Adrián Soton mielipidekirjoitelmasta

Olen pitänyt Chilestä Suomeen emigroitunutta Adrián Sotoa esimerkillisenä maahanmuuttajana ja hyvin ansioituneena toimittajana. Valitettavasti Journalistilehden 10/2010 julkaisema Soton mielipidekirjoitus tuotti minulle suuren pettymyksen ja pakottaa opponoimaan hänen esittämiään väitteitä kappale ja lause kerrallaan.

Turha hakea vastakkainasettelua

Maahanmuutto on kuuma teema ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Olisi hyvä, jos suomalainen keskustelu pääsisi vihdoinkin ylös suosta, jossa se on ollut jo pitkään.

Kyllä, mutta suo eli keskustelun vaihe on loppujen lopuksi hyvin samankaltainen kaikissa Länsi-Euroopan maissa. Suomen erityispiirre on tosin se, että olemme vielä "edelläkävijämaita" jäljessä hyvässä ja pahassa. Media tietenkin elää vastakkainasettelusta ja kärjistyksistä. Taustoittavalle ja syvälliselle tiedotukselle olisi tarvetta, mutta onko yleisöllä kärsivällisyyttä syventyä? Median portinvartijat eivät ainakaan tunnu siihen uskovan. Lehtien jutut lyhenevät, lehdet ohenevat, TV-keskusteluissa ei ole koskaan tarpeeksi aikaa aitoon keskusteluun.

Maahanmuutto käsitteenä tuli valtionhallintoon noin kymmenen vuotta sitten. Syntyi muun muassa monia kotouttamisprojekteja, kun virkamiehet ilmeisesti halusivat olla poliittisesti korrekteja. Pian lehdistössä alettiin käyttää halventavaa mamu-nimitystä.

Soto esittää faktana, että mamu olisi halventava nimitys. Minun kielikorvaani se on samalla tavalla neutraali byrokratiakielen tuottama lyhenne kuin vaikkapa Kela tai kaikki armeijan hassut lyhenteet. Pikaisen nettihaun perusteella, minusta tuntuu, että lyhenne on syntynyt puhtaasti virkakoneiston tarpeisiin: syöttämällä sanan mamu Googleen esim. sijalla kaksi on Mamu-portaali, "Monikulttuurisen opetuksen sivusto - tietoa opettajille ja vanhemmille". Anteeksi Adrián, mutta minun kokemukseni mukaan myös romaanisella kielialueella rakastetaan lyhenteitä samalla tavalla kuin Suomessa. Ylipäätään en ollutkaan ennen kuullut, että mamu olisi jonkun mielestä halventava nimitys.

Kun lehdistö usein lähtee liikkeelle mustavalkoisella kysymyksenasettelulla, ääriryhmät saavat avoimen valtakirjan riehua netissä.

Valtamedialla on toki merkittävä roolinsa keskustelun ohjaamisessa ja lisääntyneen mustavalkoisuuden kritisoiminen on aiheellista. Median pitäisi auttaa ihmisiä ymmärtämään ja pelkkä asioiden yksinkertainen polarisoiminen hyväksi ja pahaksi ei tietenkään siinä auta. Lauseen loppuosa sen sijaan on täysin älyvapaa syytös.

Verkosta löytyy juuri nytkin teksti, jonka Suomen laki kieltää (www.palautus.org): ”Väkivallalla luomme paineita monikultturisteja vastaan. Kuka ei pelkäisi henkensä edestä, jos aktiivisimmat monikultturistajat kokevat väkivaltaisen kuoleman. Laajamittainen väkivalta tekee Suomesta vähemmän houkuttelevan asuinpaikan vierasperäiselle väestölle, jolloin poismuuttaminen alkaa olla houkuttelevampi vaihtoehto kuin tänne jääminen.”

Ei ole yllätys, että pari kuukautta sitten Facebookiin ilmestyi ryhmä nimeltä ”Olen valmis istumaan muutamaan vuoden Astrid Thorsin taposta”. Ryhmän takana oli perussuomalainen kunta-aktivisti.

Soto syyllistyy tässä itse juuri siihen mistä hän lausetta aiemmin syyttää kollegoitaan ja poliitikkoja eli nostamalla tällaiset marginaaliset nettikirjoitukset otsikoihin hän hankkii niille aivan eksponentiaalisesti lisää lukijoita ja vastakkainasettelu vain pahenee.

