perjantai, 22. lokakuuta 2010

Pitkä ja avomielinen homobloggaus

Ihan aluksi: syrjinnän kohteena oleminen on minulle monin tavoin tuttua. Kuten elokuvaohjaaja Nanni Moretti synkästi yksinpuheli elokuvassaan Caro Diario (Rakas päiväkirja) minäkin koen useimmissa tilanteissa ja asioissa olevani samaa mieltä vähemmistön kanssa. Häviäjän puoli on minulle erittäin tuttu.


Siksi toiseksi: maailmassa on ylipäätään liian vähän rakkautta ja hyvää seksiä. Aivan suhteettoman paljon väkivaltaa ja rakkaudettomuutta. Lähimmillä sukulaisillamme eli kääpiösimpansseilla on terveempi meininki. Ne tietääkseni panevat lähes kaikkea mikä liikkuu, homoilevat, harrastavat insestiä jne. eivätkä tee siitä suurempaa numeroa.


Homottelu nyt on aina ollut normaalia kiusaamista, muistan että meidän lähiöpihoilla homoteltiin jo paljon ennen kuin monikaan edes tiesi mitä koko sana tarkoittaa. Olen homotellut, homottelen, tulen homottelemaan, minua on homoteltu ja varmaan tullaan homottelemaan. Vähän sama neekeri-sanan kanssa, paitsi että kehitys on ollut päinvastainen. Neekereistä ei saisi kuulemma nykyään puhua (vaikka eivät ne mihinkään ole hävinneet), mutta homot ovat niin kovasti muodissa ja tapetilla, että ei ihme että monia ärsyttää. Kaapista tultuaan kirmaavat kuin orhit laitumelle päästessään.


Homoilua lasivitriinissä?


MONENLAISTA SYRJINTÄÄ


Minulla on painavia syitä väittää, että eräät omat syrjintäkokemukseni johtuvat siitä, että minua on oikeasti luultu homoksi! Valitettavasti en ole, pitäisi varmaan mennä johonkin homoeheytykseen, kun se homous on niin muodikasta.


Vakavasti ottaen: ymmärrän erittäin tarkasti koko seksuaalisuuden kirjon ja hyväksyn aivan kaiken mitä täysjärkiset aikuiset haluavat keskenään tehdä. En myöskään kiellä mitään feminiinisyyttä tai homoseksuaalisuutta itsessäni, päinvastoin. Rakastan monia miehiä ja jos jonkun ei aivan täysin vastenmielisen miehen kanssa joutuisi autiolle saarelle, niin kyllä varmaan joutuisi seksiäkin harrastamaan. Siis, jos ei edes naispuolisia lampaita tai aaseja olisi tarjolla, heh-heh. Nainen on minulle kuitenkin tässä elämässä ykkönen, jos seksiä pitää harrastaa. Ykköstä seuraavasta numerosta olisi kiva vitsailla enemmänkin, mutta tästä taitaa tulla muutenkin aika pitkä kirjoitelma.


Olen kokenut myös homojen syrjintää itseäni kohtaan. Aktiivisten euroviisufanien joukossa nimittäin kuuluin erittäin harvinaiseen heterovähemmistöön. Itse asiassa tämä seikka on osa tapahtumaketjua, jonka seurauksena jouduin mm. ensimmäistä kertaa nostamaan siviilikanteen ja myös minut haastettiin oikeuteen. Olen aivan varma, että seksuaalisella suuntautumisellani oli vaikutusta asiaan. Ei se mitään, että en ole homo, mutta kun taisin prosessissa muuttua vielä homovastaiseksi. Ei se ole kaikkien homojen vika, mutta eräät homot pilasivat aika paljon homojen mainetta minun ajatuksissani.


