Tekstit
Journalistilehden päätoimittaja Markku Lappalainen nostatti verenpainettani elokuussa seuraavaan malliin, kun vihdoin ehdin antaa hiukan koottua palautetta:
Lähetin 5.7. Journalistilehteen seuraavan palautteen:
Journalistin 11/2011 (3.6.2011) pääkirjoitussivulla Manu Marttinen väittää maahanmuuttokriittisiä rasisteiksi. 12/2011 mielipidekirjoituksessa Kari Vanhapiha soittaa samaa levyä arvostellessaan toimittaja Jessikka Aron juttua kirjoittamalla: "Olihan kyse rasisteista, joita ei voi kriitikoiksi kutsua".
Svenska YLEssähän tämmöinen muka ylevä "vasta-orwellilainen linjaus" tehtiin koskemaan ihan kokonaista puoluetta eli Muutos 2011 r.p.:tä, jonka puoluehallitukseen tällä hetkellä kuulun. Puoluettani kutsuttiin parissakin yhteydessä ulkomaalaisvihamieliseksi. Anteeksipyyntöjä ei ole kuulunut.
Vaikka toimittajakunnassa kenties on keskimääräistä enemmän nykyisen maahanmuuttopolitiikan kannattajia, en haluaisi viikottain lukea tällaista ala-arvoista politikointia enää ammattiyhdistyslehdestäni, koska muu media on sitä jo täynnä. Yhtä lailla kuin ennen vanhaan oli tapana paremmin erotella toimituksellinen ja kaupallinen sisältö, olisi mukavaa jos toimittajat alkaisivat vaihteeksi tehdä vähän enemmän tiedon etsimistä ja välittämistä pääkirjoittelun, mielipidekirjoittelun ja muun poliittisen lobbaamisen lisäksi. Jos haluaa politikoida, voi aina ryhtyä ehdokkaaksi, kuten minä taas pitkästä aikaa tein.
En pidä myöskään kovin reiluna, että Journalistilehden listatessa ehdokkaina olevia jäseniään mm. puolueeni ehdokkaat julkaistiin vain nettiversiossa. Mahtoivatko kaikki printtijutussa mainitut edes olla nykyisiä jäseniä? Esim. PAM kampanjoi ylpeänä kaikkien ehdokkaidensa puolesta. Toimittajapuolue toki on eduskunnassa yliedustettu, joten tällainen kampanjointi ei toimittajien tapauksessa välttämättä olisi tarpeen, mutta tasapuolisuus olisi ollut mielestäni itsestäänselvyys tällaisen jutun teossa.
Paheksun myös, ettei päätoimittaja Lappalainen ole edes vastannut minulle asiassa, joka koski City-lehden nöyryyttävää menettelyä eduskuntavaalijuttunsa tekemisessä. Koska City ei kuulu Julkisen Sanan Neuvostoon, panin uskoni ammattiyhteisööni, että saisin edes siltä tukea.
Paheksun kaikista eniten sitä, että ennen 2009 ilmestyneet Journalistilehdet on hävitetty netistä. Mukana meni myös hieno aivoinfarktin kourissa kirjoittamani neekeri-sanan puolustus. Mahtoiko se peräti olla syynä, että koko historia piti alkeellisesti hävittää? Pitääkö tässä alkaa perustamaan kilpailevaa ja poliittisesti tasapuolisempaa toimittajayhdistystä?
Petri Kaivanto
free lance, Prontosaurus Oy
päätoimittaja, pomus.net
Rakas bloginlukija, kiitos mielenkiinnosta tähän asti. Seuraava kirjeenvaihdon dokumentointi tuskin kiinnostaa suuria joukkoja, mutta teen sen silti. Journalistilehden päätoimittaja Markku Lappalainen vastasi lomiensa jälkeen 3.8.2011:
Tervehdys
Journalisti julkaisi (painetussa lehdessä) valikoiman nimiä ja kuvia toimittajaehdokkaista. Tilasyistä täydellinen luettelo julkaistiin vain netissä.
Pidimme vaalien alla esillä erityisesti asioita, jotka meidän mielestämme olivat ammattikunnan ja alan kannalta tärkeitä.
Sain ja luin City-lehteä koskevan viestisi. Lähetin sinulle vastauksen, jota et ilmeisesti ole saanut. Siinä pyysin lisätietoja asiasta.
Journalistiliitossa tehtiin jokin aika sitten nettisivu-uudistus, jonka yhteydessä myös Journalistin nettiversion julkaisualusta muuttui. Vanhojen lehtien siirtäminen nykyiselle alustalle on työlästä - se tapahtuu valittujen tietoteknisten ratkaisujen vuoksi hitaasti käsityönä, mihin meillä ei juuri nyt ole resursseja. Jos/kun voimavarat riittävät, vanhoja lehtiä siirretään nettiin.
Pahoittelen, että vastaus viestiisi on viivästynyt lehden kesätaukoon ajoittuneiden lomien vuoksi.