Kyseisellä varavaltuutetulla on nimikin: Rami Sipilä. Pienellä lukemisella selviäisi, että hän ei edusta perussuomalaisten valtavirtaa, liekö edes puolueen jäsen. Tämä persujen mätkiminen marginaali-ilmiöillä alkaa olla todella väsynyttä. Tasapuolisuuden nimissä demareita pitäisi ihan joka käänteessä rutiininomaisesti syyttää ihmiskaappauksesta ja vihreitä murhapoltosta. Niissä sentään on kyse vakavista rikoksista. Palautus.org -sivuston autenttisuutta on epäilty, joidenkin mielestä se voi olla jopa äärivasemmistolainen hämäysoperaatio.

Silmiinpistävää oli lehdistön ja poliittisen eliitin passiivinen reaktio.

Anteeksi, mikä passiivinen reaktio? Astrid Thorsin uhkailuahan on revitelty joka ikisessä mediassa ja tämä jatkunee seuraaviin vaaleihin asti. Käynnissä on massiivinen kampanja, joka sisältää jopa oikeudenkäyntejä ja lainsäädäntöhankkeita imaginäärisiä "ääriryhmiä" ja väärinajattelijoita vastaan. Perussuomalaisten kannatus on jo ohittanut Vasemmistoliiton ja Muutos2011 rekisteröidään puolueeksi ihan pian. Se tulee olemaan todennäköisesti viimeinen uusi puolue, joka Suomessa syntyy, mikäli totaalisen epäonnistunut ja epädemokraattinen vaaliuudistus viedään läpi.

Thorsin uhkailun häpeä leijuu Suomen yllä vielä pitkään.

Itse edustan sitä kantaa, että Astrid Thors on aiheuttanut ylimielisyydellään ja asiantuntemattomuudellaan koko sopan pitkälti itse. Tietysti on syytä syyttää koko RKP:tä ministerivalinnasta. Sipilän uhkailu oli vitsi. En kuitenkaan epäile, etteikö Thors olisi saanut myös vakavia uhkauksia, jotka ilman muuta on syytä ottaa vakavasti ja syylliset rangaistava.

Helsingin Sanomat julkaisi 15. maaliskuuta mielipidetutkimuksen, jonka tulos kertoi, että 60 prosenttia suomalaisista ei halua lisää maahanmuuttajia. Sama lehti kirjoitti seuraavan päivän pääkirjoituksessaan, että gallupin kysymys ”Pitäisikö Suomeen ottaa lisää maahanmuuttajia?” on oikeastaan mieletön. Medialla on oma yhteiskunnallinen vastuunsa. Lehtien pitäisi miettiä kahdesti ennen kuin tekevät raflaavia otsikoita ilman järkevää kysymystä. On todella turhaa hakea vastakkainasettelua.

Aivan totta. Kyseinen gallupkysymys oli typerä, siksi Homma ry. tilasikin tutkimuksen, jonka kysymykset oli paremmin aseteltu. Suomalaiset eivät todellakaan ole niin rasisteja kuin Helsingin Sanomien toimittajat haluaisivat.

Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa tarvitsee maahanmuuttajia.

Olen jyrkästi eri mieltä. Kasvua ei tarvita. Väestönkasvu on maailman suurin ongelma ja nykyinen maahanmuutto köyhistä maista Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan on humanitaarisesti, ekologisesti ja inhimillisesti täysin väärin. Muita alueita ei saa jättää oman onnensa nojaan, vaan kehitys pitää viedä kehitysmaihin.

Medialla on vastuu tuoda todellisuus kansalaisten ulottuville.

Kyllä. Olenkin kirjoittanut tästä aiemmin. Nykyään tuntuu, että suurin osa kollegoistani sekä merkittävistä tiedotusvälineistä on ylittänyt tärkeissä poliittisissa kysymyksinsä valtuutensa ja samaistuu poliitikoihin, sillä erotuksella, että ei kanna kampanjoinnistaan mitään vastuuta.

Maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat tosiasia.

Niin. Mikä on tämän latteuden todistusarvo?

Saattaa olla, että Suomen etninen homogeenisuus ei enää vastaa todellisuutta.

