Haluan somaliruokaa!

Kävin pari päivää sitten syömässä afganistanilaisessa ravintolassa Prahan vanhassakaupungissa. Nettiarvostelun mukaan keittiössä ja omistajina on ihan ehta afganistanilaispariskunta ja salissa venäläinen tarjoilija. Jälkimmäinen osoittautui vääräksi, tai vanhaksi tiedoksi, oli ihan tsekkikundi, mutta ruoka ainakin oli niin hyvää ja autenttista, että uskon keittiön kokkaavan todella niin aitoa afgaaniruokaa kuin saatavilla olevista raaka-aineista on mahdollista.

Luotin tarjoilijaan ja tilasin mahdollisimman afganistanilaiset annokset. Nettisivujen menuun niitä ei ole päivitetty, joten en löydä niiden nimiä, mutta hyvää oli. Kikhernekeitto oli aika miedosti maustettu ja pääruoaksi sain lampaan palapaistia tomaattipaprikakastikkeessa basmatiriisin kera. Jännittävintä oli se, että ruoka vastasi täsmälleen maantieteellistä ennakkomielikuvaani. Annoksissa maistuivat niin intialaiset kuin välimerelliset sävyt. Mittapuuni perustuvat tietysti kotikulmien etnisiin ravintoloihin, sillä en ole Euroopasta poistunut kuin Tunisiaan ja Argentiinaan.

Afganistanilainen lammassoossi

Sama tunne on tullut myös pari viikkoa syödessä prahalaista ruokaa. Praha on nykyään ruokakulttuurin suhteen täysin globaali metropoli, mutta perinteinenkin ruoka täällä on yhdistelmä monien ilmansuuntien vaikutteita: Saksaa, Itävalta-Unkaria, Venäjää, Italiaa jne. Mikko Ellilälle sakkotuomion tuonutta kirjoitusta mukaillen olisikin tehnyt mieli otsikoida tämä juttu "Ruokakulttuuri muodostuu ihmisistä, maaperästä ja ilmastosta", mutta olisi ollut vähän liian pitkä. Näiden gastronomis-kansatieteellisten pohdintojen jälkeen maahanmuuttoasiat taas liukuivat mieleen, ei sitä vaan nettirasistiselle luonteelleen mitään mahda.

Ensinnäkin mietin, miksei Suomessa ole afgaaniravintolaa. Miksei ole edes kovin paljon autenttista Lähi-Idän ruokaa tarjolla tahi afrikkalaista? Helsingissä on silmämääräisesti merkittävästi enemmän maahanmuuttajia näiltä alueilta kuin esim. Prahassa, joten kysyntääkin varmasti olisi. Yksi kuluneimpia argumenttejahan maahanmuuton puolesta on ollut tämä ruokakulttuurin rikastuminen. Onko vain surkeaa arpaonnea, että tietyistä ja varsin suurista uusista vähemmistöistä ei ole löytynyt lahjakkuuksia ravintolayrittämiseen? Onko kysymyksen esittäminen rasistista?

Afrikkalainen kuppila kyllä yritti ihan lähinurkilla, mutta ei kannattanut. Yksi syy saattoi olla A-oikeuksien puuttuminen. Helsingissä libanonilainen Farouge on pitkään ollut niin suosittu, että kertaakaan en ole onnistunut vielä sinne pääsemään. Vinkkasinkin Tukholman Södermalmilla mainion Sahara-ketjun henkilökunnalle, että kannattaisi ehdottomasti laajentaa Helsinkiin piristämään kilpailua.