Tämän henkilökohtaisen trauman vuoksi en niin pontevasti jaksa juuri nyt puolustaa homojen oikeuksia, koska eivät ne kaikki saatanan homot niin ihquja ole. Bumtsibum vituttaa ja muutama muukin tunnettu homo. Sillanpäälle silti aivan jättihomovaltava papukaijamerkki kuitenkin siitä, että uskaltautui kaapista ennen Ricky Martinia! Onneksi tunnen myös euroviisufaneja kivempia ja fiksumpia homoja. Homoja, joiden kanssa en ensimmäiseksi tule ajatelleeksi heidän seksuaalista suuntautumistaan.


ILMARI JA JALMARI


Minun on erittäin vaikea ymmärtää, että Suomessa on nyt vuosikaudet jo hysteerisesti kampanjoitu sen puolesta, että evankelisluterilaisen kirkon pitäisi vihkiä mies- ja naispareja. Väliotsikko viittaa tietysti valtiopäiväkeskusteluihin 14 vuotta sitten.


Suurimpia sokeita pisteitä ja ajatusvirheitä tässä keskustelussa on kaksi.


1. Koska evankelisluterilaisen kirkon asema ei ole suvereeni eli kokonaan irrallaan valtiosta, monet tuntuvat kokevan ja vaativan, että sen käytäntöjä ja sääntöjä pitäisi ohjata ulkopuolelta, maallisella lainsäädännöllä. Naispappeuden kohdalla tämmöistä vääntöä on ollut jo paljonkin ja nyt samaa yritetään ulottaa tähän seksuaalimoraaliasiaan. Tietääkseni kirkolla on oma demokraattinen järjestelmänsä, joten koko ajatusmalli ja median lobbauskampanja on minusta hyvin kieroutunut.


Jos ev. lut. kirkko hajoaa kahteen osaan: liberaaliin ja konservatiiviseen, mikä minusta tuntuisi olevan hyvä ratkaisu, ei senkään pitäisi hetkauttaa nykyaikaista maallista valtiota suuntaan eikä toiseen. Toista se oli uskonsotien aikaan. Tässäkin haiskahtaa suomalainen pakkokonsensus. Kirkon hajoaminen esitetään epätoivottavana. Miksi?


Meillä on jo laillistettu rekisteröity parisuhde. Uskonnollisten yhdyskuntien asioiden ja rituaalien ei pitäisi kuulua valtiolle niin kauan, kun lakeja ei rikota.


2. Vastaavia vaatimuksia ei ole esitetty muille uskontokunnille. Ei edes toiselle Suomen valtionkirkolle eli ortodokseille. Tämä jo osoittaa koko kampanjan pöyristyttävän tekopyhyyden.


Miksei tämä kampanja laajene vaatimaan, että Suomen islamilaisiin yhdyskuntiin pitää saada myös naisimaameja, homoimaameja ja lesboimaameja sekä moskeijoissa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja? Sateenkaarimuslimit, jos niitä on, voisivat perustaa oman uskonnollisen yhdyskunnan, itse asiassa Suomi voisikin olla tässä asiassa tienraivaaja. Kaikki vainotut homomuslimit, tervetuloa!


Jos suvaitsevaisto haluaa tukkia konservatiivien turvat, sen pitäisi vaatia myös konservatiivisten muslimien, juutalaisten ja ylipäätään kaikkien erimielisten karkottamista Suomesta. Kaikki muu on tekopyhää paskanjauhamista.


HAUVELI JA MY LITTLE PONY


Eläinten sotkeminen homokeskusteluun on hupaisaa ja ei ole. Ihmisen suhde muuhun eläinkuntaan ei todellakaan ole vielä tasa-arvoisella tasolla. Ihminen on maapallon kaikkien aikojen suurin luonnonkatastrofi, jolla on potentiaali jopa hävittää elämä maapallolta. Ihminen tarvitsee muita eläimiä. Eläimet eivät niinkään ihmistä, mitä nyt jotkut loiset, virukset ja bakteerit. Eläimiä tietysti pitäisi suojella seksuaaliseltakin hyväksikäytöltä.