Parhain terveisin
Markku Lappalainen
Päätoimittaja, Journalisti
Johon minä vastasin:
Lappalainen Markku kirjoitti 3.8.2011 kello 11.33:
Sain ja luin City-lehteä koskevan viestisi. Lähetin sinulle vastauksen, jota et ilmeisesti ole saanut. Siinä pyysin lisätietoja asiasta.
En saanut vastaustasi. Linkittämäni blogikirjoitus sisältää aika tarkan selityksen eikä asia ole mitenkään vanhentunut. Vaaleja tulee ja journalistit politikoivat entistä enemmän.
Journalistiliitossa tehtiin jokin aika sitten nettisivu-uudistus, jonka yhteydessä myös Journalistin nettiversion julkaisualusta muuttui. Vanhojen lehtien siirtäminen nykyiselle alustalle on työlästä - se tapahtuu valittujen tietoteknisten ratkaisujen vuoksi hitaasti käsityönä, mihin meillä ei juuri nyt ole resursseja. Jos/kun voimavarat riittävät, vanhoja lehtiä siirretään nettiin.
Tuttu ongelma toisen ammattiyhdistykseni parista. Se ottaa vielä enemmän päähän, koska toimitin niitä sivuja yli 10 vuotta yksin.
Pahoittelen, että vastaus viestiisi on viivästynyt lehden kesätaukoon ajoittuneiden lomien vuoksi.
Odotan kirjoitukseni julkaisemista seuraavassa Journalistilehdessä. Viimeisen kysymyslauseen saat ehkä editoida pois...
Hyvää kesän jatkoa!
Kirjeenvaihto jatkui näin:
Lappalainen Markku kirjoitti 3.8.2011 kello 13.54:
Hei
En näe syytä kirjoituksen julkaisemiselle.
Terveisin
Markku
Mikä lienevät perusteet? Vastauksesi ei sisällä yhtään mitään sellaista, joka osoittaisi väitteeni vääriksi. Ei ole myöskään minun syyni, jos olet unohtanut painaa send-painiketta.
Voin hyväksyä toki myös City-lehteä koskevan kappaleen poistamisen, mikäli asiaa käsitellään lehdessä muulla tavalla.
Parhain terveisin,
Tähän sain 2 sovittelevampaa vastausta:
Voitko toimittaa tekstin muotoon, jossa haluat tarjota sen julkaistavaksi? Minä en sitä tee. Numeron 11 / 2011 kommentointi alkaa olla vanhaa kauraa. City-lehden juttu vielä vanhempaa; siihen voi palata sopivassa asiayhteydessä, mutta ei muistumana kevään vaaleihin.
Kun saan tekstin, arvioin sen julkaistavuuden.
-M
Hei
Tutkin asiaa. Meillä on ollut talvella joitakin häiriöitä sähköpostiliikenteessä, varsinkin kollektiiviosoitteemme tulleisiin viesteihin vastaamisessa. En muista, olitko lähettänyt viestisi suoraan minulle vai toimituksen kollektiivisähköpostiin. Muistan vastanneeni, mutta perille vastaus ei kaiketi ole tullut.
-M
No, päätin yrittää kirjoituksen päivittämistä 5.8.:
Journalistin 11/2011 (3.6.2011) pääkirjoitussivulla Manu Marttinen väittää maahanmuuttokriittisiä rasisteiksi. 12/2011 mielipidekirjoituksessa Kari Vanhapiha soittaa samaa levyä arvostellessaan toimittaja Jessikka Aron juttua kirjoittamalla: "Olihan kyse rasisteista, joita ei voi kriitikoiksi kutsua".
Svenska YLEssähän tämmöinen hurskasteleva "vasta-orwellilainen linjaus" tehtiin koskemaan ihan kokonaista puoluetta eli Muutos 2011 r.p.:tä, jonka puoluehallitukseen tällä hetkellä kuulun. Puoluettani kutsuttiin parissakin yhteydessä ulkomaalaisvihamieliseksi.
Vaikka Suomen toimittajakunnassa kenties on keskimääräistä enemmän nykyisen maahanmuuttopolitiikan kannattajia, en haluaisi viikottain lukea tällaista ala-arvoista politikointia enää ammattiyhdistyslehdestäni, koska muu media on sitä jo täynnä. Yhtä lailla kuin ennen vanhaan oli tapana paremmin erotella toimituksellinen ja kaupallinen sisältö, olisi mukavaa jos toimittajat alkaisivat vaihteeksi tehdä vähän enemmän tiedon etsimistä ja välittämistä pääkirjoittelun, mielipidekirjoittelun ja muun poliittisen lobbaamisen lisäksi. Jos haluaa politikoida, voi aina ryhtyä ehdokkaaksi, kuten minä taas pitkästä aikaa tein.
