OLLAANX KAVEREITA?

Facebook on mullistanut netin käyttöä. Varsinkin sen jälkeen, kun suurin osa hassunhauskoista sovelluksista kätkettiin välilehden taakse, siitä on tullut mainio yhteydenpitoväline sellaisiin sukulaisiin ja ystäviin, jotka ovat yhtä addiktoituneita tai nettiaktiivisia kuin minä. Facebook-viesteihin on tullut vastattua nopeammin kuin ruuhkautuneeseen sähköpostiin. Lukuisat entiset ihastukset ja monet koulukaverit ovat löytyneet sen kautta. Henkilökohtaisesti yksityisyyden menettäminen ei tunnu missään, koska uskon, että CIA ja Suojelupoliisi tietävät minusta jo ihan kaiken relevantin. Minä olen vain vaaraton taiteilja ;)

FB on myös mullistanut käsitystä siitä, kuka on "ystävä". Mistä tunnet sä ystävän… sha-la-laa… Minä olenkin nimennyt naamakuvakollashin: "If you have friends like this, you don't need enemiez". Tämmöisen ystäväkaartin (tänään 1473) kanssa ei enää vihollisia tarvittaisi. No, on mulla myös Enemybook eli ns. tappolistani.

Anna Kontulaa tai muita vähäisempiä mulqvistejä en ole Enemybookiini laittanut. Sille pääseminen edellyttää huomattavaa yhteiskunnallista asemaa tai vaihtoehtoisesti todella merkittäviä rikoksia tai selkäänpuukotuksia minua vastaan. Valitettavasti Enemybookin kehittely on ilmeisesti loppunut. Uskon, että sille olisi ainakin kateellisessa Suomessa paljonkin kysyntää.

Facebook paljastaa minulle aika läpinäkyvällä tavalla Suomen media- ja viihdemaailman syvärakenteet ja verkostot. Työhistoriani ansiosta tunnen aika paljon ihmisiä, mutta vallankäyttäjistä harva on minun kaverini. Suomalainen mafia ja korruptio poikkeaa muiden maailmojen mafioista sillä tavalla, että suomalainen todella uskoo siihen, että meidän maamme tapa olisi jotenkin erityisen reilu meininki. Ei muuten ole. Kysy minulta tai muilta, joita ei ole hyväksytty sisimpään piiriin.

Toistaiseksi olen tehnyt kuten monet muutkin entiset ja nykyiset julkisuuden henkilöt eli hyväksynyt ystäviksi suurin piirtein kaikki omalla nimellään tai tuntemallani sala- tai taiteilijanimellä esiintyvät FB-profiilit. Kaikkihan nyt Mega-Paulan tuntevat! Ja mikä minä olisin kieltämään FB-ystävyyden keneltäkään, jolla on jo ystävinä Renny Harlin, Linda Lampenius tai Anita Hirvonen! Pari kertaa olen anellut klikkaamaan myös fanikseni, mutta nämä julkkisten kerääjät ovat aika paatuneita. Tulee hiukan mieleen Eki-setä (RIP), jolle kukaan suomalainen julkkis ei loppujen lopuksi ollut enää paljon mitään. Pyysi hän silti minunkin nimmarini.

On sinne sekaan lipsahtanut varmaan joitain huijausprofiilejakin. Onneksi en ole niin suosittu, että viidentuhannen ystävän raja paukkuisi vielä pitkään aikaan. Jos niin käy, niin edessä on julma erottelu: kuka oikeasti on "ystävä"? Olen itsekin kutsunut ystäviksi henkilöitä hyvin kevein perustein, monet ovat hyväksyneet. Tämän sekavan bloggauksen varsinainen aihe on, kuka ei ole tai kuka on irtisanoutunut ystävyydestä. Olen tulossa siihen.

Olen huomannut, että kun kirjoittaa tilapäivitykseen jotakin etäisesti poliittisluontoista tai linkittää jotain kantaaottavampaa materiaalia, niin ystäviä häipyy, mutta yleensä niitä tulee vastaavasti enemmän tilalle. En ole pysynyt kärryillä, ketä on ystävistä lähtenyt, mutta niitä on kymmeniä. Todennäköisesti vihervasemmistolaisia kusipäitä eli Hyviä Ihmisiä™ kaikki tyynni. Juu, en ole Hyvä Ihminen™. Tämä aihe käsiteltiin Jussi Halla-ahon vieraskirjassa jo vuosia sitten. Tilalle on virrannut sitten kaikkia muita kuin näitä Hyviä Ihmisiä™.

