Tekstit
Hyvitysmaksu nousee aika ajoin kiivaan keskustelun aiheeksi. Nörttivaarit kuten Osmo Soininvaara, Jyrki Kasvi ja Petteri Järvinen argumentoivat aina vanhasta muistista, että tallennuslaitteita käytetään enimmäkseen suojaamattoman materiaalin tallentamiseen. Nyt he ovat saaneet kavereikseen myös piraattiliikkeen.
Hyvitysmaksua saavat järjestöt puolestaan perustelevat maksun kyselytutkimustiedoilla eli faktalla siitä, miten suuri yleisö niitä laitteita oikeasti käyttää.
Hyvitysmaksu ei ole erityisesti epäreilumpi tai kyseenalaisempi kuin mikään muukaan kulutusvero. Sen perustekaan ei ole vanhentunut vaan päinvastoin.
Piraattien saivartelu siitä, onko kyse laillisesti ostetun vai laittoman materiaalin kopioinnista ei ole kovin osuvaa:
"Hyvitysmaksun perusteena ei teoriassa ole laiton kopiointi. Kyseessä olisi tällöin huonosti kohdistuva kollektiivinen etukäteisrangaistus laittomasta toiminnasta, mikä istuisi oikeusvaltioperiaatteisiin varsin huonosti." (Mikko Rauhalan kirjoitus US-Puheenvuorossa).
Tarkoitus on kompensoida laillisen sekä laittoman kotikopioinnin aiheuttamaa markkinahäiriötä. Mikään laki ei tietenkään viittaa laittomuuksien kollektiiviseen sanktiointiin, koska se olisi vähän sama kuin sanottaisiin, tässä pyssyssä on pyssyvero, jotta sillä saisi ampua ihmisiä. Ehkä läheisempi analogia olisi vaikkapa petovahingon korvaus. Se maksetaan yhteisistä varoista, ei ainoastaan karjankasvattajien keräämästä vakuutuskassasta.
Hyvitysmaksun idean syntyessä kopioiminen radiosta tai vinyylilevyiltä c-kaseteille oli vaivalloista ja laatu heikko. Nykyään laittomien kopioiden tekeminen ja levittäminen on naurettavan helppoa ja digitaalinen kopio voi olla identtinen alkuperäisen kanssa. C-kasettiajoista tallenteiden käyttö on räjähtänyt, mutta tekijänoikeuden haltijoiden tallennetulot ovat laskeneet viime vuosina nopeasti laajakaistojen nopeutuessa. Ilmiselvää petovahinkoa havaittavissa. Myös laiton kopiointi olisi myönnettävä villipetojen kaltaiseksi luonnonvoimaksi, jota ei voi pysäyttää.
Minusta on erittäin epäreilua, että kansan mielikuvissa jälleen syytetään musiikintekijöitä ja Teostoa ahneiksi. Teosto hoitaa Okm:n valtuuttamana hyvitysmaksun keräämisen, mutta Teoston ja Gramexin oikeudenhaltijoiden osuus hyvitysmaksuvaroista on yhteensä alle kolmannes. Esekin ja Lusesin saamat tuet mukaan laskienkin musiikkialan osuus on alle puolet (Lähde: Hyvitysmaksu.fi). Olisikin selkeämpää, että hyvitysmaksun kerääminen ulkoistettaisiin kokonaan vaikkapa Tullille tai Verohallinnolle.
Hyvitysmaksun vastustajat ovat silti oikeassa ainakin siinä, että varsinkin uusien tallentavien vempeleiden hyvitysmaksu aiheuttaa markkinahäiriön ja laitteita tilataan ja ostetaan enemmän ulkomailta. Laillisesti tai laittomasti. Se on tietysti suomalaisen sisällöntuottajan tappio.
Jos hyvitysmaksusta oikeasti haluttaisiin eroon, se pitäisi poistaa kertaheitolla ainakin koko EU:ssa. Hyvitysmaksu on käytössä mm. EU:ssa, Turkissa, Kanadassa ja Japanissa. Se ei ole mikään suomalainen keksintö kuten kiivaiden vastustajien puheista voisi kuvitella.
Todellinen ongelma tässäkin asiassa on, että aika on ajanut ohi sekä kansallisvaltioiden että kansallisen lainsäädännön. Sääntöjen pitäisi olla samat koko maailmassa tai alkajaisiksi edes EU:ssa. Hintojen ja verojen tietysti myös. Maailmanhallitusta odotellessa...
Toimivan markkinatalouden suurimmat esteet ovat musiikkibisneksessäkin ihan muualla kuin tekijänoikeudessa, mutta kyllä tekijänoikeusjärjestöissä ja niiden politiikassa tietenkin kritisoitavaa riittää. Ilkka Mattila kiinnittää Hesarissa huomiota myös keskustelun mittasuhteisiin. Musiikkiteollisuus on Suomessa nappikauppaa:
"Teknologian ja innovaatioiden edistämiskeskus Tekes jakoi vuonna 2009 yrityksille ja yliopistoille vajaat 600 miljoonaa euroa tukea, kun Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus Esek tuki samaan aikaan koko suomalaista musiikkialaa runsaalla kahdella miljoonalla."
Mattilalta jää vielä kopioimatta tai huomaamatta, että Esekin avustusrahat ovat peräisin enimmäkseen tekijänoikeuskorvauksista eikä valtiolta: hyvitysmaksujen lisäksi myös ulkomaisille musiikin esittäjille ja tuottajille tilittämätöntä esityskorvausrahaa.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että hyvitysmaksusta metelöiminen on aiheuttanut jälleen kerran alalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Hyvitysmaksun merkitys musiikintekijöille on kuitenkin vähäinen.
Sama energia olisi pitänyt suunnata musiikkialan kehittämisvaatimuksiin. Suomen ja Ruotsin musiikkiviennin mittakaavaero on osin selitettävissä päättäjien asennevammalla: populaarimusiikkia ei ole vieläkään kunnolla hyväksytty taiteeksi eikä teollisuudeksi.
Paljon suurempi asia tekijänoikeusjärjestöjen ajettavaksi olisi myös, että elävät musiikintekijät saisivat pienen ansionkorotuksen digimaailmassa, ainakin suuremman prosenttiosuuden digitallenteiden myynnistä. Sen voisi rahoittaa vaikkapa poistamalla tekijänoikeuden kuolleilta. Sitä vastoin ala lobbaa suoja-aikojen pidennyksiä ja hölmöt muusikot suostuvat näiden kampanjoiden mannekiineiksi.
Vaikka minun on helppo hyvitysmaksuasiassa asettua myös sen vastustajien puolelle, niin syyt ovat osin toiset kuin piraateilla ja piraattihenkisillä. Minusta hyvitysmaksun haitat saattavat pian ylittää hyödyt. Vastaava summa pitäisi saada alalle muista lähteistä, mutta kuten sanottu, Suomi ei voi tässäkään asiassa sooloilla. Aloitteita toki voidaan tehdä.
Laiton toisten töiden käyttöönotto ei ole mikään jokamiehenoikeus saati uusi ihmisoikeus, vaikka piraattiliike sellaista kovasti markkinoi. Suurten mediayhtiöiden ja tekijänoikeusjärjestöjen toimissa on paljonkin kritisoitavaa ja piratismi on myös alan itsensä aiheuttama ongelma. Ainoastaan uutta teknologiaa ja demokratian hitautta ei voi syyttää.
Piraattien mielestä muusikoiden pitää keksiä uusia liiketoimintamuotoja ja tienata elantonsa esittämällä musiikkia. He unohtavat kokonaan sen joukon musiikin tekijöitä, jotka eivät voi tai halua esiintyä. Piraattien logiikalla esim. Gösta Sundqvist ei olisi koskaan saanut penniäkään musiikkiharrastuksestaan, vanhasta viulun nurkkaan nakanneesta Sibeliuksesta puhumattakaan.
Tekijänoikeus on taiteen tekemistä voimakkaasti demokratisoiva voima, muuten siihen olisi varaa vain jo valmiiksi rikkailla. Jos piraattien idealistinen näkemys voittaisi, palattaisiin ajassa aikaan ennen individuaalia tekijänoikeutta. Sellainen on utopiaa niin kauan, kun muuten on voimassa vapaahko markkinatalous ja omistusoikeus. Jotta maailma pelastuisi, yksityinen maanomistus pitäisi kieltää, mutta se onkin toinen juttu.
(Kirjoitus on julkaistu Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry:n lehdessä 03/2011)
33 kommenttia:
Mistä keksit tuon, että piraattien mielestä (aivan kuin olisi edes homogeeninen ryhmä) pitäisi esittää? Linkkiä? Ainakaan Piraattipuolue ei tuollaista ehdottomuutta aja, vaan todellakin puhutaan mielummin musiikintekijöistä, ei esittäjistä. Esityksiin panostaminen tulee esille lähinnä yhtenä lisäehdotuksena, kun tuottaja/edustajataso povaa toimeentulon perään. Sellaisissa tilanteissa kun on melkein pakko jotain ehdottaa, vaikka realiteetti olisi, että liikemallien uudistus koskee lähinnä tuotto- ja julkaisuporrasta ja harvemmin suoraan tekijöitä, tosin mitä paremmin itse on mahdollisista rahavirroista kärryillä, sen parempi.