Eräitä syitä tähän vatsaa kurnivaan puutostilaan osaan luetella:

– ylipäätään pienyrittäminen on helvettiä. Suurista vaalipuheista huolimatta suomalainen byrokratia on musertavaa ja ihan liian kafkamaista syntyperäisellekin suomalaiselle. Tosin ratsioissa on paljastunut, että myös maahanmuuttajat (saako sanoa) yrittävät olla kansalaistottelemattomia sitä vastaan ja paljon laittomuuksia on esiintynyt…

– Helsingissä ravintolat ovat keskittyneet kantakaupunkiin, jossa jylläävät isot ketjut ja vuokrataso on hurja

– alkoholipolitiikka pitää ravintolakäynnin hinnan tavallisten ihmisten ulottumattomissa ja muutenkaan ravintolassa käynti ei Suomessa ole koko kansan hupia

Tästä viimeisestä pitää vähän jatkaa. Arvonlisäveronäpertely ei tule koskaan nostamaan ravintolassa käymistä eurooppalaiselle tasolle. Kehitystä ravintolakulttuurissa on toki tapahtunut huimasti, mutta se kehitys koskettaa vain paremmin toimeentulevia. Ero rakkaaseen Italiaani on edelleen järkyttävä. Suomalaista ruokakulttuuria voisin sättiä sivutolkulla. Sekin muodostuu ihmisistä, maaperästä ja ilmastosta.

Turkkilaisia ja kurdiyrittäjiä meillä kyllä on ravintola-alalla moneen junaan kuten tästä YLEn uutisesta voi lukea. Eräs suosikkipaikkani on monikulttuuriuskonnon Vatikaanin eli Helsingin kaupungin Kulttuurikeskus Caisan kurdiravintola, vaikka hinta-laatusuhde voisi olla parempikin. Naispuolisen henkilökunnan söpöydestä ei kannattane kovin tarkasti kirjoittaa, ettei tule kotona kaulimesta tai sitten jotain muuta kunniaväkivaltaa.

Missä siis viipyvät erilaiset afrikkalais-, afgaani- ja arabiravintolat!? Roomassakin olen syönyt pari kertaa tasokkaassa ja autenttisessa eritrealaisessa paikassa, ilman ruokailuvälineitä tietysti. Jos somaleilla on yhtä hyvät pöperöt, voisin noin kerran kuussa käydä syömässä.

Abessinialainen ruoka

Olen aivan valmis muuttamaan hiukan mielipidettäni tiettyjen maahanmuuttajaryhmien työhalukkuudesta ja yritteliäisyydestä, jos saisin tutustua heidän ruokakulttuuriinsa autenttisessa ja markkinaehdoin toimivassa ravintolassa. Tai no... tässä tapauksessa voin jopa kannattaa pientä positiivista syrjintää eli erinäisiä työllistämistoimia, konsultointia ja starttirahoitusta. Saastaista possua ei muslimiyrittäjien tarvitse ottaa listalle, semmoinenhan ei olisi edes autenttista, mutta sen verran pitää olla joustavuutta, että viinaa voidaan vääräuskoisille tarjoilla. Maassa maan tavalla. Afgaaniravintola Arianassa Finlandia-vodkapaukku maksoi muuten 1,50 €. Kohotin mielessäni maljan suomalaisille rauhanturvaajille!

Äpäristä ja aborteista

Kirjoitanpa vaihteeksi hiukan muista kuin niistä päivänpolttavimmista suomalaisen keskustelun aiheista, jotka loppujen lopuksi ovat kärpästen surinaa verrattuna esim. näihin teemoihin.

Näin Tsekin kansallisoopperassa eilen Leoš Janáčekin oopperan Její pastorkyňa, tunnettu muualla nimellä Jenůfa. Janáček ei kuulunut aiemmin musiikilliseen sivistykseeni lainkaan ja yllätyin positiivisesti kuinka moderni teos Jenůfa on. Kaikki esityksessä oli minusta ihan parasta A-luokkaa, joku alan ekspertti voi olla toista mieltä. Se musiikkiarvostelusta.

Jenůfan aihe on kipeä: lapsenmurha. Selostan juonen mutkat oikoen. Myllynomistaja ja juoppo hulivili Števa on pannut Jenufan paksuksi. Kun Števa ei sitten suostu naimaan tyttöä, niin äitipuoli Kostelnička päättää hukuttaa vauvan, jotta saisi tytön naitetuksi edes Števan velipuolelle Lacalle. Tarkemmin Wikipediassa.