Seuraavat suomalaiset julkisuuden henkilöt joko käyttävät Facebookia eri tavalla kuin minä eli eivät halua satunnaisempia tuttavuuksia kavereiksi tai sitten pitävät minua jostain syystä epäilyttävänä henkilönä, koska eivät ole hyväksyneet minua FB-ystäväkseen. Olen jossain vaiheessa surffaillessani kutsunut nämä henkilöt, koska oikeasti olemme joskus kohdanneet enemmän tai vähemmän työn merkeissä, pyydän anteeksi jos kuulutte kategoriaan "joko":

Eija Koriseva

Jari Litmanen

Eve Mantu

Hanna Pakarinen

Johanna Korhonen

Johanna Virtanen

Jukka Pakkanen

Jutta Jaakkola

Kaj Wessman

Katja Krohn

Marika Makaroff

Meri-Tuuli Lindström

Patric Sarin

Pedro Hietanen

Saska Saarikoski

Teri Niitti

Jätin listasta pois muutaman, jonka viitsin tarkistaa, että ystävämäärä on niin pieni, että siihen todella kuuluu välitön perhe- ja ystäväpiiri eli mitään henkilökohtaista ei voi olla. Osa edellisestä listasta voi aivan hyvin kuulua tähän kategoriaan eli ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä tai kuvitella minun tehneen. Viihdettähän tämä FB on.

Kuten sanottu, monet ovat myös poistaneet minut ystävistään ja osa heistä oli nimenomaan itse alunperin kutsunut minut ystäväksi. Erityinen polttoaine tälle kirjoitukselle on entinen Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Minerva Krohn (virh), joka jossain vaiheessa on poistanut minut ystävistään. Mikä lie syy? Olenkohan esim. ilmaissut kannattavani Vihreiden naisten raiskausta kaupunginvaltuutettu Halla-ahon ajatuksenjuoksua myötäillen tai jotain muuta liian hapokasta. En muista. Yleensä bloggailen tai kirjoittelen Facebookiin alkoholin vaikutuksen alaisena niin kuin muutkin. Monille lie liian vaikeaa ymmärtää, että netti on nykyään kuin mikä tahansa normaali elämän kohtaamistilanne. Teoriaani tukee, että Minerva Krohn ja Jussi Halla-aho eivät ole Facebook-ystäviä keskenään.

Joku varoitus tai viesti Minervalta olisi ollut kohtelias ja kohtuullinen ele, sillä minä sentään olin hänen sisarensa vaalikampanjan kantavia voimia vuonna 1995. Räntäsateessa seistiin Minervan kanssa jakamassa Irinan brosyyreja ja luukutin koko Taka-Töölön postiluukut vaimoni kanssa. Irina Krohnin tultua kansanedustajaksi ei sitten edes joulukorttia kuulunut ja muutenkin yhteyteni koko Krohnin kulttuuriperheeseen katkesi. Varmaan oikein hyvä kaikkien osapuolten kannalta. Irina Krohnin kansanedustajuus oli minulle niin massiivinen pettymys, että aktivoiduin itse ehdokkaaksi vaaleihin 1996 ja 1999.

Erään toisenkin poistumisen olen jäljittänyt ja bloggasin siitä tuoreeltaan. Olen kyllä joutunut itsekin laittamaan joitain ystäviä jäähylle, mutta se on toisen bloggauksen aihe.

Marianne Heikkilällä ja minulla on 493 yhteistä ystävää. Se on ennätys. Olisin myös utelias kuulemaan, miksi hän ei ole hyväksynyt minua ystäväksi. Oli nimittäin ihan hilkulla, etten alkanut nuoruudessani riiata hänen kanssaan. No, ehkä juuri siksi. Uups.

Ulkoministeri Alexander Stubb ei ole hyväksynyt minua, mutta en ota sitä kovin henkilökohtaisesti, sillä näyttää, ettei hän ole ulkoministerikautensa aikana käyttänyt Facebookia. Varmaan ajankäytön kannalta oikein perusteltua ja voihan se olla myös Suomen turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

Toisaalta pääministeri Mari Kiviniemeä myöten monet suomalaispoliitikot ovat kovin aktiivisia Facebookissa. On oikein sympaattista ja suomalaisen avointa, että näin on. Mikael Jungnerin avoimuus oli tietysti viihdearvoltaan ihan huippua, mutta toki rapautti Yleisradion uskottavuutta merkittävästi. Mari Kiviniemi muuten on pääministeriksi tultuaan nopeasti kasvattanut ystävämääräänsä lähelle 5000:n rajaa.

Ystävissäni on liuta kansanedustajia, kunnanvaltuutettuja ja muita politiikan aktiiveja. Monet heistä olen oikeasti kohdannut joko toimittajana tai kilpailevana ehdokkaana. Kaikki puolueet tuntuvat olevan hyvin edustettuja, mutta tietysti demareita on joukossa aika vähän, koska minusta demarius on vakava mielenterveyshäiriö. Toki kaikki suomalaiset, myös minä, ovat demareita kun oikein silmiin katsotaan, mutta nykyinen SDP on käsittämätön pellekerho, jolla ei ole mitään annettavaa Suomelle.

No, tämäpä tässä. Nyt kaikki takaisin sinne Facebookiin, mars!