T: piraattisäveltäjä
En viitannut piraateilla ainoastaan Piraattipuolueeseen. Pahoittelen, jos joku herkkä loukkaantuu. Asioista ei voi puhua, jos ei voi yleistää.
Viittaan lukuisiin viimeisen kymmenen vuoden aikana kuulemiini ja lukemiini puheenvuoroihin, joissa hehkutetaan kuinka elävä musiikki menestyy ja keikoista ja T-paidoista saa sitten rahaa, vaikka äänitemyynti hiipuu.
Tekijällä on yksinoikeus päättää teoksensa käytöstä. Siihen periaatteeseen perustuu nykyinen lainsäädäntö koko maailmassa.
En ole kuullut mitään mullistavia vaihtoehtoisia ehdotuksia, miten luovat säveltaiteilijat eli ne musiikintekijät, jotka eivät esiinny, voisivat saada korvauksen teostensa käytöstä, jos esim. tiedostonjako laillistettaisiin. Tai siis olen: hyvitysmaksu pitää kerätä internetoperaattorien kautta, ei tallennusalustojen ja vempeleiden hinnoissa. Teknologia mahdollistaa myös sen seuraamisen, mitä tiedostoja kopioidaan.
Tuo "esityksiin panostaminen" on terminä minusta silkkaa vittuilua. Kaikkea musiikkia ei ole tarkoitettu esitettäväksi livenä tai edes radiossa. On myös erittäin paljon tallennemusiikkia, jota tehdään vain yksittäisten kuuntelijoiden nautittavaksi.
Terveisin "Suomen ensimmäisen Teoston lisensioiman mp3-biisin julkaisija"
"Tekijällä on yksinoikeus päättää teoksensa käytöstä."
Tämä on arvokysymys, ei mikään absoluuttinen fakta. Aivan yhtä hyvin voisin väittää, että tämä kirjoitukseni on teos, ja minulla on yksinoikeus päättää saako toiset sitatoida sitä... tai jopa saako sitä käyttää oikeudessa todisteena minua itseäni vastaan.
Kun ilmeisesti tähän asiaan on poikkeuksia, kuten yltä käy ilmi, oikeus ei ole absoluuttinen. Kun se ei ole absoluuttinen oikeus, on relevanttia kysyä, onko raja vedetty oikein.
Eikö epäkaupallista kopiointia voisi dekriminalisoida ja jättää tekijänoikeudellinen suoja vain kaupalliselle hyväksikäytölle, mm. tuoteväärennöksille (jotka ovat tekijänoikeudellisen rikkomuksen lisäksi myös kuluttajansuojaongelma, mitä taas epäkaupallinen kopiointi ei ole)?
"Siihen periaatteeseen perustuu nykyinen lainsäädäntö koko maailmassa."
Minkä takia Ruotsin Piratpartiet saikin läpimurtonsa europarlamenttivaaleissa vaikka ei päässytkään oman maansa kansanedustajistoon: piraattien asiat ovat pääasiassa kansainvälisiä.
Puolueen ohjelman laajentuminen ei-piraattiasioihin, kuten perustuloon, suoraan demokratiaan, siirtoäänivaaleihin, avoimeen julkishallintoon, jne. voi toki kohentaa nihkeyttä äänestää Piraattia eduskuntavaaleissa. Aiemmissa vaaleissa, kun (virallisena) agendana oli ainoastaan piraattiasiat ja sananvapaus.
Minusta tärkein yksinoikeus olisi, että ihmiselle annettaisiin yksinoikeus päättää omasta ruumiistaan.
Joskus tämän keskustelun myllerryksessä tulee miettineeksi, miten sitä taidetta luotiinkaan tuhansina vuosina ennen valtionosuuksia, hyvitysmaksuja, taiteilija-apurahoja, taidekorkeakouluja tai tekijänoikeusjärjestöjä.
Silloin taiteilijoiden piti tuottaa sellaista taidetta, josta joku rikas viitsii maksaa, tai hankkia elantonsa taiteen ulkopuolelta. Oliko taiteen taso silloin jotenkin olennaisesti huonompi kuin nyt?
"Laiton toisten töiden käyttöönotto ei ole mikään jokamiehenoikeus saati uusi ihmisoikeus, vaikka piraattiliike sellaista kovasti markkinoi."
Ihmisoikeusjulistuksessa on määritelty:
"Everyone has the right freely to participate in the cultural life of the community, to enjoy the arts and to share in scientific advancement and its benefits."
http://www.un.org/en/documents/udhr/index.shtml
Kuten kirjastot jo nyt osaltaan tekevät, epäkaupallinen kopiointi edistäisi tämän oikeuden toteutumista. Että ei ole mikään piraattien keksintö.
Artikkeli 17 turvaa omistusoikeuden, joka tekijänoikeuslaeissa ympäri maailmaa koskee myös henkistä omaisuutta. Pohjois-Koreasta en tiedä:
(1) Everyone has the right to own property alone as well as in association with others.
(2) No one shall be arbitrarily deprived of his property.
Artikkeli 27 ei todellakaan tarkoita, että kaikki henkinen omaisuus on sosialisoitava varsinkin kun se jatkuu:
(2) Everyone has the right to the protection of the moral and material interests resulting from any scientific, literary or artistic production of which he is the author.
Moraalisten oikeuksien vahtiminen on valitettavasti tekijänoikeusjärjestöiltä jäänyt aika lailla kokonaan, koska siihen ei liity rahaa. Esim. kaikilta sähköisiltä tiedotusvälineiltä voisi toimiluvan ehtona lainsäädännössä edellyttää minimivaatimuksia tekijöiden nimien mainitsemisessa.
Kirjastot tekevät mahdolliseksi nauttia kulttuurista lainaamalla kotiin tai kirjastoissa nauttimalla. Kopiointi ei ole mikään ihmisoikeus sen enempää kuin omenavarkaissa käyminen. Teon laajuudesta riippuu sen törkeys.
Sen sijaan se, että kirjastot alkoivat lainata CD-levyjä kotiin (ja nyttemmin vertaisverkkoihin) kopioitavaksi olisi pitänyt loogisuuden nimissä pysäyttää alkuunsa. Ihmettelen, ettei "tekijänoikeusmafia" nostanut tuosta aikanaan suurempaa meteliä.
Miten omistat aineetonta? Miten voit omistaa ideoita tai tietoa? Et mitenkään. Kopiointi ei ole pois keneltäkään. Voidaan argumentoida, että tekijänoikeus ei ole omistusoikeutta, vaan omistusoikeuden rajoitusta.
http://blog.piraattipuolue.fi/2008/06/tekijanoikeus-ja-omistusoikeus/
ja
http://kajsotala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/22661-tekijanoikeus-ja-omistusoikeus-eivat-ole-rinnastettavissa.
Samasta syystä kuin epäkaupallista kopiointia vastustetaan, on aikoinaan vastustettu kirjastoa: sehän syö potentiaalisia tuloja. Vaan eipä syökään, sanovat tutkimukset. Jokainen tehty kopio ei ole yhtä kuin menetetty myynti.
Kopioiminen ei myöskään ole varastamista syystä että siinä ei kukaan menetä mitään. Asiaa havainnollistava materiaali tässä: http://www.youtube.com/watch?v=IeTybKL1pM4
Tässä murroksessa olen päättänyt jättää puoleni valitsematta. Mielipiteeni ovat toistaiseksi osin "piraateilta" ja osin "tekijänoikeusmafialta". Osin toivottavasti originelleja ja jopa toteuttamiskelpoisia keskustelunavauksia.
Kyllä osa kopioinnista on pois potentiaalisista myynneistä, mutta ei tietenkään kaikki johtuen siitä, että markkinataloudessa on merkittäviä häiriöitä. Esim. musiikkiteollisuuden ongelmat internetmaailmassa ovat pääosin sen itse aiheuttamia. Veren nenästä kaivaminen alkoi kaikenkarvaisilla kopiosuojauksilla, jotka jopa rikkoivat asiakkaiden CD-asemia, ja jatkuu jalkapuuoikeudenkäynneillä ja netin sensurointihaaveilla.
Toistan vielä sitä, että moraaliset oikeudet ovat viime vuosikymmeninä kovasti unohtuneet, kun on keskitytty vain rahaan. Esim. elokuvissa lopputeksteihin merkitään hyvin tarkasti kaikki mahdollinen, musiikistakin lyhyidenkin pätkien tekijätiedot jne., mutta TV:ssä viime vuosina lopputekstit ovat menneet sellaisiksi, että niitä ei juuri pysty lukemaan.
Lillukanvarsista ja luksuksesta asiaan:
minulle läheisempi asia on maanomistuksen ja luonnonvarojen sosialisointi. Katsotaan IPR:n sosialisointia sitten, kun ihmiskunnan tulevaisuus näyttäisi vähän nykyistä valoisammalta. Toki se kytkeytyy luonnonlääkepatenttien, geenikasvien jne. kautta hyvinkin olennaisesti maailman tulevaisuuteen.
"(1) Everyone has the right to own property alone as well as in association with others.
(2) No one shall be arbitrarily deprived of his property."
"Deprived of" tarkoittaa, että tämä omaisuus riistettäisiin pois. Koska kopiointi ei vie alkuperäistä kappaletta minnekään, sitä ei ole varastettu. Tästä myös voi johtaa ajatuksen, että tekijänoikeusrikos ei ole omaisuusrikos ja tekijänoikeus ei ole omistusoikeutta, eikä teos oli omaisuutta.
Toki tämän voi johtaa erikseen myös immateriaalisuudesta, mutta mielestäni ero on paras johtaa kopioinnin ja varastamisen fundamentaalista eroavuudesta. Immateriaalista "varastamista" (tai vahingontekoa) en suvaitse... esim. sellaista vahingontekoa joka tähtää alkuperäisen tiedon tuhoamista sen tekijältä tai pyrkii anastamaan tekijänoikeudet itselleen (yksinoikeudeksi, johon alkuperäistä tekijää ei päästetä edes mukaan). Tämmöistäkin on tapahtunut ja se on perin ikävää.
Tekijänoikeuksia pyritään esim. anastamaan tekijältä työnantajalle, tai huijaamaan ihmisiä vapaaehtoisesti hyväksymään tekijänoikeuden siirtyminen ilman korvausta (esim. yhteisöpalvelussa tai suunnittelukilpailussa). Tämä on paljon lähempänä fyysisen maailman anastamista kuin mikään laiton verkkojakelu. Ironista on, että se on käytännössä laillista ja se itseasiassa jopa luottaa tekijänoikeuden olemassaoloon varkauden mahdollistajana, jotta "varas" voi estää tekijää käyttämästä omaa luomustaan.
"Moraalisten oikeuksien vahtiminen on valitettavasti tekijänoikeusjärjestöiltä jäänyt aika lailla kokonaan, koska siihen ei liity rahaa. Esim. kaikilta sähköisiltä tiedotusvälineiltä voisi toimiluvan ehtona lainsäädännössä edellyttää minimivaatimuksia tekijöiden nimien mainitsemisessa."
Ottaen huomioon, että tiedotusvälineet toimivat kaupallisesti suuri osa piraateista (ja Piraattipuolue puolueagendansa kautta) ei vaadi tämän kaupallisen hyväksikäytön vapauttamista... edes taloudellisilta oikeuksiltaan (saati moraalisilta).
Olen itse sitä mieltä, että median käyttämä "Lähde: Facebook" on mitä törkeintä mahdollista moraalisten mutta myös kaupallisten oikeuksien hyväksikäyttöä... kaupallisen toiminnan tukemisessa vieläpä.
Facebook (esimerkiksi) ei suinkaan omista tekijänoikeuksia, joten heidän viittaaminen lähteenä on härski vitsi. Vaikka joku yhteisöpalvelu huijaisikin jäsenensä luovuttamaan kaupalliset oikeudet hämärillä käyttöehdoilla, lain mukaan moraalisista oikeuksista ei voi luopua edes halutessaan - ei millään sopimuksella. Siksi "Lähde: Facebook" (ja muut median käyttämät, kolmatta osapuolta kiittävät ilmaisut) on absoluuttisen väärä tapa osoittaa kunnioitusta kuvan ottajaa kohtaan, ja median tulisi tämä tiedostaa yksikäsitteisesti tekijänoikeuden vastaisena toimintana.
Luulisi median pystyvän mainitsemaan kuvan ottaja, vähintää profiili, jos ei saa profiilin haltijaa kiinni. Tosin kun kyse on kaupallinen media, katsoisin, että kaupallisella medialla olisi resurssit sopia taloudellinenkin korvaus kuvan käyttämisestä. Uutiskuvilla on merkittävä arvo erityisesti printtimedialle.
Pidän aika kornina, että tuomitset median loukkaukset moraalisia oikeuksia kohtaan, mutta et erikseen tuomitse median loukkauksia kaupallisia oikeuksia kohtaan. Samaan aikaan koet epäkaupallisen verkkolataamisen ongelmaksi.
Onko tekijänoikeuden rikkominen vähäpätöisempää, jos sitä tekee härskisti myydäkseen sitä eteenpäin?
Katson, että piraattiliike ei tästä syystä ole kulttuuriväen vihollinen vaikka kulttuuriväen edunvalvontajärjestöt näin uskottelevatkin. Piraatit ovat pääsääntöisesti pienen ihmisen puolella.
Paljon hyvää asiaa, josta olen samaa mieltä.
Ei tämä ole mikään täydellisen ohjelmajulistuksen paikka eli jos en puhu kaikista tekijänoikeuskysymyksistä yhdessä blogikirjoituksessa tai kommentissa, ei siitä voi päätellä mitään, mitä ajattelen jostain asiasta. Tuomitsen totta kai myös laittoman "kaupallisen hyväksikäytön ja riiston". Ainakin silloin, kun joku tekee rahaa toisen teoksella, kohtuullinen osa tästä lisäarvosta pitää järjellisessä ajassa maksaa tekijälle/esittäjälle.
Olen silti sitä mieltä, että satunnainen omaisuudenriisto on satunnaista omaisuudenriistoa myös, jos asialla on yksittäinen köyhä. Menettäjänäkin saattaa nimittäin olla "yksittäinen köyhä ja pieni ihminen." Jos miljoona ihmistä päättää ladata vaikkapa minun levyni ilmaiseksi ja saan investointini palkaksi vain mainetta ja kunniaa, niin kyllähän se tuntuu ryöstöltä. Kulttuuri tulee latinan verbistä viljellä.
Maa sinänsä voi kuulua kaikille, mutta se joka sitä työstää, lannoittaa, ostaa taimet, kitkee rikkaruohot jne. omistaa maan hedelmät. Tämä on paras analogia suojatuista teoksista puhuttaessa.
Kun Pizza Enrico teki ankean coverinsa Mitä sinä sanoa? Ricky Martinin levyttämästä Jaleo-kappaleesta, kyseessä ei ollut mikään ökyrikas tekijä, vaan nuori espanjalainen mustalaismuusikko, jonka ekasta hittisävellyksestä oli kyse. http://en.wikipedia.org/wiki/Rayito
En nyt ole ihan varma, mutta muistan kuulleeni tekijöiden puolustautuneen tyyliin "rikkaalta voi varastaa". Kaverit myivät plagiaatillaan kultaa, mutta joutuivat ilmiantoni takia sovittelemaan asiaa kustantajien kanssa. Minähän sain tästäkin episodista vain kusipään maineen.
Plagiaateissa ja sitaattioikeuden ylittämisessä tapahtuu ehdottomasti ihmisoikeuksien julistuksen tarkoittamaa "satunnaista omaisuudenriistoa", kun toisen luomaa pannaan omiin nimiin ilman riittävää omaa panosta. Samasta on kyse tässä uudessa leikkaa-liimaa-journalismissa, josta puhut.
En koe piraattiliikettä luovien ja esittäjien vihollisena, mutta joissain asioissa tahtomattaan tai tahallisesti myös riistäjien hyödyllisinä idiootteina. Vähän niin kuin Arhinmäki nyt tässä triviaalissa hyvitysmaksupullistelussa. Maailma muuttuisi mielestäni nopeammin, jos niitä poteroita ei kaivettaisi heti niin mahdottoman syviksi.
Paraskin sanomaan... No, älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!
"Kirjastot tekevät mahdolliseksi nauttia kulttuurista lainaamalla kotiin tai kirjastoissa nauttimalla. Kopiointi ei ole mikään ihmisoikeus sen enempää kuin omenavarkaissa käyminen."
Olet selkeästi väärässä lainsäädännön tilasta. Omenavarkaus on varkautta tai vähintään näpistystä. Kirjastosta tai kaverilta lainatun CD:n kopiointi on laillista ja ainut lakiin kirjattu peruste sille miksi hyvitysmaksua edes peritään.
Jos otat tämä kopiointioikeuden pois, hyvitysmaksulta menee loppukin perusteesta tulla perityksi, ottaen huomioon, että mm. DVD-levyjä ei Lex Karpelan voimaantultua saa varmuuskopioida vaikka olisi maksanut täyden hinnan siitä alkuperäisestä.
Puhut toki, että vaikka muodollisesti hyvitysmaksu peritään juuri yllä olevasti, niin oikeasti perimisperuste on laittoman kopioinnin vahingon korvaaminen. No, jos näin on: tunnustetaan faktat ja kirjataan ne lakiin.
Laillistetaan samalla se kopiointi, kun siitä kerran korvauskin on jo tilitetty. Ei vahingonkorvausta voi kahteenkaan kertaankaan tilittää. Se ei kuulu oikeusvaltioon, koska se on täyttä mafiameininkiä.
Vaihtoehtona on poistaa hyvitysmaksu tai laillistaa epäkaupallinen latailu ja jakelu. Kaikki muu on epärehellisyyttä. Toki moni on valmis hyväksymään epärehellisyyden lainvalmisteluprosessissa ja siinä miten lain käyttöönotto on perusteltu eduskunnalle ennen äänestystä. Minä en. Se on hallitusvaltaa, joka ohittaa eduskunnan tyystin.