Mitä tulee kansanedustaja Pentti Oinosen (pers) hauvelipuheisiin, niin aion tasavallan presidenttinä menetellä täsmälleen samoin kuin keisari Caligula eli nimittää hevoseni valtioneuvoston jäseneksi. Kun en kuulu mihinkään kirkkoon, en valitettavasti voi pyytää siunaamaan kavioliittoa. Ehkä astelemme kuitenkin maistraattiin, sillä hevoseni (tai no vaimon se on) on ihan paras pussaaja ja muutenkin ymmärtää minua aivan täydellisesti.


Musta Pentti Oinonen on söpö. Voin olla hänen kanssaan samaa mieltä monesta asiasta. Sen sijaan jos hän lyö minua Raamatulla päähän, esim. tässä homoasiassa, niin minä otan sen Raamatun ja pyyhin sillä perseeni.


Suttuista ja tylsää normiheteroseksiä saman lajin aikuisten jäsenten välillä.

TE OLETTE KAIKKI VÄÄRÄSSÄ, ERITYISESTI ERÄS TÄHTITIETEILIJÄ


Tähtitieteilijä Esko Valtaoja kirjoitti varsin typerän kolumnin Turun Sanomiin. Monet ns. hyvät ihmiset linkittivät siihen Facebookissa. Minulle se oli pettymys, koska Valtaojaa on hehkutettu fiksuna miehenä. Nyt hän kyllä romahti minun silmissäni. Valtaojan mielestä on esimerkiksi olemassa "pahuutta jota ei tarvitse sietää eikä yrittää ymmärtää." Kyllä ihan kaikkea pitää yrittää ymmärtää, Eskoseni. Tuommoinen lause on minusta suvaitsematonta vihanlietsomista. Pahuutta nimenomaan pitää yrittää ymmärtää, jotta sitä vastaan voisi taistella.


Sitten hän alentuu varsin omituiselle tasolle:


"Päivi Räsänen on puolustautunut sanomalla, että hänellä on uskonnonvapauden antama oikeus sanoa mielipiteensä. Saman vapauden nimissä minäkin sanon sitten omani. Puheenjohtaja Räsänen pitäisi saada eheyttämishoitoon, jonka jälkeen hänet pitäisi panna elämään avioliitossa toisen naisen kanssa. Syytä olisi myös pohtia, voivatko hänen lapsensa kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi nykyisessä perheessään."

Ei se Esko, noin mene. Minun uskonnollis-höpsöloginen maailmakuvani on sellainen, että uskon vankasti sielunvaellukseen. Siksi minusta on aivan itsestään selvää, että poikkeava seksuaalisuus ei ole sairaus eikä pelkästään opittu tai olosuhteista johtuva piirre. Tämän sortin tieteelliset tutkimukset eivät todellakaan vakuuta, ei Freud eivätkä geenitutkimukset.


Minusta kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että syntyy ensimmäistä kertaa siihen sukupuoleen, jota ei ole aiemmin kokenut. Ajatelkaapa nyt vaikka Viisikko-kirjojen Paulaa. Karman läksyihin kuuluu minusta ilman muuta se, että oppii olemaan mies sekä nainen. Jin ja jang.


Samalla logiikalla uskon, että joku fyysisellä voimalla koko elämänsä pärjännyt nuori sielu, joutuu elämään seuraavan elämänsä vajavaisemmalla tai sairaammalla keholla, jotta sielu kehittyisi. Minulle nämä asiat ovat itsestään selviä. Siksi sekä monoteistiset eli lineaariseen maailmankuvaan perustuvat, sekä ateistiset perustelut tässä homokeskustelussa ovat minusta yhtä lailla ahdistavia.


Olen siis itse aivan varma, että Päivi Räsänen joutuu seuraavassa elämässään käsittelemään seksuaalisuuttaan, ehkä jopa tarkalleen Esko Valtaojan toivomalla tavalla.


Valtaoja jatkaa raivonpuuskaansa:


"Kirkon tragedia tiivistyy arkkipiispa Kari Mäkisen perjantaisessa tiedotteessa, jossa hän kertoo olevansa hämmentynyt, että ihmiset eroavat kirkosta homoseksuaalisuuteen liittyvien kysymysten takia. ”Juuri nyt on aika käydä keskustelua homoseksuaalisuudesta, toisia kunnioittaen ja kuunnellen.”

Ei, niin ei ole. Se aika oli ja meni jo kauan aikaa sitten. En kehtaisi enää katsoa homo- ja lesboystäviäni silmiin, jos todella alkaisin ”käydä keskustelua” homoseksuaalisuudesta Päivi Räsäsen kaltaisia ihmisiä ”kunnioittaen ja kuunnellen”. Nyt eletään vuotta 2010 ja kaikki ajattelevat, lähimmäistään rakastavat ihmiset ovat sen keskustelun jo aikapäiviä sitten käyneet."

Tässä professori linnoittautuu hyvien ihmisten eliittibunkkeriin. Niin tyypillistä eliitin kitinää tyyliin: "Koska me hyvät ihmiset olemme saavuttaneet sivistyksen kirkkaimman tason, me olemme päättäneet, että homoilu on ihqua ja nyt eletään vuotta 2010. Siis, kaikkien pitää olla meidän tasollamme tai pitää turpansa kiinni. Kaikkien pitää hankkia homo- tai lesboystäviä."

Toimittaja Sanna Ukkolan (ent. Ilta-Sanomat, nyk. Ylen A-ohjelmien) legendaarinen lause on tämän lajin kirkkain kiteytys: "Rasisteille minun ei tarvitse perustella yhtään mitään". Jussi Halla-ahon lanseeraama "suvaitsevaisto" on juuri tätä: väärämielisten kanssa ei haluta edes keskustella. Jo väärämielisten olemassaolo loukkaa niin paljon, että on ihan pakko julistaa omaa hyvyyttään entistä kipakammin. Homoille kaikki oikeudet ja homojen vastustajat vankilaan! Neekereitä ei ole olemassa. N-sanan käyttäjät vankilaan! Tää on niin tätä.

HOMOADOPTIOSTA


Ns. sukupuolineutraali avioliitto on täysin turhaa ja haitallista näpertelyä. "Rekisteröity parisuhde" on aivan riittävä ja hyvä termi. Pitäkööt homofoobikot "avioliitto" -sanansa. Jäljellä olevat epäoikeudenmukaisuudet on tietenkin korjattava.


Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisen pitää voida nimetä lähiomaiseksi mikä tahansa luonnollinen henkilö, miksei eläin tai yhteisökin, joka pääsee pienimmällä perintöverolla, joka pääsee sairaalaan tapaamaan jne. Tämmöisissä asioissa ei tietenkään pidä joutua syrjinnän kohteeksi, jos puoliso ei olekaan eri sukupuolta kuin itse.


Perheen sisäinen adoptio on luonnollisesti hyväksyttävä, jopa laajennetun perheen, kuten Jiri Kerosen bloggauksen esimerkkitapaus.


Sen sijaan homoadoptiosta en ole ihan vakuuttunut. Alan kannattaa perheen ulkopuolista, ei-biologista adoptiota välittömästi, kun henkilökohtaisesti tutustun kunnolla aikuiseen ihmiseen, jonka miespari on adoptoinut ja yksinään kasvattanut vauvasta asti. Tällaista esimerkkiä ei ole tullut vastaan missään.


Olen tietysti sitä mieltä, että mitään hedelmöityshoitoja saati kohdunvuokrauksia ei pidä yhteisistä verovaroista korvata. Ei edes heteroille. Lapsen saaminen ei ole kenenkään subjektiivinen oikeus siinä mielessä, että sen pitäisi rasittaa veronmaksajia. Maailmassa on aivan liikaa ihmisiä.


HOMOTERVEISET

Kaikille fundamentalistiuskovaisille haluan sanoa tämän: poikkeavassa seksuaalisuudessa ei ole mitään poikkeavaa, se on yhtä lailla Jumalan luomaa. Jos ei tätä tunnusta, ei ole ymmärtänyt Jumalasta mitään. Rukoilkaa enemmän, että ymmärtäisitte Jumalasta jotakin. Pyhillä kirjoillanne voitte pyyhkiä persettä ja piirtää pyhimyksistänne ja profeetta Muhammedista rienaavia kuvia.

Kaikille vähemmän fundamentalisteille uskoville ja ateisteille: anna suvaitsemattomille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Niinhän Jeesuskin teki. Näe myös oma fanaattisuutesi muissa asioissa.


Seksuaalivähemmistön uskoville: lopettakaa se vinkuminen ja perustakaa oma kirkko, jos teidän kantanne ei voita demokraattista enemmistöä.


Yhteenvetona: minusta tämä homokeskustelu on älyvapaudessaan alittanut jopa maahanmuuttokeskustelun. Huonokin keskustelu on kuitenkin parempi kuin keskustelun kieltäminen.


PS. Katsoin Ajankohtaisen Kakkosen Homoillaksi kutsutun torikokouksen. Siitä on kirjoitettu ihan mahdottoman paljon. En oikein ymmärrä miksi. Olisi kuitenkin mukava saada tutkimusdataa, että onko kirkosta erottu enemmän sen homomyönteisyyden kuin homovastaisuuden vuoksi. Kristillisdemokraattien jäsenmäärän nousu viittaisi ensimmäiseen.

tiistai, 5. lokakuuta 2010

Neekeripohdintoja

Lensin viime keskiviikkoehtoona Pariisin kautta Buenos Airesiin. Charles De Gaullen kentällä oli niin kova monikulttuurinen kuhina kuin Länsi-Euroopan metropolissa vain voi olla. United Colors of Benetton. Luin muuten juuri Buenos Airesin asunnottomien lehdestä, että Benetton on Argentiinan suurin yksityinen maanomistaja, 900.000 hehtaaria, mutta maanomistuksesta kirjoittelen joskus toiste...


Silmään CDG:n kentällä pisti neekereiden määrä, nimenomaan työtä esim. turvatarkastuksessa tekevien neekereiden. Ilman rotutohtorin tutkintoakin voin sanoa, että yksikään heistä ei ollut somali. Ranskassa negridisen rodun geenit ovat tietysti peräisin voittopuolisesti Ranskan entisistä siirtomaista. No, onhan toki Djibouti, mutta kyllä minä somalit tunnistan, kun eihän meillä Suomaliassa paljon muita neekereitä olekaan, koska me olemme semmoinen ankea monokulttuuri.


Myös Air Francen lennolla puolet lentoemännistä ja stuerteista oli neekereitä. He olivat kaikki kauniita/komeita, nuorekkaita, erittäin kielitaitoisia ja päteviä asiakaspalvelijoita. On aivan selvää, että Ranska pysähtyisi ilman neekereitä. Ihmettelen, etten ole koskaan vielä sattunut näkemään Finnairilla neekereitä matkustamohenkilökunnassa. Taitaa olla rasistinen firma.


Mitä tulee omiin neekerisuhteisiini, niin niitä on valitettavan vähän. Elämäni on ollut kovin kalpeanaamaista ja ankeaa. Itse asiassa tärkeimmät neekerikohtaamiseni liittyvät musiikin tekemiseen ja muistelen kaikkia oikein lämpimästi.


NEEKERITARINOITA


Ensinnäkin pennsylvanialainen Rebecca, joka kävi opiskelukavereidensa kanssa Adlonin karaokessa laulamassa. Sillä seurauksella, että pyrimme yhdessä Suomen euroviisuedustajiksi 1992 kansallisromanttisella, hiukan lauritähkähtävällä kappaleellani Järven rantaan.


Visioni oli, että lavalla olisi ollut kanssani pelkästään suomalaisia neekereitä. Sanaa afrosuomalainen ei vielä tuolloin ollut kukaan kehitellyt. Valitettavasti rasistinen esiraati ei ideani hienoutta ymmärtänyt ja silloisen Suomen euroviisukarsinnan voitti, kuten joku kriitikko loihe lausumaan, "köyhän miehen Paul Simon" eli Pave Maijanen kvasiafrokappaleellaan Yamma yamma. Kun kerroin ideastani Olli Ahvenlahti lupaili Ylen kuppilassa TV-keikkaa (silloin hänen ohjelmassaan lauloi myös ihana Caron Barnes), mutta ei sitä koskaan kuulunut. Harmi, olisi ollut mahtavaa päästä toteuttamaan tämä visio.


Vuonna 1996 perustettuani isäni kanssa yrityksen, ensimmäinen liiketoimemme oli tuottaa Suomessa levyttäneelle amerikkalaiselle Jazminelle musiikkivideo Italiassa. Harmi, että Jazminen listamenestystä Ranskassa ei osattu hyödyntää. Se oli suomalaiselle levy-yhtiölle liian vaikea (tai kallis) monikulttuurinen yhtälö.


Vuonna 2001 Tallinnaan asettunut arubalainen laulaja Dave Benton voitti Viron euroviisukarsinnan yhdessä Tanel Padarin kanssa. Olin tutustunut Daveen jo syksyllä 1999 hänen esiintyessään Helsingissä.


Innostuin asiasta niin paljon, että yritin löytää rahoitusta, jotta olisin voinut tehdä Daven kanssa levytyssopimuksen. Asia tyssäsi siihen, että rahoittajani oli hiukan rasistinen. Tai no, suurin piirtein näillä sanoilla: "Virolaiset kaverit sanoivat, että ei me mitään neekeriä kannateta". Erikoinen miesduo voitti lopulta Euroviisut Virolle, ja arvaa harmittiko tätä kaveriani ja tietty minua. Oli hyvin pienestä kiinni, etten olisi ollut toisen euroviisuvoittajan tuottaja-manageri. Tätä en ole ennen kertonut kenellekään. Tarkemmin sitten muistelmissa…


Minulla ei siis ole mitään huonoja neekerikokemuksia. Tuliko selväksi? Ihailen monia neekerimuusikoita ja -näyttelijöitä. Myös Nelson Mandelaa ja Martin Luther Kingiä. Urheilijoista ja kauniista naisista on pakko mainita Merlene Ottey.


En pidä neekereitä rodun takia huonompina tai parempina ihmisinä. En pidä oikeastaan ihmisapinoitakaan kovin paljon huonompina ihmisinä, vaikka he eivät osaakaan puhua ja ovat aina alasti. Rotuja kuitenkin on olemassa, ne eivät lakkaa olemasta minkään poliittisen korrektiuden takia, ja eroja on, vaikka ne koko geenistöä tarkastellen ovat hyvin pieniä. Kyse on pohjimmiltaan siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan. Kaikkien ihmisten käytöksessä on sekä rasistisia että ei-rasistisia piirteitä eikä rasismi ole vain eurooppalaisten valkoisten geneettinen erityispiirre.


Pieneen suvaitsevuustestiini voi tietysti ajatella muslimin tilalle neekerin. Itse vastaisin 5 kertaa kyllä. Aivan rehellisesti voin tunnustaa, että jos joskus joutuisin etsimään uutta puolisoa, niin luultavasti jopa suosisin neekeriä, mikäli tarjolla olisi älykkyydeltään ja sisäiseltä kauneudeltaan täysin tasavahvoja ehdokkaita eri roduista ja kansallisuuksista. No joo, Ayaan Hirsi Ali on kyllä kaikista neekereistä ylivoimaisesti ihquin.


WHERE HAVE ALL THE NEGROS GONE?


Joo, mutta saavuin siis Buenos Airesiin torstaiaamuna. Nyt on maanantai-iltapäivä ja olen tähän mennessä nähnyt vain 3 neekeriä. "Kyllä on väritöntä ja ankeaa", sanoisi tähän suomalainen monikulttuurisuusasiantuntija. Ja ehkä muistuttaisi Adolf Eichmannista ja muista natseista.


Totta puhuen Argentiinassa on kyllä saattanut tapahtua neekereiden kansanmurha, kts. wikipedia. Afrikkalaisen musiikin perintö elää vahvasti argentiinalaisessa kansanmusiikissa, mutta afrikkalaisperäisten geenien katoaminen 1800-luvulla on osin selvittämätön osa historiaa.


Nykyään Argentiina on siis maailman valkonaamaisimpia kansakuntia, mutta silti erittäin "monikulttuurinen". Täällä on nähtävissä geenejä ja tapoja kaikkialta Euroopasta, Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta sekä tietysti aiemmin tulleilta kansoilta, joita myös intiaaneiksi tai alkuperäiskansoiksi kutsutaan. Arvatkaapa mitä? Kaikki puhuvat espanjaa! Toimivan yhteiskunnan edellytys on yhteinen kieli ja yhteiset säännöt. Se, mitä meille nykyään monikulttuurina markkinoidaan, on järkyttävä ja vahingollinen utopia.


Ennemmin pitäisi puhua monietnisestä ja kansainvälisestä kuin monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Geenien sekoittuminen on aivan kiistatta ihanaa ja väistämätöntä… ja terveellistä! Suomalaisten geenithän on onneksi tutkittu kovin hyväksi sekamelskaksi, paljon sisäsiittoisempia porukoita löytyy maailmasta. Silti tervetuloa vain kaikki geenit ympäri maailmaa ja miksei muiltakin planeetoilta!


Tässä linkki pahamaineisen Reinon maahantulo-ohjeistukseen, joka tietysti pitää kääntää kaikille maailman kielille. Welcome to Finland!


Neekeröinnin vastuuvapauslauseke:


Kun ilmoitin toimittaja Sanna Ukkolan Facebook-seinälle kirjoittavani neekereistä, siitä sikisi hurja keskustelu. Jos olisin Mikko Ellilä, niin julkaisisin sen täällä. Yritin kirjoittaa tämän kiivaan ajatusryöppyni käyttämällä neekeri-sanaa pelkästään positiivisena tai neutraalina sanana. Jos tämä asia ei välity, on vain todettava viestinnän epäonnistuneen. Aina ei voi voittaa.


Hommaforum on sen sijaan käsitellyt n-sanan olemusta hartaasti ja se on parempi paikka asiasta keskusteluun. Tässä yksi oikein hyvä viesti ja tässä uusin n-sanan olemusta käsittelevä ketju.


Vastustan jyrkästi käännösvirheestä johtuvaa eliitin päätöstä väittää, että sana neekeri on aina ja kaikilla tavoilla käytettynä loukkaava ja halventava. Minun äidinkielessäni neekeri on myös positiivinen tai neutraali sana siinä missä sokea, rampa, eskimo, intiaani, suomalainen ja savolainen.


Helsingin Sanomat esimerkiksi kirjoitti kesällä Evo Moralesin vierailusta kutsumalla häntä otsikossa intiaanipresidentiksi. Espanjaksi häntä sanotaan alkuperäiskansataustaiseksi (orígen indígena). Tarkemmin hänen kansansa on aymara. Miksei "vähän ruskettunutta" Barack Obamaa kutsuta mulattipresidentiksi?


Olen tiukasti sitä mieltä, että neekeri, joka loukkaantuu suomen kielen sanasta neekeri, on väärin kotoutettu. Syy on tietysti kotouttajien. Tällaiset kotouttajat on välittömästi tuomittava totuuskomissiossa, erityisesti on selvitettävä ketkä suomalaiset ovat syyllisiä neekeri-sanan epäreiluun demonisointiin ja heidät on palautettava kotoutettavien lähtömaihin. Viimeinen lause oli neekerinmustaa huumoria. No, mutta kun Suomesta tulee Somalia, olisi kohtuullista että suomalaiset saisivat jonkun pikkureservaatin Somalian rannikoilta, eikö vain?