Tekstit
Viime kuukaudet olen tyytynyt kirjoittelemaan lähinnä Homma-foorumissa ja Facebookissa, mutta täytyypä vähän tätä muodikasta bloggailuakin harjoitella. Vaikka niin paljon kirjoitusta on jo syntynytkin uudenvuodenaaton verilöylystä, on ihan pakko itsekin pikkuisen kirjoittaa ymmärtääkseni, mitä tästä koko vyyhdestä itse ajattelen. Semmoistahan tämän blogin alaotsikko vähän lupailee.
Ensinnäkin reaktioiden päälinjoista raivostuttavinta on se, miten tätä tragediasta on vedetty mitä älyttömämpiä johtopäätöksiä. On kinasteltu mm. siitä oliko kyseessä kunniamurha ja tekevätkö suomalaisetkin kunniamurhia. Asiaa on pohtinut ansiokkaasti mm. uuttera ja perusteellinen bloggari Takkirauta kolmessa bloggauksessaan (1, 2 ja 3).
Jotkut "asiantuntijat" ovat puhuneet jopa laajennetusta itsemurhasta, joka näin harkitun teon kohdalla tuntuu melkoiselta sievistelyltä. Teloitettujen omaisista varmasti hyvin loukkaavalta. Ymmärtäisin laajennettuksi itsemurhaksi sellaisen, jossa tulee itsemurhaajan huolimattomuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi muitakin uhreja. Ibrahim Shkupolli suunnitteli teloituksensa huolella, toteutti sen koulutetun ammattitappajan elkein ja tappoi itsensä mahdollisesti vain välttääkseen kiinnijäämisen.
Olipa Shkupollin kunniamurha tai mustasukkaisuusmurha, kyseessä on suomalaisittain eittämättä epätyypillinen veriteko, joten sikäli kyse on maahanmuuton mukanaan tuomasta ongelmasta. Ex-kulttuuriministeri Karpelaa (vaimikäsenykyäänoli) myöten on silti pyritty kääntämään tämä veriteko ihan suomalaiseksi normimeiningiksi. Melko hyytävää.
Henkilökohtaisesti olen huolissani, että suhtautuminen kunniaväkivaltaan on vieläkin voittopuolisesti niin hyssyttelevää. Pieni valopilkku oli TV2:n Silminnäkijä-dokumentti, jonka oli ansiokkaasti toimittanut somalialaissyntyinen Wali Hashi.
Lievä yhteys minulle läheiseen Fadime Sahindalin tapaukseen on tässäkin nähtävissä: viranomaiset eivät osanneet arvioida realistisesti Shkupollin vaarallisuutta ex-puolisolle puhumattakaan sivullisista ja suojelun tarvetta, vaikka siitä todistivat jo lähestymiskiellot ja jatkuvat uhkailut.
Sellon tragedian myötä on tietysti taas jankutettu Suomen väkivaltaisuudesta ja vaadittu tiukkoja aselakeja. Jussi Halla-ahon kirjoituksiin (1 ja 2) ei ole juuri lisättävää. Hesarin pääkirjoitusartikkeli Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa ansaitsee myös tulla nostetuksi esiin.
Maahanmuuttoministeri ja muu tärähtäneistö on ollut huolissaan rasismin lisääntymisestä. Kovasti yritettiin aluksi selittää, ettei tällä tapauksella ole mitään tekemistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kanssa. Sitten melko pian jo pääministeri ja ihastuttava kosovolainen monikulttuurimannekiinikin kyselivät miksi Shkupollia ei oltu karkoitettu. Mikäli huhut Shkupollin osallisuudesta sotarikoksiin tai tuoreemmat rikosepäilyt osoittautuvat todeksi, kyse on todellakin maahanmuuttopolitiikasta, poliisin tehokkuudesta ja karkoituskäytännöistä.
Haluan veikata, että Kosovon itsenäisyys on karmeimpia virheitä, joita Euroopassa on viime vuosina tehty ja siitä tullaan vielä kalliisti maksamaan. Martti Ahtisaari olisi kenties ansainnut rauhanpalkintonsa Namibia- ja Aceh-ansioista, mutta Kosovo on ja tulee olemaan ikävä tahra Ahtisaaren ja Suomen brändissä.
Ai niin, siis mitä olinkaan mieltä. Sitä, että Sellon tapauksesta on tehty kaikenlaisia johtopäätöksiä oman agendan ajamiseksi ja se on ollut mautonta. Vertailu Myyrmannin pommipoikaan ja kahteen kouluampujaan ei toimi miltään osin, ja sellainen on ollut kerrassaan halpamaista ja törkeää haavojen kaivelua. Tämänhetkisten faktojen valossa minusta kyseessä oli erikoinen ja harvinainen yksittäistapaus, sanan varsinaisessa merkityksessä. Me maahanmuuttokriittiset, kun tapaamme yleensä naureskella sanalle yksittäistapaus, jolla pyritään torjumaan mm. keskustelu kansanryhmien erityispiirteistä ja eri kulttuurien kriittinen vertailu. Vain suomalaisten haukkuminen on tietysti sallittua ja suositellut termit sellaisia kuten umpimielinen, sisäsiittoinen, rasistinen, ksenofobinen jne.
Mitä Sellon tapauksen vuoksi pitäisi tehdä? Suojelun tarpeessa olevia pitää pyrkiä suojelemaan ja kuuntelemaan paremmin. Parisuhdeväkivallalle ei pidä olla eri syytekynnystä kuin ventovieraiden mäiskimiselle. Minulla on itsekin tällaisesta Matti-Mervi-tyylisestä tapauksesta kokemusta lautamiehenä. Oikeuslaitos ei voi kuin pyöritellä päätään, jos nainen päättää palata hakattavaksi. Oikeusministeri Braxin TV-haastattelun mukaan tähän on valmisteilla lakimuutos. Jo on aikakin.
Koraanihan on muuten siitä kiva lakikirja, että siinä vaimon lyöminen on ihan Allahin määräämää, mikäli vaimo ei tottele miestä (1 ja 2). Bahrainilainen uskonoppinut antaa tarkemmat ohjeet.
Caton puheenvuoro: ylipäätään olen sitä mieltä, että islamilaisista maisista Eurooppaan ovat tervetulleita asumaan vain islamin väkivaltaa pakenevat esim. naiset, islamista luopuneet tai pariskunnat, jotka ovat yhdessä sukujensa tahdon vastaisesti.