En usko, että hyvitysmaksut menee todella artisteille, jotka sitä ansaitsee tai tarvitsisi. Saati, että yksityisen kopioinnin aiheuttama "vahinko" pitäisi korvata ainoastana muusikoille, eikä elokuvateollisuudelle, softateollisuudelle, yms. liikene lanttiakaan. Eikä muuten varmasti liikene hyvitysmaksuista mitään sinullekaan, jos ei ole radiosoittoja. Miksi radiosoittoja saavat artistit saavat kerätä hyvitysmaksuista 50%, kun he saavat radiosoitoista erikseen soittokorvauksen radioasemalta? (Se toinen 50% meneekin sitten mm. edunvalvontakoneiston omiin kuluihin.)
Kuvitteletko maailman tylsistyneempänä hip-hoppaajana saavasi euroakaan tuosta järjestelmästä?
Jos hyvitysmaksua peritään, tai jos hyvitysmaksun suuruinen määrä maksettaisiin vaikka valtion budjetista, jolloin sen perintä noudattaisi progressiota ansiotuloista, voitaisiin se todellakin kohdistaan paremmin, siten, ettei se olisi vain lähinnä jonakin presenttilisänä entuudestaan menestyville radiosoittoartisteille. Varmasti siitä voisi tehdä tavalla tai toisella sellaisen, että siitä rahasta päätyisi enemmän heille, ketkä eivät ole vielä saavuttaneet taloudellista läpimurtoa. Tekijänoikeusjärjestöistä ei ole tätä miettimään, koska heidän ajatuksensa pyörivät taloudellisen kannattavuuden saavuttaneiden superartistien parissa. Kenenkään muun etua en usko heidän jatkossakaan tulevan ajamaan.
Jos hyvitysmaksulle tulee joku EU-tasoinen malli, se ei toki korjaa sitä ongelmaa, että vero on regressiivinen ja mielivaltainen, mutta onhan siinä (pieni) valonpilkahdus, että uusi järjestelmä olisi vähemmän kaoottinen, sekava, mielivaltainen ja yksityisten "yleishyödyllisten" yhdistysten etua hallituksen myöntämien määräaikaisten monopolioikeuksien kautta ruokkiva. Ehkä rahasta päätyisi enemmän uuden kulttuurin luomisen rahoittamiseen ja vähemmän rattaiden voiteluun.
Totta kai yksityinen kopiointi on laillista, kyseenalaistankin vain miksi kirjastojen tässä vanhassa "tekijänoikeusmafiasysteemissä" pitäisi lainata sähköisiä tai digitaalisia aineistoja, koska kopio on identtinen alkuperäisen kanssa. Hyvitysmaksun syntyessä näin ei ollut.
Olemme samaa mieltä tekopyhyydestä ja systeemien puutteista, mutta sulla on vielä pari faktaa jäänyt sisäistämättä, kuten esim. nämä:
Teoston ja Gramexin oikeudenhaltijoiden osuus hyvitysmaksuvaroista on yhteensä alle kolmannes.
Teosto kerää hyvitysmaksut ihan kaikkien eri tekijänoikeustoimistojen puolesta, koska lainsäätäjä on niin määrännyt. Minusta homman voisi antaa vaikka Tullille, niin tämä musiikkialan suhteeton haukkuminen loppuisi.
Hyvitysmaksua sain viime joulukuussa huimat 45,24 e. Saas nähdä mitä tällä viikolla tulee. Kirjastolainojen perusteella maksetaan nyttemmin myös musiikin oikeudenhaltijoille korvauksia, kesäkuussa sain lainauskorvausta 24,65 e. Lisäksi Valtion säveltaidetoimikunta jakaa kirjastokorvausapurahoja. Olen onnistunut saamaan apurahaa kahdesti.
Gramexin ja Teoston vuosikertomuksista voi tsekata mikä osuus tilitetään luonnollisille henkilöille ja mikä firmoille, ja mikä on vaihtotase muiden maiden kanssa.
Itse ohjaan kaikista tekijänoikeustuloistani kolmas osan osakeyhtiölleni, vaikka mun surkeilla tuloillani se ei ole älykästä verosuunnittelua. En vain halua laittaa henkilökohtaiseen veroilmoitukseen yhtään kuittia enkä selvitystä. Teosten markkinointi on firman hommaa.
"Olen silti sitä mieltä, että satunnainen omaisuudenriisto on satunnaista omaisuudenriistoa myös, jos asialla on yksittäinen köyhä. Menettäjänäkin saattaa nimittäin olla "yksittäinen köyhä ja pieni ihminen.""
Paitsi, että kopioija ei riistä sinulta oikeutta alkuperäiseen. Jos joku varaton sinulta kopioi, et menetä yhtään mitään. Sinulle ei aiheudu edes tulonmenetystä, koska varaton ei missään nimessä ostaisi levyäsi. Tämä on fakta. Jollekin 2 teran levylle mahtuu kymmenien tai satojen miljoonien eurojen arvosta laittomia kopioita... jos annamme Tekijänoikeuden Tiedotus- ja ValehteluKeskusken määrittää arvon. Onhan sitä laskettu, että vertaisverkossa liikkuisi näiden virallisten lukujen mukaan enemmän tekijänoikeustappiota kuin koko planeetalla on bruttokansantuotetta.
Ja monellako opiskelijalla on taskussa edes pari sataa tuhatta löysää rahaa?
Tämä on se absurditeetti. Todellinen tappio on prosentin murto-osia laillisen kopion myyntihinnasta, koska häviävän pieni osa warettajista olisi valmis ostamaan sen jo pelkästään siitä syystä, että vaikka he käyttäisivät kaiken rahansa pelkkään kulttuuriin, asuisivat sillan alla ja söisivät ruohoa heillä ei olisi varaa ostaa pientä osaakaan siitä mitä "vahinkoa" he ovat aiheuttaneet. Warettaminen on useille keräilyobsessio johon ainoastaan multimiljonäärillä olisi varaa listahinnoilla.
Fakta: et kärsi yhtään mitään, jos joku varaton kopioi (lue: ei-varasta) sinun teoksesi. Et menetä kaupallisen hyväksikäytön yksinoikeuttasi, etkä menetä edes tulojakaan. Varaton ei osta.
"Jos miljoona ihmistä päättää ladata vaikkapa minun levyni ilmaiseksi ja saan investointini palkaksi vain mainetta ja kunniaa, niin kyllähän se tuntuu ryöstöltä."
Varmasti tuntuu, jos ei näe totuutta. Paljonko myyt nyt? En tiedä. Leikitään luvuilla kuitenkin.
Myyt tuhat.
Sinun levyäsi waretetaan miljoona, kun olet myynyt jo tuhat. Elätkö kuvituksessa, että yksikään heistä ei tahdo ostaa aitoa CD-levyä, MP3:sta, T-paitaa, osallistua keikalle, tms.? Koska sehän on kaikki vain sisäänpäin.
Jos miljoonasta latauksesta ehkä tuhat olisi ollut mahdollisesti maksamaan teoksestasi täyden hinnan, saatoit menettää tuhat. Mutta se maine ja kunnia, jota niin vähättelet, voi tuoda useampia tuhansia, jotka eivät muuten vain olisi saaneet koskaan kuullakaan sinusta. Pienelle artistille näkyvyys on elinehto ja sen puute suurin vihollinen, heti julkaisijan välistävetoprosentin jälkeen, jos on niin tyhmä, että luovuttaa oikeutensa ekslusiivisesti pois jollekin kasvottomalle mediateollisuusentiteetille, joka vieläpä vähentää mitättömistä royalteista levytyskulutkin ennen kuin tilittää senttiäkään (lue: eivät ota edes taloudellista riskiä julkaisusta). Edes kultaa myymällä ei taida päästä omilleen, platinaa myymällä vissiin saa jo hernekeittoa.
Sinulla on sentään oma julkaisuyhtiösi kaverin kanssa, joten sen suhteen olet tehnyt viisaan ratkaisu. Et tarvitse järkyttäviä myyntivolyymejä.
Enkä kiistä, etteikö se ensituntumalta tunnu riistolta vaikka myisit moninkertaisesti enemmän saavutetun tunnettuuden kautta, vaikka saisit jonkun Pizza Enricomaisen läpimurronkin. Varmaan jokainen tiedossa oleva lataus saattaa ärsyttää, koska vaihtoehtoistodellisuus siitä paljonko myisit ilman piratismia ei ole kenenkään tiedossa. Vaikka ärsytyksen tunne on todellinen, se ei perustu todelliseen tappioon.
"Maa sinänsä voi kuulua kaikille, mutta se joka sitä työstää, lannoittaa, ostaa taimet, kitkee rikkaruohot jne. omistaa maan hedelmät. Tämä on paras analogia suojatuista teoksista puhuttaessa."
Parempi analogia olisi sanoa:
"Maanviljelys voi kuulua kaikille, mutta se kuka ensimmäisenä keksi työstää, lannoittaa, istuttaa ja kitkeä, omistaa yksinoikeuden suorittaa maanviljelyksen tällä yllä mainitulla tavalla."
Ja kun ilmaisen asian tällä tavalla, käyttäen abstrakteja asioita (koska tekijänoikeus on abstrakti eikä fyysinen esine) yllättäen tämä monopolikäsite menettää maalaisjärkisen oikeutuksensa. Sori, en pitänyt "parasta" analogiaasi edes etäisesti relevanttina.
"En nyt ole ihan varma, mutta muistan kuulleeni tekijöiden puolustautuneen tyyliin "rikkaalta voi varastaa". Kaverit myivät plagiaatillaan kultaa, mutta joutuivat ilmiantoni takia sovittelemaan asiaa kustantajien kanssa. Minähän sain tästäkin episodista vain kusipään maineen."
Kieltämättä parodian tullessa taloudellisesti kannattavaksi pitäisi osa tuotosta tilittää esim. parodisoitavalle säveltäjälle tekijänoikeuden voimassaolon aikana (Piraattipuolue tosin ajaa suoja-ajan lyhentämistä). Toki ymmärrän kyllä Pizza Enricoa: vaikka kohtuullinen korvaus säveltäjälle on paikallaan, faktahan on, että tekijänoikeuden omistaja nyhtää tuhkatkin pesästä eli alkaa laskuttamaan niitä kaupallista toimintaa edeltäneistä, ilmaisesti jaetuista kopioistakin tähtitieteellisyyksiä. Tekijänoikeusjärjestelmä ei tue remixausta eikä tarjoa pehmeää siirtymää epäkaupallisesta kaupalliseen, jotta vapaaehtoinen lähestyminen tekijänoikeuden haltijaa kohtaan tuntuisi turvalliselta.
Jos ei-kaupallinen levitys laillistettaisiin, remixaajan ei täytyisi pelätä joutuvansa vastuuseen kaupallista julkaisua edeltävistä levityksistä takautuvasti, ja hänen kynnys päästä molempia osapuolia tyydyttävään sopimukseen olisi tähtitieteellisesti paremmat. Jos nimittäin kaupallinen levytys jää täysin tekemättä, kukaan ei kostu tämän kappaleen julkaisusta ja tämä sisältää alkuperäisen säveltäjänkin.
Se, että epäkaupallinen kopiointi on nykyisellään rikollista johtaa myös siihen, että jos tekee parodiamusiikkia ilman kaupallista aietta, jää myös moraalinen tekijänoikeus usein toteuttamatta, koska pelätään sinun kaltaisen ilmiantajan käräyttävän heidät (tosin mahdollisesti jo ENNEN kaupallisen toiminnan alkamista).
En pidä Pizza Enricon kaupallistamista eettisenä tekona, mutta se ei tarkoita, etteikö järjestelmä voisi olla hitosti hyödyllisempi kaikille osapuolille: alkup. säveltäjälle, pelkästä omasta ilosta ja maineesta parodiakappaleita laativalle, parodiakappaletta myöhemmin kaupallistavalle, ja kulttuurin kuluttajalle, joka tykkää parodiabiiseistä. Kaikki voisi hyötyä paremmasta järjestelmästä. Käytännössä tarkoitan tällä epäkaupallisen kopionnin dekriminalisaatiota.
"Plagiaateissa ja sitaattioikeuden ylittämisessä tapahtuu ehdottomasti ihmisoikeuksien julistuksen tarkoittamaa "satunnaista omaisuudenriistoa", kun toisen luomaa pannaan omiin nimiin ilman riittävää omaa panosta. Samasta on kyse tässä uudessa leikkaa-liimaa-journalismissa, josta puhut."
Jep. Kun lehdet tekevät tätä tyypillistä "naapurilehti uutisoi X" he mainitsevat lähteen. Mutta kun valtavirtamedian suuren mediatalon toimijat sitatoivat jotakin blogaajaa, kansalaisjournalistia, lähdettä ei ole missään tai se voi olla joku kolmas osapuoli (YouTube, Facebook, Twitter), jolla ei ole kaupallisia, saati ainakaan moraalisia oikeuksia. Taisi viime keväänäkin olla joku tapaus, jossa käytännössä kokonainen blogaus uudelleenjulkaistiin ilman mitään lähdeviitettä. En muista kyllä mitä se käsitteli, mutta taisi olla tutkivan journalismin alaa.
Sori, että nämä viestit venyy. Tekstiä tulee ihan pikakirjoituksena. (Olen tulessa.)
Kommentoin viimeiseen osaan uutta kommenttiasi, joka tuli tuossa välissä:
Saat siis hyvitysmaksua (joskaan et semmosia summia, että sillä merkitystä olisi käytännössä). Selityksestäsi käy ilmi, että en ymmärrä täysin maksuperusteita ja uudelleentilitysperusteita, yms. Fakta on, että harva tuommoista viidakkoa voikaan osata ulkoa. Tulli, tms. viranomaistaho olisi parempi. Verotusoikeus ei kuulu yksityiselle sektorille ja mm. Teoston kohtelu omia jäseniään ja ei-jäsen-artisteja kohtaan on eriävää, vaikka laki määrittää Teoston mm. kerääjäksi ja jakajaksi, se ei määritä artistien pakkojäsenyyttä. Julkishallinnon elin olisi parempi artistille, ei pelkästään imagosyistä vain perustuslaillisen järjestäytymisvapauden takiakin. Yksityisen sektorin yksittäisen yhdistyksen määrääminen monopoliasemaan on myös vapaan markkinatalouden vastaista ja liian altista hyväveli-toiminnalle, eli perisuomalaiselle piilokorruptiolle, josta ei hyödy artisti eikä asiakas vaan ainoastaan hyvävelijärjestelmän osalliset.
Kerropa nyt, minkä laskukaavan mukaan tuo hyvitysmaksu nyt sinulle tilittyi? oliko se nyt siis pelkkä hyvitysmaksu (eli D-kasettimaksu) vai oliko siinä Gramexin esityskorvauksetkin? Mikä on siis määräytymisperuste? Mikä on se kaava? Miten tarkistat, että varmasti sait sen mikä sinulle kuuluu? Onko sinulla työkaluja varmistaa paikkansapitävyys?
Olen aika samoilla linjoilla kanssasi warettamisen ja monen muunkin asian suhteen. TTVK on vitsi, jonka vuoksi menetin aika paljon.
http://www.elvisry.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=255&Itemid=115
Silti tuo ehdottomuus, että kaikki ei-kaupallinen kopiointi olisi OK siksi, että se ei ole promillenkaan verran pois kaupallisesta myynnistä on, hmm... ei-niin-rakentavaa ehdottomuutta ja mutua. Oman mutuni mukaan ilman nettiä olisin itsekin käyttänyt merkittävästi enemmän rahaa tallennetun musiikin hankkimiseen.
Se maine ja kunnia ei nimittäin auta yhtään mitään, jos sitä ei voi millään muulla tavalla lunastaa kuin myymällä ko. tekijänoikeussuojattua tuotetta. Esim. joku runoilija, jonka runon sävellän voi olla niin ihmiskammoinen, että hän ei pysty julkisesti esiintymään.
Spotify on ihan hyvä osoitus siitä, että suuret firmat alkavat korjata aiheuttamaansa virhettä.
Pizza Enricossa oli kyse monesta asiasta: 1. ulkomaalaisen kappaleen luvattomasta muokkaamisesta 2. omiin nimiin laittamisesta eli plagioinnista 3. hienosta netti-ilmiöstä, 4. jossa tosin aluksi oli vielä semmoinen moraalinen twist, että se alkuperäinen netissä kiertänyt versio oli sen verran hapokkaampi, että nykyisessä ilmapiirissä siitä olisi nostettu kansanryhmää vastaan kiihottamissyyte.
Hups, nyt tuli vielä lisää kysymyksiä:
Katsoin vain äkkiä viime vuoden tilityksiä. Ainoa tapani kontrolloida on vertailla firmani ja yksityishenkilöni tilityksiä, ettei niissä ole suurempia ristiriitaisuuksia. Eipä noin pieniä senttejä jaksa niin kytätä. TV-esitykset ja semmoiset suuremmat tulee pantua muistiin, koska sellaisen puuttuminen on jo tuntuva tappio.
En todellakaan muista tarkkaan, mutta Teosto jakaa hyvitysmaksut jossain suhteessa radio- & TV-esitysten sekä tallennemyynnin perusteella.
Teosto ei ole monopoli eikä "yksityistä sektoria". Se on tekijöiden yhdistys. Eräät merkittävät tekijät kuuluvat muiden maiden tekijänoikeusjärjestöihin, joten valinnanvapaus on. Voi myös olla kuulumatta, jolloin sopii ja valvoo teostensa käyttöä itse. Uskon, että tulevaisuudessa maailmassa toimii vain pari tekijänoikeusyhdistystä per ala.
Kiitos keskustelusta tältä päivältä. Loppuun tuoretta tuotantoani, kiitos umpeutuneen 70 vuoden suoja-ajan saatoin ihan vapaasti sanoittaa, tallentaa ja julkaista tämän. Jos toinen sanoittaja vaatii korvausta, niin otan pois tai tarjoan mahdollisuuden tullen drinksun!
http://www.youtube.com/watch?v=wTiofJ2nKgI
"Silti tuo ehdottomuus, että kaikki ei-kaupallinen kopiointi olisi OK siksi, että se ei ole promillenkaan verran pois kaupallisesta myynnistä on, hmm... ei-niin-rakentavaa ehdottomuutta ja mutua."
Tutkimuksia on, jotka sanoo, että se tosiaan aiheuttaa juurikin sen promillen verran tappiota. Toiset tutkimukset sanoo, ettei sitäkään. Voi olla, että joku sanoo, että sillä olisi positiivinen nettovaikutuskin. Puolueessa on jokunen elävä kirjasto, joka osaisi tältä seisomalta heittää linkinkit tutkimuksiin, mutta se olisi niin pitkää sivurönsyä blogin aihepiiriin, että en kaiuta pyyntöä IRC-kanavalla tai etsi tietoja puolueen blogista tai linkkilistoista.
Puhutaan nyt kuitenkin promillesta, hyvin lähellä plus-minus-nollaa. Kauniisti virhemarginaalin sisällä neutraalista tilanteesta. Me emme tiedä kumpaan suuntaan se heittää, mutta ei paljoa mihinkään. Siksi pidän oletusta, että se on väistämättä negatiivinen (vaikka vain yhden promillenkin) aika absoluuttisena ja dogmaattisena. Ei ole vielä poissuljettu, etteikö se voisi olla promillen verran eduksikin.
En siis kiistä, etteikö piratismi aiheuta menetettyjä kauppoja vaan tarkoitan sitä, että menetettyjen lisäksi se tuottaa uusia. Relevantti on nettivaikutus eli näiden kahden erotus ja tutkimusten valossa se on virhemarginaalin päässä neutraalista.
Vaikka päätyisimme tulokseen, että piratismi aiheuttaisi promillen nettotappion, se ei muuta sitä faktaa, että piratismin vastainen toiminta ei kannata taloudellisesti, eikä kestä eettistä tarkastelua.
"Oman mutuni mukaan ilman nettiä olisin itsekin käyttänyt merkittävästi enemmän rahaa tallennetun musiikin hankkimiseen."
Ilman nettiä ja fansubeja minä puolestaan en olisi käyttänyt yhtäkään euroa animefanitukseen. En toki tunnusta ladanneeni fanitekstitettyjä sarjoja netistä vaikken katso tarpeelliseksi kiistääkään.
Tapani tukea kyseistä teollisuudenmuotoa rajoittuu suosikkisarjojen figuurien hankkimiseen.
Ilman nettiä en olisi myöskään tutustunut niihin musiikkigenreihin, joihin olen nykyisellään tykästynyt. Toki CD:n hankkiminen kaikesta kiinnostavasta on taloudellinen mahtottomuus ja musiikkigenreni on sellainen, että jälleenmyyjätkin on pakko etsiä ulkomailta. Ja mitä minä nyt oikeastaan CD:eillä tekisin. Bändipaidat voittaa.
Kieltämättä olen ostanut vähemmän CD:eitä netin myötä. Mutta tämä ei johdu siitä, että piratisoisin näitä artisteja, sillä en todellakaan piratisoi (ja tämä ei ole pelkkä muodollinen disclaimer, sillä kukapa paskaa haluaisi kovalevylleen edes ilmaiseksi). En vain pidä niitä minään. En tykkää enää popista ja yleisesti saatavilla olevasta roskasta.
Mistä päästäänkin siihen, että piratismi "tappaa" joko suoranaisesti tai välillisesti lähinnä valtavirtamusiikkia eli heitä, joilla on eniten. Minun tapauksessa netti tappaa valtavirtamusiikin, koska löysin paremman musiikkityylin. Jollekin toiselle netti tappaa kaupan CD:n koska he saavat ladattua saman paremmassa formaatissa netistä, nopeammin, etsimättä.
Netti on tasoittanut siis kilpailua valtavirtamusiikin ja marginaalimusiikin välillä. Piratismi tuo julkisuutta ja se on sen etu. Se vie jonkin verran myyntiä siitä osasta joka tunsi artistin jo entuudestaan. Siispä ne, ketkä olivat tunnettuja entuudestaan, eivät saa etua lisäjulkisuudesta, mutta kärsivät kopioinnista. Ne ketkä eivät olleet tunnettuja, saavat etua julkisuudesta, mutta eivät käytännössä voi menettää myyntiä, koska lattialta ei voi pudota.
Katson aika yksikäsitteisesti, että sinä, Kaivanto, kuulut kategoriaan, jolla olisi ainoastaan saatavaa piratismilta. Suurempi huolenaihe olisi miettiä miten saisimme ihmiset warettamaan sinua enemmän.
Mutta älä huoli, en minä sinua pistä jakoon. Se millä markkinoit on sinun päätöksesi, etkä sinä harhateillä ole YouTube-videoiden kanssa.
Tadaa, olenpas vielä hereillä ja vielä selvin päin...
Mun musiikkimakuni taas on järjettömän laaja, enkä näe tuota vastakkainasettelua noin rajuna. Olen naiivin solidaarinen ihan kaikille hyvän musiikin (ja imbesillin listapopinkin) tekijöille. Olen ostanut Pietarista ihan kokeilumielessä pari piraattilevyä: Toto Cutugnon sillä perusteella, että se on mulle velkaa ja Madonnan, (rummunpärinää), koska ajattelin että Madonnalla ja koko tuotantoketjulla ehkä on tähän tappioon varaan.
Ilman nettiä olisi jäänyt minultakin moneen artistiin ja tyyliin tutustumatta ja minun kohdallani voi olla, että netti on myös saanut minut ostamaan musiikkia, jota en olisi muuten ostanut.
Olen hyödyntänyt nettiä niin paljon kuin olen osannut markkinoinnissani, koska muuhunkaan ei ole ollut varaa. Olen jaellut biisejäni netissä ilmaiseksi silloin tällöin: mm. ensimmäinen Teoston lisensoima mp3, joitain biisejä Last.fm:ssä ja 6 vuotta sitten yksi kipale Mikserissä.
Niiden teosten kohdalla, joissa ei ole muita oikeudenhaltijoita ei ole minulle mitään väliä. Menkööt vaikka kaikille ilmaiseksi, jos se lisää keikkakysyntää. Kyllä oli kivaa esim. laulaa On tullut aika täpötäydellä Tavastialla, kun huomasi että jengi osaa sanat!
Sen sijaan tallenteet, joissa on muita ääntelijöitä ja muita tekijöitä, niin olisihan se kiva, että hekin jotain saisivat. On mullakin pari ihan valtavirtahittiä, jotka saattavat tuottaa vielä suoja-ajan (ja tekijänoikeuden, hih) loppuun saakka perikunnalle tai testamenttini oikeudenhaltijoille.
"Spotify on ihan hyvä osoitus siitä, että suuret firmat alkavat korjata aiheuttamaansa virhettä."
Spotifyssa tosiaan suuret firmat ovat alkaneet korjata virhettä minkä ovat tehneet omille tuloilleen. Mutta se ei ole artistin eduksi.
Jopa useimmat piraatit olivat turhan optimistisia Spotifyn suhteen. Enkä tarkoita kuluttaja-aspektia ja sitä, että Spotify ei tarjoa tarpeeksi kaikki-ilmaiseksi-nyt. Tarkoitan ihan artistiaspektia. Itselläni oli alun perin jalat maassa ja kyllä se fantasia aika nopeasti rysähti: artisti ei kostu siitä mitään.
Sopimukset tehdään levy-yhtiön ja Spotifyn välillä. Artisti saa kiinteän osuuden soittomääriin liittyen... $0,0004 per soittokerta per kappale. Edes levy-yhtiöt eivät olisi kiinnostuneita, jos he saisivat saman kokoisen siivun tehden 50-50 jaon hyväksikäyttöportaan ja artistin välille. Hyväksikäyttöporras ei näe tätä tarpeeksi hyvänä, mutta artistille sen pitää riittää.
Miksi levy-yhtiöt on mukana? Koska eikös levy-yhtiöt saanut osuuden Spotifyn osakekannasta. Lue: Spotify ostaa soitto-oikeudet pilkkahintaan omistajiltaan, ja pilkkahinta määrittää artistin pilkkapalkan. Kun soitto-oikeudet on pilkkahintaan, myös levy-yhtiöt saa suoria korvauksia vähän, mutta todellisen tulon levy-yhtiöt saavat osinkoina Spotifysta... artistit eivät pääse tätä kakkua syömään ollenkaan.
Minusta Spotifyn toiminta... tai edes käyttäminen on epäeettisempää kuin waretus. Spotify ja levy-yhtiöt ansaitsevat palaa helvetissä, mutta valta päättää mikä heidän kohtalonsa tulee olemaan, kuuluu toki artisteille. Kuinka kauan jaksaa tulla kaupallisesti hyväksikäytetyksi.
"Teosto ei ole monopoli eikä "yksityistä sektoria". Se on tekijöiden yhdistys."
Jos se ei ole julkista, se on yksityistä. Voi olla, että "yksityinen sektori" omaa jonkin viittauksen selkeästi voittoa tavoittelevaan yhtiöön, kun taas edunvalvontayhteisöt ovat "yleishyödyllisiä" ja siten vissiin vapautettu useimmista veroistakin.
Vaikka se ei olisi "yksityistä sektoria" vaan sen sijaan ns. "kolmatta sektoria" niin se ei muuta sitä, että yhdistykset eivät kuulu kunnanhallintoon, valtionhallintoon, EU-hallintoon, eikä (tietääkseni) reptiliaanien maailmanhallitukseenkaan. Kyllä se on siis yksityistä toimintaa. Kolmas sektori on myös yksityistä.
Ja kyllä Teostolla on rajattu, ja määräaikainen monopoli kasettimaksuasissa. Sillä ei ole monopolia edunvalvonnassa, mutta erityisasema kasettimaksuasiassa vääristää yhdistysten välistä tasa-arvoa ja haittaa käytännön tasolla sitä, että artistit voisivat perustaa samalle alalle toisen ja kolmannenkin yhdistyksen edunvalvojaksi.
Tässä on nyt käsitelty sekä blogissa että kommenteissa (yritin kahlata kaikki läpi, hieman kursoorisesti tosin) ainoastaan sitä, miten hyvitysmaksu liittyy toisten tekemän musiikin kopioimiseen, mutta on unohdettu kokonaan tärkeä puoli: omien tuotosten tallentaminen ja varmuuskopioiminen!
Nykyään lähes jokaisella on digikamera, ja tietokoneen kovalevy täyttyy varsin nopeasti omista kuvista ja niistä tehdystä grafiikasta. Minäkin olen vain valokuvauksen harrastaja, mutta RAW-kuvatiedostot täyttävät pari teran kokoista ulkoista kovalevya vuodessa, ja lisäksi DVD-tallennuksiin kuluu satakunta levyä vuodessa.
Musiikkia en lataa netistä sen kummemmin laittomasti kuin laillisesti; ainoat musiikkikappaleet, mitä kovalevylläni joskus on ollut, olen ostamistani levyistä muuntanut mp3-muotoon vain siksi, että helpompi työpäivän aikana kuunnella musiikkia koneelta kuin käydä vähän väliä vaihtamassa soittimeen fyysisiä levyjä, jotka useissa vaihdoissa saattaisi naarmuuntua. Ostamieni levyjen muuntaminen toiseen muotoon ei mielestäni ole piratismia! Ostettuani vaatteen kaupasta kotona huomaan, että sitä on hankala käyttää sellaisenaan. Mitä teen? Ratkon vaatteen ja ompelen sen uudelleen. Eikö olisi hölmöä joutua maksamaan siitä hyvitysmaksua suunnittelijalle?
Miksi ihmeessä siis minun pitäisi maksaa kovalevyjeni ja DVD-aihiotten hinnassa hyvitysmaksua muusikoille? Jos kuitenkin edelleen joudun hyvitysmaksua maksamaan, vaadin saada vastavuoroisesti käyttää muusikoitten kovalevyjä maksutta omien digikuvieni tallentamiseen ja varmuuskopiointiin. Sitten olemme tasoissa.
RAW-kuvaus kuulostaa jo niin ammattimaiselta, että kannattaa hakea y-tunnus...
Ammattikäyttäjät ovat aina voineet vapautua hyvitysmaksusta.
Voi Petri Petri, vastauksestasi näkee, että et paljon ole perehtynyt valokuvaukseen: jopa joillakin pokkareillakin saa RAW-kuvia, se siitä ammattimaisuudesta.
Sitä paitsi ammattimaista käyttöä on se, että saa kuvista myös rahaa. Minä en saa. Tai no 64 vuoden aikana (josta valokuvausharrastusta 54 vuotta) minulta on pyydetty yhden kerran ostaa kuvia, mikä ei minusta ammattimaista toimintaa ole, tilille tuli nettona viidestä kuvasta yhteensä kokonaista 181 euroa. Olen harrastaja, mutta mielestäni harrastajallakin on lupa pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Sen mahdollistaa kuvaaminen RAW-muotoon häviöllisen JPG:n sijasta.
Saa nähdä mitä haluaa, mutta olet väärässä sekä ymmärrykseni että tarkoitukseni suhteen.
Tarkoitin, että RAW-kuvaus omaan käyttöön voisi ensinnäkin kuulostaa hyvitysmaksutoimistosta niin ammattimaiselta, että voisi yrittää hakea palautusta.
Toiseksi tarkoitin sitä, että miksei voisi hakeutua vaikkapa valokuvaavaksi toiminimeksi? Ei laki määrää, että toiminnan pitäisi olla voitollista, kunhan tappiot eivät syö pääomaa.
Hyvitysmaksu.fi:
"Kaikkea yrityksen tai yhteisön toimintaan liittyvää tallentamista voidaan pitää ammattimaisena käyttönä."
Ettäkö mun pitäisi perustaa yritys voidakseni jatkaa 54 vuotta kestänyttä harrastustani? Hui hai!
Ei, vaan saadaksesi anottua ongelmitta hyvitysmaksun takaisin. Kukas sinun harrastustasi on kieltämässä?
Sitä paitsi, jos nyt kissa pöydälle nostetaan, niin suurin osa taiteen ammattilaisista on ihan harrastelijoita, ei se niin kannattavaa ole. Kannatan valtion subventoimaa taidetta, koska monet apurahataiteilijat olisivat muuten vankein- tai mielenterveyshoidon asiakkaina ja tulisivat kalliimmiksi.
Voit tietysti yrittää ilman firmaakin: kutsu Teoston tarkastaja tutkimaan kovalevysi tai kysy missä voit käydä esittelemässä, että esim. 2 teran irtolevy sisältää vain itse tuottamaasi sisältöä.
Tuosta sitten täysi mediahässäkkä päälle. Virallisina valvojina Jyrki Kasvi, Osmo Soininvaara ja Petteri Järvinen.
Eli joutuisi perustamaan yrityksen kaikkine yritykseen liittyvine kuluineen, jotta voisi anoa "palautusta" hyvitysmaksusta.
Paitsi, että yhdistyksen tai yrityksen rekisteröinti maksaa, palautusta ei vissiin saa Y-tunnuksellakaan. "Palautus" täytyy anoa etukäteen: anot lupaa osaa hyvitysmaksuttoman laitteen, ja saat paluupostina luvan tähän. Sitten joudut menemään Teoston määrittämään yritykseen ostamaan sen, eli et saa suinkaan valita halvinta kauppaa, joka myy tietokoneita.
Jos yli 1TB koneella varustettu tietokone maksaa hyvitysmaksua 15 eur, niin ota huomioon, että niissä pienissä ATK-liikkeissä valmiiksi kasattu tietokone voi maksaa helpostikin kolmanneksen enemmän. Jotkut pikkukaupat toimii niin suurin kattein pienien myyntivolyymien takia, että minkä hyvitysmaksussa säästää (15 eur) sen maksaa kymmenkertaisesti lihottamalla kauppiasta.
Tiedän, että moni, jolla on jo entuudestaan Y-tunnus, ei siltikään näe vaivaa käydä sen ruljanssin läpi, että anoo Teostolta lupaa hyvitysmaksuttomiin laitteisiin. Ja sinä puolestaan vakavalla naamalla ehdottat yrityksen perustamista ihmiselle, joka ei muutoin edes tarvitse yritystä, vain hyvitysmaksun välttämiseksi. Nyt on aikalailla todellisuudesta vieraantunutta menoa...
Jos koko perustelusi valtion subventoimalle taiteelle on pitää taiteilijat poissa vankilasta, olisi varmaan mielekkäämpää lähteä perustulosta eli luoda sosiaaliturvajärjestelmä, joka ei vedä mattoa alta, kun taiteilija saa muutaman euron käteen työstänsä, eikä pakota taiteilijaa "oikeisiin hommiin".
Kyllä demarit on suurempi vihollinen taiteilijalle kuin piraatit. Se nyt vaan on absoluuttinen fakta.
Demareista olet 110% prosenttisesti oikeassa.
Olen kannattanut perustuloa vuodesta 1998, jolloin puolueeni Nuorsuomalaiset kannatti sitä.
Hyvitysmaksun palautusta voi myös anoa jälkikäteen eli saa ostaa mistä haluaa. On totta, että moni palautukseen oikeutettu ei asiasta tiedä tai ei jaksa hakea palautusta. Tietämättömyydestä ei voi hyvitysmaksua syyttää.
Mikään yritysmuoto toki ei ole kuluton. Toiminimen perustaminen maksaa 75 € ja toiminimenä menevät varmaankin vähennykset paremmin läpi kuin yksityishenkilönä. Tietysti jotain tuloa pitäisi olla myös, jotta olisi mistä vähentää.
Ehdotin tuossa nimenomaan (mutta en kovin "vakavalla naamalla" kuten väität), että tuollainenkin taistelu kannattaisi tempauksena käydä, että innokkaana harrastajana tai toiminimenä saisi palautuksen tai osto-oikeuden. Olisi jokseenkin rakentavampaa kuin esim. EFFin Arhinmäki-kampanja.
"Hyvitysmaksun palautusta voi myös anoa jälkikäteen eli saa ostaa mistä haluaa."