Ooppera herätti minussa paljon ajatuksia. Ensinnäkin mieleen tuli, kuinka Kaari Utrio muistutti eräässä TV-keskustelussa, kuinka Suomessakin ylimääräisiä tyttölapsia on heitetty virtaan ihan muutama sukupolvi sitten. Nykypäivän "feministeille", jotka räksyttävät vain lähellä olevista ongelmista toivoisi sekä historiallista että globaalia perspektiiviä. Lapsenmurha on merkittävä tabu, josta pitää puhua.

En nyt ala kirjoittaa naisen asemasta muissa kulttuureissa sen enempää, mutta monoteistiset uskonnot nyt ainakin ovat kirjanneet naisen alistamisen ihan Jumalan sanaksi pyhiin kirjoihinsa. Muistan lukeneeni, että joidenkin astrologien mielestä tällainen meininki on kuulunut Kalojen aikaan ja siksi alkukristitytkin (joiden seurakunnissa naisen piti vaieta) ottivat symbolikseen kalan. Vesimiehen aika on tuonut mukanaan sukupuolten tasa-arvoa, mutta toki sadat miljoonat naiset ovat vielä jääneet siitä osattomiksi.

Kiinan yhden lapsen politiikka on tietysti aiheuttanut merkittävän demografisen ongelman ja siellä muutkin kuin maajussit tarvitsisivat morsiamia. Asenteet Kiinassa ovat kuitenkin ymmärtääkseni tervehtymässä tässä suhteessa, vaikka aika lailla machokulttuuria kiinalaisuuskin edelleen lie. Kiinalaiset tuskin ihan heti valitsevat naista maan johtajaksi. Yhden lapsen politiikka on sinänsä kannatettava ajatus ulotettavaksi koko maailmaan, mutta vastustus on niin suurta, että se tuskin toteutuu ihan pian. Paljon muitakin keinoja väestöräjähdyksen hidastamiseksi tarvitaan.

Kaari Utriosta tuli sitten mieleeni Tarja Halonen ja Barack Obama. On todella merkittävä ja upea muutos, että enemmistölle äänestäjistä heidän perhetaustallaan ei ollut merkitystä. Nykyään äpärästäkin voi tulla jopa presidentti ja se on todella hieno edistysaskel. En nyt muuten ota kantaa näiden presidenttien politiikkaan. Tarja Halosen äänellä: "Edjykeissön, edjykeissön, edjykeissön!" Siinä hän on kyllä täysin oikeassa.

Sitten lapsenmurhateema toi mieleeni abortin. Varsin kuvottavaa on, että kerran näkemäni TV-dokumentin mukaan länsimaissakin tehdään sikiön sukupuolen määrityksiä ja sitten abortoidaan ylimääräiset tytöt. Kiinan yhden lapsen politiikka jo tuli mainittuakin, mutta on myös otettava huomioon millainen taloudellinen rasite Intiassa tyttären myötäjäiset voivat olla. Kristityt abortinvastustajat puolestaan jopa tappavat aborttilääkäreitä. Pro life, just joo. Monissa maissa abortti on kielletty tai hyvin rajoitettu, mikä aiheuttaa paljon tragedioita ja myös… lapsenmurhia. Pääsinpäs takaisin teemaan.

Koska olen syntynyt Salomonin päivänä, en aborttikeskustelussa suostu asettumaan kumpaankaan leiriin, vaan minulla on ihan omasta uskonnollisesta ajattelustani kumpuava ehdotus. Miksei ihmiskunta uhraisi niin paljon tutkimusresursseja, että saataisiin mitattua millä raskausviikolla sielu asettuu sikiöön? Nykyajan tieteellä on takuulla paljon enemmän keinoja kuin herra MacDougallilla.

Joidenkin skeptikkojen mielestä tällainen on tietysti huuhaata, mutta tuskin kaikki tiedemiehet ovat kiihkoskeptikkoja, jotka asettavat rajan tieteen ja pseudotieteen välille esim. juuri tähän kohtaan. Tulkoot he autuaaksi uskossaan ja uskonnottomuudessaan. Enemmistö maailman ihmisistä kuitenkin uskoo sielun tai hengen olemassaoloon. Kaikkea paljon hyödyttömämpääkin tutkitaan. Jos olisi kuunneltu skeptikkoja, niin Amerikka olisi jäänyt löytymättä.

Kun tämä uskoakseni yksinkertainen asia saataisiin selvitetyksi, lainsäätäjillä olisi paremmin kykyä miettiä, milloin kyse on äidin ja milloin äidin ja syntymättömän lapsen oikeuksista. En voi millään uskoa kiihkokristillistä näkemystä, jonka mukaan sielu ja pyhyys asettuisi taloksi yhteen hedelmöityneeseen munasoluun. Se tuntuu oikeastaan yhtä huuhaalta kuin maailman luominen seitsemässä päivässä.

Totta kai kaikessa elävässä on energiaa ja ihan kaikki on loppujen lopuksi valoa. Samoja atomeja eri järjestyksissä. Elotonkin on elämää ja elämä on kuolemista. Salaatinlehden poimiminenkin on murha, koska sen lehden elämä loppuu sitten siihen ja antaa energiaa toiselle elämälle. Elämä on antamista ja jakamista. Todellinen Pro Life -asenne olisikin: kuole ja anna toisten elää!

Hymy pyllyyn

Taiteilijan ei pitäisi selittää teoksiaan, mutta nyt on ilmeisesti pakko. Syynä on Anna Kontulan pompöösisti otsikoitu kolumni Iltalehdessä, josta yllätyksekseni löysin oman lauseeni.

Lause on peräisin foorumipostauksestani, jonka olen parhaita nettirasistien perinteitä kunnioittaen laatinut kiljupäissäni peräkammarissa. No niin, taas meinaa mennä huumoriksi… Totta puhuen, kirjoitin kylläkin kiihottuneessa ja varsin liikuttuneessa mielentilassa katsottuani YLEn Pressiklubi-ohjelman 13.3.2010:

"Aika järkyttävää katsottavaa. Erityisesti olen pettynyt siihen, että aiemmin melko järkevänä pitämäni Anna Kontula vaikutti täysin sekoboltsilta. Myös Thorsin jutut siitä, että kylänraiteille pitää saada väriä ja kunnat pakottaa ottamaan pakolaisia, kuulostivat silkalta totalitarismilta.

[poliittista satiiria ja ajankohtaishjuumoria]Nämä ämmät pääsevät nyt lopullisesti henkilökohtaiselle tappolistalleni, jonka talletan ihan vain sydämeeni. Painakaapa nyt sitä Poliisin ilmiantonappia.[/psa]"

Kun tutkija Anna Kontula haluaa esittää todisteita organisoidusta ja maahanmuuttokriittisten kollektiivisesti hyväksymästä uhkailuista, niin hän onneton poimii juuri tuon toiseksi viimeisen lauseen todisteeksi saamistaan kamalista uhkailuista ja väittää sitä anonyymin nettikirjoittelijan puskastahuutamiseksi. Kaksoisvirhe.

Taiteilijan ei pitäisi selittää teoksiaan, mutta nyt on todellakin pakko. Näemmä jopa Hommafoorumin moderaattorikin on kokenut tarpeelliseksi siistiä kirjoitustani 5 kirjaimen verran. Siispä otan rautalangan kauniiseen kätöseeni.

Ensinnäkin tappolista ei aina tarkoita tappolistaa. Varsinkaan tässä se ei tarkoita tappolistaa. Jos kirjoitan [poliittista satiiria ja ajankohtaishjuumoria][/psa] pitäisi olla kaikille lukutaitoisille selvää, että kooditagien väliin jäävä on tarkoitettu poliittiseksi satiiriksi ja ajankohtaishuumoriksi, eikä ole millään muotoa kirjaimellisesti otettava mielipide tai ajatus.

Se on erittäinkin paljon selvemmin ilmaistu kuin esim. se, että Kaarina Hazard kirjoitti erinäisiä asioita kovin lennokkaasti otsikon Kolumni alla, mutta selitti sitten jälkikäteen, että kokonaisuus piti tulkita vain ja ainoastaan mediakritiikkinä.

Edellisessä blogikirjoituksessani olen jo esittänyt mediakritiikkiä koskien viime viikkojen uutisointia Viharyhmistä ja tappouhkauksista sekä muistuttanut muutamista kaksoisstandardeista.

Sydämeen tallettamisella viittaan luonnollisesti syyttäjä Mika Illmanin kuolemattomaan ajatukseen, että "arvostella saa, kunhan ei lausu sitä ääneen", sekä suositun saippuaoopperan "Tarkoitushakuisesti siteerattu ja tahallaan väärinymmärretty" jaksoihin "Vihreiden naisten raiskauskohu" ja "Homon ampuminen" -mediahässäköihin. Muun muassa näiden innottamana aikanaan pohdin ehkä rakkaimmassa blogikirjoituksessani "Vihreistä naisista ja voodoosta", että jos toivoo toiselle pahaa, niin saako sen lausua ääneen.

Siksi toiseksi, Hommafoorumin käyttäjätunnukseni kategoria on "nimellinen" ja postaukset sisältävät linkit kotisivuilleni. On loukkaavaa, ehkä jopa tekijänoikeutta loukkaavaa olla mainitsematta kirjoittajaa, kun se aivan selvästi on näkyvillä.

Olen aiemmin arvostanut Anna Kontulaa hänen työstään prostituutiotutkijana ja Seksialan liiton parissa. Niiltä tiimoilta olen ollut hänen kanssaan tekemisissä Ylen toimittajana. Hän on varmasti saanut satakertaisesti törkypalautetta ja uhkauksia kuin kukaan keskivertopoliitikko tai -tutkija, joten ymmärrän hänen herkkyytensä tämän teeman suhteen. En tunne hänen työtään puolueaktiivina, kaupunginvaltuutettuna ja yleispoliitikkona. Mainittu TV-esiintyminen ja tämä kolumni keikauttivat mielipiteeni.

En juuri nyt tiedä kumpi olisi hänelle enemmän häpeäksi: onko hän luullut postaustani todelliseksi uhkaukseksi vai käyttänyt asiayhteydestä irrotettua herkullista lausetta paremman puutteessa, jotta kolumni olisi uskottavampi.

Tämä huolimaton copypastaus on tietysti pieni valhe verrattuna siihen, että Kontulan hurja väite on, että meneillään olisi joku vaientamisoperaatio, joka kohdistuu poliitikkoihin, toimittajiin ja tutkijoihin. Merkittävä vaientamisoperaatio on todellakin meneillään, mutta se onkin ihan toinen juttu.

Viharyhmistä ja tappouhkauksista

Minulla olisi varmaan paljon parempaa tekemistä, mutta sisäinen pakko ajaa minut noudattamaan tämän blogin alaotsikkoa.

Ensinnäkin, kuten varmaankin nykyään merkittävä osa suomalaisista, tuomitsen jyrkästi hätävarjelun ja itsepuolustuksen ylittävän väkivallan ja väkivaltaan kiihottamisen. Nämä kaikkihan ovat Suomen rikoslaissa selvästi kiellettyjä, mitä nyt väkivallasta annetut tuomiot ovat kansantajun mukaan aivan liian lieviä. En myöskään hyväksy kuolemantuomiota tahi semmoisia fatwoja eli islamin tulkintoja, että joku on "tavattaessa tapettava ja tekijä pääsee taivaaseen", jollaisia Rauhan Uskonnon™ liepeillä harrastetaan. En oikeastaan hyväksy, että Suomi on missään tekemisissä kuolemantuomioita harrastavien maiden kanssa, uups, mutta siellähän ovat joukossa USA ja Kiina. (Ai, niin ja moni muslimimaa. Toki sehän nyt on ihan selvä, että islamista luopuva on tapettava. Semmoinen on nimittäin valitettavasti aika monen mielestä oikeaa islamin tulkintaa.)

Mopedi on taas viime viikolla pahasti karannut yhdeltä sun toiselta poliitikolta, toimittajalta, bloggarilta ynnä muulta kommenttiautomaatilta heidän kommentoidessaan erästä hyvin marginaalista Facebook-ryhmää, joka ei enää ansaitse tulla tässä mainostetuksi. Se nyt ei kuitenkaan ole netin ainoa paikka, jossa kehotetaan väkivaltaan. Netti on täynnä väkivaltaisten tunteiden ilmaisua, rasismia ja vihaa. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa on kovasti vihaa valkoisia kohtaan.

Facebook myös poistaa epäasiallisia ryhmiä, kun riittävän asiallisesti pyydetään. Viime vuonna Facebookin erilaiset kansanmurhatietoisuussivustot, joihin olin kutsusta liittynyt, olivat myös välillä poistouhan alla, koska kansanmurhista syytettyjen kansojen jäsenet tietysti esittivät vastalauseitaan. (À pricos, 2, maailmansodassa tapahtunut juutalaisten kansanmurha on tietysti intohimojen aiheena aivan omaa luokkaansa. Jos uskoo, että saksalaiset tappoivat korkeintaan 5.999.999 juutalaista päätyy samalle hörhö- ja terroristilistalle Iranin presidentin kanssa. Maa on litteä, maa on litteä!)

Netissä nyt vain on kaikenlaista saastaa ja laitonta, eikä sille kerta kaikkiaan voi tehdä yhtikäs mitään puuttumatta ihmisten perusoikeuksiin. Ai niin, mutta Suomihan on kunnostautunut tällaisen tietotaidon viemisessä ;) Alaikäisten kanssa tekemissä oleville, esim. kouluille ja vanhemmille, suosittelen syvällistä perehtymistä suodatusohjelmiin.

Ymmärrän hyvin, että rouva ministeri tuolla vähän edempänä Töölössä lie aidosti järkyttynyt. Ehkäpä tässä on myös taas tapahtunut yhtä sun toista typistystä ja käännösvirhettä, mutta seuraavat maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin lausumat (YLEn nettisähkeen mukaan) on syytä pureksia hartaudella.

"Jos emme tee loppua tällaisesta kirjoittelusta emmekä selvästi viestitä, että avoimesti rasistiset uhkailut eivät ole hyväksyttävissä, joku voi luulla, että on laillista siirtyä sanoista tekoihin."

Thors sotkee asioita tahallaan tai sitten se on hänen geneettinen tahi kulttuurinen tahi muu ihanasti värisevä erityispiirteensä leimata jälleen kerran maahanmuuttopolitiikan arvostelu ja kokemansa henkilöönsä osuva arvostelu miksikäs muuksi kuin rasismiksi. "Minkäänlainen kirjoittelu" ei tule ikinä loppumaan, sillä keskustelupalstoja ja kommentointimahdollisuuksia ei enää ihmisiltä saa pois, muuten kuin katkaisemalla kaikki piuhat ja eliminoimalla kaikki väärinajattelijat. Mitkään varottavat esimerkit (esim. oikeusmurhattu Seppo Lehto) eivät toimi.

"Se joka sanoin villitsee rasistisiin rikoksiin, on moraalisesti vastuussa, jos joku niitä myös tekee."

Varatuomari Thors lukee lakia tässä ihan oikein: mihin tahansa rikokseen yllyttäminen on lain mukaan rikos, jos se johtaa rikokseen tai rangaistavaan yritykseen. Mutta miksi ihmeessä hänen piti taas tuo rasismi tähän tunkea, kun kyse on häneen kohdistuneesta tappouhkauksesta tai "tappouhkauksesta". En lainkaan epäile, etteikö ministeriin olisi kohdistunut vakavampiakin tappouhkauksia kuin tämä surullinen FB-ryhmä.