En pidä myöskään kovin reiluna, että Journalistilehden listatessa ehdokkaina olevia jäseniään mm. oman puolueeni ehdokkaat julkaistiin vain nettiversiossa. Esim. PAM kampanjoi ylpeänä kaikkien ehdokkaidensa puolesta. Toimittajapuolue toki on eduskunnassa yliedustettu, joten tällainen kampanjointi ei Journalistiliiton tapauksessa välttämättä olisi tarpeen, mutta tasapuolisuus olisi ollut mielestäni itsestäänselvyys tällaisen jutun teossa.
Paheksun myös, ettei edes Journalistilehti uutisoinut City-lehden nöyryyttävää menettelyä "Alastomat ehdokkaat" -juttunsa tekemisessä. Koska City ei kuulu Julkisen Sanan Neuvostoon, panin uskoni ammattiyhteisööni, että saisin edes siltä tukea. http://kaivanto.blogspot.com/2011/04/city-lehti-sensuroi-ja-valehtelee.html
Paheksun kaikista eniten sitä, että ennen 2009 ilmestyneet Journalistilehdet on hävitetty netistä. Mukana meni myös hieno aivoinfarktin kourissa kirjoittamani neekeri-sanan puolustus. Mahtoiko se peräti olla syynä, että koko historia piti näin brutaalisti hävittää?
Petri Kaivanto
free lance, Prontosaurus Oy
päätoimittaja, pomus.net
LISÄKSI:
City-asiasta mainitsin jo uutiskirjeessäni 31.3.
Olen lähettänyt tämän viestin 8.4. aivan ensimmäisenä suoraan sinulle ja Iltalehden toimittajalle, joka kopioi Cityn juttuidean ja otatti parista ehdokkaasta uudet nakukuvat.
Eipä mennyt läpi:
Lappalainen Markku kirjoitti 8.8.2011 kello 10.30:
Hei
Totesin jo, että tällaisenaan en julkaise kirjoitustasi.
Marttisen ja Vanhapihan kommentointi olisi voinut tulla kysymykseen.
Vaaleista on kulunut jo niin paljon aikaa, että keskusteluja ei ole tarpeen avata uudelleen.
Journalistin vanhojen numeroiden osalta olen todennut sinulle tilanteen.
Terveisin
Markku
Ymmärrän, että kestä itseesi ja lehteen kohdistuvaa arvostelua, mutta en ymmärrä miksi City-lehteä pitää suojella.
Julkaise sitten vain 3 ensimmäistä kappaletta. Klip, kas näin. Maahanmuuttokritiikin leimaaminen rasimiksi on täysin vaaleista riippumaton ilmiö, enkä näe sen mitenkään laantuneen, päinvastoin.
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Petri Kaivanto [mailto:prontosaurus@sci.fi]
Lähetetty: 6. elokuuta 2011 4:36
Vastaanottaja: Lappalainen Markku
Kopio: Nieminen Arto; Tapio Äyräväinen; Kirsi Mattila; tapio.raiha@yle.fi
Aihe: Päivitetty debattikirjoitus
Journalistin 11/2011 (3.6.2011) pääkirjoitussivulla Manu Marttinen väittää maahanmuuttokriittisiä rasisteiksi. 12/2011 mielipidekirjoituksessa Kari Vanhapiha soittaa samaa levyä arvostellessaan toimittaja Jessikka Aron juttua kirjoittamalla: "Olihan kyse rasisteista, joita ei voi kriitikoiksi kutsua".
Svenska YLEssähän tämmöinen hurskasteleva "vasta-orwellilainen linjaus" tehtiin koskemaan ihan kokonaista puoluetta eli Muutos 2011 r.p.:tä, jonka puoluehallitukseen tällä hetkellä kuulun. Puoluettani kutsuttiin parissakin yhteydessä ulkomaalaisvihamieliseksi.
Vaikka Suomen toimittajakunnassa kenties on keskimääräistä enemmän nykyisen maahanmuuttopolitiikan kannattajia, en haluaisi viikottain lukea tällaista ala-arvoista politikointia enää ammattiyhdistyslehdestäni, koska muu media on sitä jo täynnä. Yhtä lailla kuin ennen vanhaan oli tapana paremmin erotella toimituksellinen ja kaupallinen sisältö, olisi mukavaa jos toimittajat alkaisivat vaihteeksi tehdä vähän enemmän tiedon etsimistä ja välittämistä pääkirjoittelun, mielipidekirjoittelun ja muun poliittisen lobbaamisen lisäksi. Jos haluaa politikoida, voi aina ryhtyä ehdokkaaksi, kuten minä taas pitkästä aikaa tein.
Jätin asian sitten tähän, koska sain suruviestin: isäni vanha kollega Ylestä oli kuollut ja minulle oli tärkeämpää saada seuraavan Journalistin numeroon editoitua ja julkaistua muistokirjoitus enkä edes halunnut, että samassa numerossa olisi debattikirjoitusta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti