, että aiemmin tämä kirjoittaja oli ollut kiinnostunut vain foorumin hakutoiminnosta, epäilen kyseessä olevan joku toimittaja tai poliittinen toimija. Kun ihan omalla nimelläni yritin saada häntä paljastamaan itseään, tämän kollegaksi epäilemäni "Violan" vastaus oli raukkamainen:


"En arvostele nimimerkillä kirjoittelua, vaan nimettyjen ihmisten törkeää ja alatyylistä nimittelyä nimimerkin suojasta, puskasta ampumista. En todellakaan kerro nimeäni, koska en missään tapauksessa halua, että googletatte minut ja alatte sen perusteella riepottelemaan persoonaani kuten täällä on tapana, koska näkemykseni ei edusta teidän kantaanne."


Yritin pikkuisen opastaa tätä häirikköä itseään parempaan seuraan laittamalla linkin Irshad Manjin ja Christine Amanpourin keskusteluun. Muistinkin sitten, että piti blogata tuosta loistavasta keskustelusta jo tuoreeltaan... eli löysin koneeltani keskustelun loppuhuipennuksen, jonka olin jo kirjoittanut ylös...


Terveisiä siis CNN-tähtitoimittajalta. Tähän ei ole lisättävää. Huoneentauluksi kaikille Suomen journalisteiksi itseään kutsuville tai luuleville satraapeille, propagandisteille ja kolumnistipelleille:


Don't be afraid of not being liked. Don't seek to be liked. Because if you do, everything is compromised, everything's in play. There's no line that you can hold and that you can walk...


Don't seek to be liked by anybody, which doesn't mean to say: be horrible, mean, vendictive and rude, but it just means: do your job to the best of your ability, understand what journalism is, understand that this is a huge responsability that those of us who choose this profession take because, look:


We have this microphone, we have this enormous 24/7 platform that reaches millions, 100 of millions of people, if you take CNN around the world, and we cannot afford to play fast and loose with that platform, and we cannot afford to use it as a vanity project platform and we cannot afford to use its power lightly.


We have to understand what we have taken on and what power has been invested in us, not because of us and who we are but because of what microphone we have in front of us.


And therefore we have to rise to that occasion. We have to be willing to do the hard work: physically, intellectually, morally... and know that as long as you persue the truth, not somebody's truth, but it is possible to persue as close as possible the objective facts.


I strongly suggest to journalists of today to stay routed in fact-based reality and to not give in to this terrible disease which is to think that you are somebody and to think that just because you are on television, you have the right to dictate to people how they should think! Which is what's happening right now in many elements, in many different spectrums of the media. I think that's really the most important lesson... and to never be afraid. To never be afraid.

tiistai, 21. huhtikuuta 2009

Vihreistä naisista ja voodoosta


Ajattelin nyt kirjoittaa siitä Vihreille naisille häpeällisestä episodista, joka unohdettiin aivan liian nopeasti. Koska sitä köyttä on niin paljon, kuten muodikkaasti kuuluu sanoa, pieni tiivistys lie paikallaan.


1. Jussi Halla-aho bloggasi 20.12.2006 otsikolla Monikulttuurisuus ja nainen.


2. Vihreät naiset tekivät marraskuussa 2008 tutkintapyynnön tästä lähes 2 vuotta vanhasta kirjoituksesta ehdottaen seuraavia rikosnimikkeitä:  rikokseen yllyttäminen, yllyttäminen kansanryhmää vastaan tai kunnianloukkaus.


Jo muutama päivä ennen tätä Halla-aho yritti taivuttaa rautalankaa uumoillen kuitenkin, että kyseessä ei voi olla vain huono luetun ymmärtäminen.


"Minua ei ole siteerattu väärin, seison sanomisteni takana, eikä Vihreiden Naistenkaan moottorina todennäköisesti ole aito väärinkäsitys sanomisteni sisällöstä vaan vaalivoittoni kirvoittama paniikki ja paha tahto. Minut pitäisi saada jostakin kiikkiin, ja kun mitään oikeaa asiaa ei löydy, joudutaan takertumaan älyttömyyksiin."


3. Em. tutkintapyyntö ei johtanut syytteeseen, mutta Halla-aho on sen sijaan saanut syytteen 3.6. valtionsyyttäjälle osoitetusta julkisesta kirjeestä, mutta siitä toisen kerran enemmän, kun asia on ajankohtaisempi.


4. Tässä yhteydessä Halla-ahon puolustajat muistuttivat vihreän valtiomiehen Osmo Soininvaaran kirjoittaneen blogissaan aivan vastaavaa sairaanhoitajalakon yhteydessä.


"Sen sijaan olen ollut huolissani Tehyn symppareiden mielipiteistä. Jos joku kuoleekin, niin sehän on työnantajan vika. Tuli spontaani vihanpuuska, jonka aikana ajattelin, että jos jonkun on pakko kuolla, niin toivottavasti tämä on joku kirjoittajan omaisista. Samaa logiikkaa noudattavat panttivankien ottajat: ammumme yhden panttivangin tunnissa ja jokainen kuollut on hallituksen syytä, joka se ei suostu vaatimuksiimme."


Kun Soininvaara sai tästä kritiikkiä, hän tarkensi kommenttiaan:


"En toivonut kuolemaa kenellekään vaan toivoin, että se kuolema, jonka sinä hyväksyt osuu edes sinun lähipiiriisi sen sijaan, että se kohdistuu 'viattomiin'. Se oli siis sillä ehdolla,että jonkun on tahtosi mukaan kuoltava."


(Lähde Uuden Suomen kommenttipalsta, nimim. Aku Ankka: Soininvaara haluaa sairaanhoitajien omaisten kuolevan)


Median ja poliittisten vastustajien loanheittokampanja tässäkään asiassa ei ole ollut kunniaksi suomalaiselle tiedonvälitykselle. Sen tarkoitus oli vain haukionkalamaisesti vakuuttaa suurelle yleisölle, että "Jussi Halla-aho toivoo, että vihreät naiset raiskattaisiin", vaikka hän ei ole koskaan näin sanonut, ajatellut tai kirjoittanut. Valitettavasti monet uskovat vieläkin tähän ja moneen muuhun Halla-ahoon liitettyyn valheeseen ja vääristelyyn.


Tästä "raiskauskohusta" kumpuava tärkeä maailmankatsomuksellinen ja esittämättä jäänyt kysymyshän kuuluu pohjimmiltaan: saako toiselle ihmiselle toivoa pahaa julkisesti? Valtakunnansyyttäjä Mika Illmanin onnettoman lausunnon mukaanhan "kaikki mielipiteet ovat sallittuja, kunhan niitä ei ääneen lausuta". On täysin eri asia, onko pahan manaaminen kohteliasta ja tuleeko jollekin paha mieli. 

Kysymys on siis muotoiltava näinä kaventuvan sananvapauden päivinä: "Saako toiselle ihmiselle julkisesti toivoa pahaa?"


Kristitylle on helppo vastata, että "heittäköön viaton ensimmäisen kiven". Oletko sinä muka "Jeesustakin" parempi ja olet pitänyt aina negatiiviset mölyt mahassasi? Etkö ole koskaan manannut ketään esim. painumaan helvettiin?


Beninin suunnalla Länsi-Afrikassa syntynyt alkuperäisuskonto voodoo tunnetaan populaarikulttuurissa maagisista pikkunukeista, joiden välityksellä voi aiheuttaa pahaa vihamiehille. Negatiivisten tunteiden käsittelyä löytyy uskonnoista vaihtelevasti. Juuri esitetty matkailuohjelma "Madventures" ei tosin Beninistä löytänyt mustaa magiaa, kun niillä pojilla on niin kova kiire toohottaa elämyksestä toiseen.


Tässä kirjeveitsellä puukotan Piia-Nooralta saamaani EPP:n sinistä nallea... Pataan en laita, koska se ei ole halal, koska en tappanut sitä vuodattamalla kuiviin eikä imaami ehtinyt paikalle. Ja voihan siinä olla kaikkia haitallisia myrkkyjäkin.


Kristityt rukoilevat Isä meidän -rukouksessa anteeksiantoa Jumalalta väittäen antavansa anteeksi vihollisilleen, mikä on kyllä maailmanhistorian massiivisin joukkovalhe. Varmasti seemiläisten uskontojen jumalalta on pyydetty yhtä sun toista jäynää viholliselle, mitä Hän vielä Vanhan testamentin aikana kivasti järjestikin. Heinäsirkkaa sun muuta. Kirkoissa on saarnattu milloin mitäkin vihollista vastaan. Eihän se ryssäkään vielä pari sukupolvea sitten ollut edes ihminen.


Ihmiselle kostonhimo, tarpeeton väkivalta ja muut pahat ajatukset ovat täysin luontaisia piirteitä. Näitä toteutetaan myös ryhmässä, koska olemme sosiaalisia otuksia. Eläintieteilijät voinevat kertoa, miten on lähisukulaisilla. Väkivaltaa ja suoranaista sotimista on tavattu muistaakseni vain Länsi-Afrikan simpansseilla johtuen pienenevästä elintilasta, mutta sitä ei ole tutkittu, miten ne aggressioitaan hautovat ja julistavat etukäteen... (Hände hoch, siinä se Lebensraum taas tuli lipsautettua, tuli joten tämä on rassistinen kirjoitus, jonka kanssa ei tarvitse keskustella...) Pahan toivominen on sitä paitsi ihan eri asia kuin uhkailu ja väkivalta. Osaavatko lähisukulaisemme toivoa pahaa toiselle vai onko tämäkin taas öykkärilajimme kiva ominaisuus?


Oma itämaisviritteinen maailmankatsomukseni on, että joka ikinen ajatus ja teko on merkityksellinen. It all comes back to you. Se nyt vaan ei aina mene ihan suoraviivaisesti ja vasteaika voi olla sekunnista vuosisatoihin. Maailma on paljon monimutkaisempi kuin, että salama iskisi synnintekijään. 


Joskus kyllä olen huomannut, että ajatellessaan jotain kielteistä saattaa samalla hetkellä iskeä varpaansa, kompastua tms. Ylpeys käy edellä lankeemuksen. Ateisti ei tietenkään halua nähdä tämmöisessä mitään tieteellistä yhteyttä, mutta minusta asiaa on vain tutkittu liian vähän. Minusta viimeinen tuomio on käynnissä koko ajan ja minulle se on paljon lohdullisempi uskonto, kuin odottaa jotain älytöntä massatapahtumaa maailmanlopun jälkeen.


Eikös nuorten hautajaisissakin ole muuten tapana todeta, että hyvät pääsevät aiemmin pois? No, minusta sielun jalostumisen logiikkaa ei voi niinkään yksinkertaisesti selittää. Uskon siis vankasti karman lakiin, mutta se on yhtä kaoottinen ja järjestelmällinen systeemi kuin koko universumi. Taivaspaikkaa ei voi ostaa maksamalla Vatikaanille, sen ymmärsi Luther. Vielä kun saataisiin ihan kaikki jihadistit tajuamaan, että tappamalla islamin puolesta ei pääse taivaaseen paneskelemaan neitsyitä, vaikka kuinka siitä pyhästä kirjasta voisi semmoisenkin käsityksen saada.


Joka tapauksessa lopuksi taas lisätäkyjä ajatuspoliiseille, että tekisivät jotain palkkansa eteen. Mikäli jossain vaiheessa "julkinen pahan toivominen" saadaan väännettyä rangaistavaksi rikokseksi, on aloitettava aivan järjetön esitutkinta. Nettikirjoituksiin ei tarvitse resurssipulan vuoksi puuttua lainkaan. Käräjäoikeudet saadaan ihan tukkoon ja vankileirit perustettua, kunhan tutkitaan elävien suomalaisten poliitikkojen, taiteilijoiden ja muiden julkkisten kirjallinen tuotanto, etenkin kaikki kaunaiset kolumnit ja muistelmateokset, TV- ja radio-ohjelmia unohtamatta. Kyllä sieltä jotain sopivaa löytyy.


Itse en toivo, vaan luotan oman uskonnollisen ajatteluni mukaan, että paha saa palkkansa ja hyvä palkkionsa. Suosittelen muillekin. Jää monta negatiivista ajatusta ajattelematta. Tai jos paremmalta tuntuu, tehkää sitten niitä voodoonukkeja. Jussi Halla-aho -nukeille saattaisi kyllä olla niin paljon kysyntää, että ehkä jopa Mattel olisi kiinnostunut tekemään Hallis-barbin. Aion kyllä ne kaunaiset kostomuistelmat kirjoittaa. Heti kun järkevämmiltä hommilta kerkeän.

sunnuntai, 5. huhtikuuta 2009

Timo, pyydätkö edes anteeksi?

Timo Soinin esiintyminen TV2:n Pressiklubissa toissapäivänä herätti melkoisia tunteita. Moni minua etevämpi on jo ehtinyt lausua yhtä sun toista analyyttisempaa, joten vastaanpa nyt vain miten koin Soinin loukkaukset ihan henkilökohtaisella tasolla.

TYHMEMPI SEURA JA MUUT LOUKKAAVAT EPITEETIT
Ensinnäkin, juuri poksahti 2 vuorokautta rikki kottaraispöntössä Homma-foorumin parissa, joten kuulun eittämättä propellipäiden ja höyrypäiden joukkoon. Siihen seuraan, jota fiksun Halla-ahon pitäisi vältellä, jotta kelpaisi Soinille.

Tunnen foorumit, lehtien kommenttiosastot ja jopa news-uutisryhmissä tuli kirjoiteltua viime vuosituhannella. Väännettyä mm. peistä abortista pastori Mika Ebelingin kanssa. Näissä kaikissa keskustelumuodoissa on tekniset ja sosiaaliset puutteensa, sisäpiirejä ja sisäpiirihuumoria syntyy, mutta oleellista on se, että on mahdollista keskustella ilman ajan ja paikan rajoitusta. Tämähän on tietysti hallitsevalle eliitille valtava uhka, johon vasta nyt ollaan heräämässä meilläkin, kun oikeasti nettikampanjoimalla alkaa olla vaikutuksia Suomenkin politiikkaan.

NETIN TURMIOLLISUUS
En ole huomannut, miten Internetin käyttö olisi supistanut maailmankuvaani. Päinvastoin, se on luonut mahdollisuuksia globaaliin yhteydenpitoon ja laajentanut elämänpiiriäni tavoilla, joita ei ennen nettiä osannut edes kuvitella. 

ANONYYMIUS
En ole kirjoitellut netissä nimimerkillä. Olen ollut siinä mielessä tyhmä, koska en arvannut miten sananvapautta tultaisiin tällä vuosituhannella raiskaamaan. Netin ongelma on tietysti se, että se muistaa ikuisesti kaiken eikä päivämäärä ole aina hyvin näkyvissä. Valtakunnallisten medioiden toimituksissa on viime päivinäkin havaittu varsin järkyttävän huonoa lukutaitoa. Ihminen kehittyy ja muuttaa mielipiteitään. Google-haku nimelläni esimerkiksi löytää ajatuksiani kannabiksesta vuodelta 1996. Toisaalta en kyllä niitä edelleenkään häpeä.

SUHDE HALLA-AHOON JA KANNATTAJAYHDISTYKSEEN
Tunnen Jussi Halla-ahon ainoastaan blogikirjoituksista ja julkisista esiintymisistä viime kuukausien ajalta. En kuulu vielä kannattajayhdistykseen, mutta takuuvarmasti tulen keräämään nimiä, jotta tarjolla olisi paras mahdollinen ehdokas.

TASASELLE HAASTAMINEN
Olen ollut itse nuorsuomalaisten ehdokkaana vaaleissa 1996 ja 1999. Äärioikeistolaiseksi haukkuminen on tuttua. Se oli silloinkin ihan rutiininomaista, ehkäpä se on suomalaisten toimittajien ja poliitikkojen geneettinen ominaispiirre. Olen samaa mieltä IDAn kanssa.

Piipahduksesta politiikassa oli selvää haittaa ammattini harjoittamiselle ja työtilanteelleni. Politiikka ei ole tarkoitettu kaikille. Esiintyvälle taiteilijalle tai toimittajalle se on stigma.


MTV:n vaalimarkkinoilla 1999 vastustamassa 
valtion velanottoa Nikkelimarkan sävelin

Olen toki antanut nimeni käyttöön seuraaviin vaalikampanjoihin, joissa olen enemmän tai vähemmän ollut mukana:

1993 Kalevi Sorsa (SDP:n esivaali)
1994 Elisabeth Rehn (r)
1995 Irina Krohn (vihr)
2000 Elisabeth Rehn (r) -> Esko Aho (kesk)
2003 Simo Hämäläinen (lib)
2004 Ulla-Maija Aaltonen (vihr)
2006 Arto Lahti (sit.) -> Sauli Niinistö (kok)
2007 Hannele Luukkainen (kok)

Oma kansanedustaja minulla oli vain vuosina 1987-95, jolloin äänestin ihan anonyymisti Eero Paloheimoa. 

Jokainen voi tajuta, että tällainenkin kansanvaltaan osallistuminen on haitannut uraani sekä musiikin että median parissa. Koulussa annettu opinnonohjaus oli ala-arvoista, kun siellä ei kerrottu, että toimittajan tai taiteilijan pitää olla vasemmistolainen, muuten tulee enemmän tai vähemmän turpaan. Korkeintaan menestyvä iskelmälaulaja tai urheilusankari voi olla kokoomuslainen.

Timo, en tiedä miten voisin enää tulla enemmän "tasaselle". Olen todella riskeerannut paljon ollakseni parantamassa Suomea sen monista sairauksista. Olen osallistunut naamallani ja äänelläni, olen kantanut avoimesti korteni kekoon, yrittänyt tehdä mm. puolueetonta ohjelmaa Yleisradioon enkä ole puskasta huudellut. Miksi sinä tölvit minua?

Minä kaipaan politiikkaan avoimuutta ja ymmärrettävää puhetta. Eduskuntapuolueista ei tällaista halua tunnu löytyvän, eikä siellä ole ollut todellista vaihtoehtoa tarjoavaa ja rakentavaa oppositiota nuorsuomalaisten pudottua. 

Timo Soini, Zhirinovskikin on sinua parempi klovni. Hän sentään lupasi viime vaaleissa palauttaa Karjalan, jos tulisi Venäjän presidentiksi.