Kirjoitin viime vuonna hartaasti tajunnanvirtaa aiheesta "saako toiselle toivoa julkisesti pahaa" otsikolla Vihreistä naisista ja voodoosta. Ken ei tuota jaksa lukea, niin lyhyesti: kyllä saa, mutta minun uskoni mukaan se vaikuttaa myös omaan karmaan (kohtaloon, viimeiseen tuomioon tms. ihan omasta uskonnosta riippuen) eli se on hyvä ottaa huomioon.

Henkilökohtaiset tunteenpurkaukset pitää myös ymmärtää henkilökohtaisina tunteenpurkauksina. Jos sanon, että minun mielestäni N.N. on (täytä nimittelysana tähän), joka ansaitsisi (täytä esim. väkivaltafantasiasi tai muu tuomiosi tähän), ollaan vielä useimmiten kaukana syytekynnyksestä, koska kyse on mielipiteen ilmaisusta.

Herjaukseksi ja kunnianloukkaukseksi pitäisi mielestäni lukea ainoastaan valheellinen väite syyllisyydestä rikokseen. Ehkä olisi myös reilua kieltää nettigallupit tyyliin "Uskotko Nils Gustafssonin syyttömyyteen?" ja muut lehdistön turpakäräjien ylilyönnit ennen kuin tuomioita on luettu.

Tässäkin asiassa vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden pitää minusta kestää nykymaailmassa nimittelyä vaikka maanpetturiksi. Minusta esimerkiksi merkittävä osa Suomen valtiojohdosta on maanpettureita, koska Stalinin miehittämiä alueita ei ole Suomelle palautettu ja mikäli Nord Streamin kaasuputki toteutuu, haluaisin nähdä koko nykyhallituksen vankilassa.

Kunnianloukkaus-, herjaus-, uskonrauhan rikkomis-, kansanryhmää vastaan kiihottamis- jne. pykälät ovat nykyisellään niin tulkinnanvaraisia eikä nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä voi luottaa oikeuslaitoksen tuottavan niin hyviä tuomioita, että sopiva rangaistuskäytäntö muodostuisi niistä. Sen sijaan, että oikeusministeriö puuhastelee sensuurin lisäämiseksi, siellä olisi hyvä miettiä nämä pykälät uusiksi. Oikeuslaitoksella lie paljon tärkeämpääkin tehtävää kuin allahinpilkkaoikeudenkäynnit ja kunnianloukkausjutut. Aivan ehdoton säästökohde konkurssikypsälle valtiolle. Sananvapauden puolesta ry. onkin jo tehnyt hyvät pohjat.

Vielä tuli mieleen tämä lause: "Se joka sanoin villitsee rasistisiin rikoksiin, on moraalisesti vastuussa, jos joku niitä myös tekee"

Astrid, tällä samalla logiikalla olen muuten ehdottomasti samaa mieltä Alankomaiden Vapauspuolueen puheenjohtaja Geert Wildersin kanssa. Jos tämä logiikka viedään loppuun asti, Koraani ja hadithit on lainsäädäntömme mukaan kiellettävä, koska niitä kiistatta käytetään kiihottamaan mm. rasistisiin rikoksiin. Se, että on olemassa maltillisia muslimeja, jotka eivät kiihotu, ei merkitse asiassa yhtikäs mitään esim. sille, joka joutuu tällaisen rikoksen uhriksi.

Vastaavasti minäkin liityn kohta tuohon kauheaan tappouhkausryhmään, mutta kära Astrid, en silti aio sinua tappaa enkä halua, että kukaan muukaan kiihottuisi tappamaan. Facebookin ryhmät nyt vain toimivat sillä tavalla, että niihin pitää liittyä voidakseen kommentoida, ja halusin mainostaa tätä kirjoitusta. Josko nyt vaikka joku ryhmään kuuluva rasisti ja sinun politiikkaasi mahdollisesti jopa rasistisin perustein vastustava henkilö näkisi valon ja tulisi paremmaksi ihmiseksi tämän kirjoitukseni ansiosta ja tekisi omalta osaltaan lopun tappouhkauskirjoittelusta. Niin kauan kuin tuo selvästi Suomen lainsäädännön ja Facebookin käyttäjäehtojen vastainen ryhmä nyt onkaan olemassa.