Suomi ei ole koskaan ollut etnisesti tai kulttuurisesti kovin eristynyt tai homogeeninen. Neekereitä tietysti täällä on ollut vähemmän, koska meillä ei ole ollut orjuutta eikä siirtomaita. Ruotsikin meni sen St. Bartsin myymään ranskalaisilla. Jävla idioter. Maailmanpoliittisista syistä meillä on ollut pakkokonsensus, itsesensuuri ja kehittymätön poliittinen elämä. Ymmärrän kyllä, että kv-asioihin erikoistunut Soto ei tunnekaan Suomea ja Suomen historiaa kovin hyvin.

Maahanmuutto on ilmiö, eikä sen tarvitse olla ihmiselle koko elämän mittainen taakka.

Nykytahtiin lisääntyvä maahanmuutto kehitysmaista teollisuusmaihin on luonnolle ja ihmiskunnalle kohtuuton taakka. Toistan: muita alueita ei saa jättää oman onnensa nojaan ja luonnonvarareserveiksi. Kehitys pitää viedä kaikkialle ja nopeasti. Yes we can. Miksi pelastamme vain tuhansia jos voisimme pelastaa miljoonia ihmisarvoiseen elämään?

Median ei tarvitse kutsua maahanmuuttajataustaisiksi kaikkia niitä, jotka eroavat valtaväestöstä ihonväriltään, uskonnoltaan tai nimeltään.

Yhteisön jäsenyys ansaitaan teoilla. Teoista eräs tärkeimmistä on oppia kieli.

Portugalilainen kirjallisuusnobelisti Jose Saramago on sanonut, että ”Euroopan tulevaisuus on monietninen tai sitä ei ole”.

Euroopan menneisyyskin on monietninen. Sen tiedostamiseen ei Nobelia tarvita.

Monet englantia, somaliaa, arabiaa tai venäjää puhuvat nuoret ovat syntyneet Suomessa. He ovat suomalaisia, eivät maahanmuuttajia. Sama pätee niihin tuhansiin adoptiolapsiin, jotka kasvavat suomalaisissa kodeissa.

Adoptiolasten ja maahanmuuttajien lasten rinnastaminen Soton tapaan maahanmuuttopoliittisen mielipiteen esittämiseksi on yhtä rasistista kuin syrjintä ulkonäön tai nimen perusteella. Suomalainen on henkilö, joka puhuu suomea. Jos maahanmuuttajan lapsi ei koulut käytyään puhu kunnolla suomea tai ruotsia, hän ei ole suomalainen ja kotouttaminen on mennyt pahasti pieleen. Kielitaitovaatimuksia ei pidä höllentää, vaan päinvastoin tiukentaa. Mielipiteeni ei ole nationalismia vain itsekästä kiintymystä omaan pieneen kieleen, jonka toivoisin säilyvän. Maailmanhistoria ei tunne onnistunutta monikulttuuria, jossa tällainen nykyinen Baabel olisi valloillaan. Esimerkiksi USA:ssa ja Australiassa yhteinen kieli on englanti ja Espanjan siirtomaissa kuten Soton synnyinmaassa espanja. Verovaroilla ei pidä lainkaan tukea muiden äidinkielten kuin suomen ja ruotsin opetusta.

Lopuksi anekdootti: kun teimme Folke Westin Budapest-jaksoa ja tutustuimme mm. romanien holokaustiin Budapestin synagogan näyttelyssä, kysyin oppaaltamme unkarilaisten suhtautumista etnisyyteen ja kansallisuuteen. Hänen mukaansa unkarilainen on se, joka puhuu unkaria, olkoon vaikka yönmusta neekeri.

Kaikkiaan Soton kirjoitelma paljastaa aika stereotyyppisen vasemmistolaisen toimittajan mielenmaiseman. Koska hän on asunut Suomessa jo 70-luvulta asti, hän ei todellakaan tarvitse mitään mamutasoitusta eikä varmaan sellaista haluakaan. Heikon faktapitoisuuden vuoksi tämä oli varsin laiska ja huono mielipidekirjoitus. Vastaavia on nähty anonyymeinä pääkirjoituksina jo tusinoittain. Juuri tällaisten toimittajien vuoksi keskustelu maahanmuutosta ei etene yhtään mihinkään.