Voihan se olla, että Teosto sitten tarkoituksella jättää mainitsematta jälkikäteisen palautuksen, koska se olisi joko työläisempää, tai he toivovat, että palautus jätetään anomatta. Itse asiassa, en näe miksi he eivät toivoisi sitä. Kuka sitä nyt rahoja vapaaehtoisesti palauttelisi, kun kyseessä ei edes ole vapaaehtoinen asiakassuhde vaan veroluonteinen maksu.
Teostonhan on tärkeämpää säilyttää hyvät välit lähinnä valtioon (joka myöntää monopolin veron perimiseen määräajoittain) ja omiin jäseniinsä. Verovelvollisien asiallinen palvelu on aika toissijaista.
Mitä sanoit, että olisi fiksumpi kampanjoida hyvitysmaksun laajemman ja helpomman palauttamisen puolesta, olen aika eri mieltä. Se on turhaa byrokratiaa, että ensin perittäisiin rahat kaikesta, ja sitten palauteltaisiin kaikille halukkaille. Semmoinen turha työ maksaa rahaa ajan muodossa Teostolle ja sille kuluttajalle, joka rahojansa joutuu takaisin anomaan.
Kulttuurin tuki on paljon parempi valtion budjetista.
Perustulo nyt kuitenkin olisi jokaisen oman tien kulkijansa paras ystävä. Freelancerin ja useimpien taiteilijoidenkin siis. Onneksi perustulon kannatus on kasvussa eikä SDP:n ja ammattiyhdistyksien suorittama torpedointi Sata-komiteassa tuhonnut muutoshalua pysyvästi, ainakaan pienemmistä puolueista ja nuorisojärjestöistä. Julkisesti päivän kovat poliitikot eivät vielä uskalla lähteä mukaan vaikka pinnan alla kyteekin.
Mutta joo, jatkoja. Täytyy sulkea näitä tabeja selaimesta eli en seuraa jatkokommentteja tämän pidemmälle. Selain alkaa oikeasti hidastelemaan...
Kiitos keskustelusta. Mainittakoon kuitenkin vielä, että tasaveroprosentin ja perustulon puolesta olen kirjoittanut mm. tässä
Hyvitysmaksun palautusohjeet löytyvät Teoston Hyvitysmaksusivuilta, eli ei jätä mainitsematta kuten väität. Jos ei tuota tietoa löydä, niin on aika heikko nettilukutaito.
Teostossa monet varmaan toivoisivat, että joku muu hoitaisi hyvitysmaksun perinnän, ettei musiikkialan yksin tarvitsisi joutua siitä sylkykupiksi kuten koko ajan on tapahtunut. Siitä olen ihan varma. Jos olisin tänään ollut Teoston kokouksessa, olisinpa saattanut käyttää puheenvuoron aiheesta.
"Ehkä läheisempi analogia olisi vaikkapa petovahingon korvaus. Se maksetaan yhteisistä varoista, ei ainoastaan karjankasvattajien keräämästä vakuutuskassasta."
Jos "petovahingot" kerran maksetaan "yhteisistä varoista", miksi ihmeessä nämä kaikki "yhteiset varat" sitten kerätään "koiranomistajilta"?
Petovahingot muuten ovat oikeata haittaa eivätkä pelkkää laskentateknistä kikkailua. Ne eivät myöskään tuota mitään - toisin kuin kopiointi, joka edistää yhteistä hyvää eli saattaa kulttuurin yleisölle, mikä taas on kulttuurin koko tarkoitus.
Hyvitysmaksu sen sijaan on tätä nykyä pelkkä tukimuoto, joten analogiasi ontuu sekin.
"C-kasettiajoista tallenteiden käyttö on räjähtänyt, mutta tekijänoikeuden haltijoiden tallennetulot ovat laskeneet viime vuosina nopeasti laajakaistojen nopeutuessa. Ilmiselvää petovahinkoa havaittavissa. Myös laiton kopiointi olisi myönnettävä villipetojen kaltaiseksi luonnonvoimaksi, jota ei voi pysäyttää."
Näin on laiton kopiointi linkitetty hyvitysmaksuun ja tavanomainen tekijänoikeusretoriikka voi alkaa.
Kaikkea ei voi saada. Hyvitysmaksuja ei voi periä laittomasta kopioinnista.
Ensinnäkin korvattavaa tappiota ei ole lainkaan C-kasettiaikojen jälkeen todistettu. Kuluttajien rahaa on palanut yhä enemmän leffoihin ja etenkin peleihin, joka on nopeimmin kasvava viihdeteollisuuden ala. Lisäksi raha on siirtynyt tallenteista keikkailuun. Nämä asiat riittävät enemmän kuin aiheuttamaan "tallennetulojen" laskun.
"Minusta on erittäin epäreilua, että kansan mielikuvissa jälleen syytetään musiikintekijöitä ja Teostoa ahneiksi."
Etujärjestöt syyttävät kansaa ja maksavia asiakkaita varkaiksi ja käyvät koko ajan heidän kukkarollaan ja kaventavat heidän oikeuksiaan. Lisäksi levyjen hinnat nyt ovat tuotantokustannuksiin verrattuna aika järjettömiä. Etenkin silloin kun verrataan mitä siitä 20 eurosta jää artisteille ja tekijöille.
"Jos hyvitysmaksusta oikeasti haluttaisiin eroon, se pitäisi poistaa kertaheitolla ainakin koko EU:ssa."
Ei tarvitse. Kyseessä on lähinnä kilpailun haitta. Kulttuurin tuet voidaan hoitaa OKM:n budjetista, kuten esim. urheilunkin tuet. Ei ole olemassa mitään tarvetta säilyttää hölmöä kasettiveroa. Voidaan lähteä siitä, että kopiointi ei aiheuta mitään merkittävää haittaa tai rakentaa liberaalia demokratiaa, hyväksyä mahdollinen haitta ja jakaa tukirahaa toisin perustein. Mitään todellista syytähän kasettiverolle ei ole kuin saavutettu etu.
"Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että hyvitysmaksusta metelöiminen on aiheuttanut jälleen kerran alalle enemmän haittaa kuin hyötyä."
Jälleen kerran riehutaan hulikon kanssa väkijoukossa ja sitten valitetaan kun on vaatteet veressä..
"Paljon suurempi asia tekijänoikeusjärjestöjen ajettavaksi olisi myös, että elävät musiikintekijät saisivat pienen ansionkorotuksen digimaailmassa, ainakin suuremman prosenttiosuuden digitallenteiden myynnistä."
Tätä minä en ymmärrä. Miksi ihmeessä taiteilijoiden etujärjestöt eivät neuvottele "TES:iä" teollisuuden kanssa tai lobbaa lakiin "perussopimusta", jonka mukaan veronjälkeisistä myyntituloista tulee järkevä vakio-osuus? Sen sijaan kiusataan koko lystin maksajia.
"Vastaava summa pitäisi saada alalle muista lähteistä, mutta kuten sanottu, Suomi ei voi tässäkään asiassa sooloilla."
Kuten sanottu, Suomi voi sooloilla. Hyvitysmaksut eivät ole pakollista kerättävää.
"Laiton toisten töiden käyttöönotto ei ole mikään jokamiehenoikeus saati uusi ihmisoikeus, vaikka piraattiliike sellaista kovasti markkinoi."
Se oli täysin laillista ja ihmisoikeuksien mukaista, kunnes sisältöteollisuus lobbasi sen laittomaksi. Nyt kontrollia tiukennetaan ja muitakin oiekuksia kavennetaan, vaikka merkittävää haittaa ei ole lähimainkaan todistettu.
Täytyy huomioida, että ihmiset haluavat tukea artisteja ja "ottaa musiikin omakseen" maksamalla siitä. Ilmainen ei ole arvokasta.
"Jos piraattien idealistinen näkemys voittaisi, palattaisiin ajassa aikaan ennen individuaalia tekijänoikeutta."
Jos piraattien ideologia voittaisi, ei ilmaisesta voisi laskuttaa. Taiteilijoilla olisi oikeus korvaukseen vain silloin kuin raha vaihtaisi omistajaa eli olisi kyse aidon kaupallisesta käytöstä. Kyllä ihmiset ostavat musiikkia tai kannatustuotteita tai lahjoittavat rahaa "palkkana" hyvästä työstä.
"Kirjoitus on julkaistu Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry:n lehdessä 03/2011"
No ilmankos. Eihän tämmöinen voi mennä läpi kuin omalle kuorolle.
"Tekijällä on yksinoikeus päättää teoksensa käytöstä. Siihen periaatteeseen perustuu nykyinen lainsäädäntö koko maailmassa."
Ja tätä yksinoikeutta rajoittavat kunkin henkilön ihmisoikeudet kuten omistusoikeus. Tuo yksinoikeus pysähtyy viimeistään kotiovelle. Itse sanoisin, että tuo ns. yksinoikeus on lähinnä kielto-oikeus tietynlaiseen käyttöön ja oikeus osuuteen saadusta tulosta.
"Artikkeli 17 turvaa omistusoikeuden, joka tekijänoikeuslaeissa ympäri maailmaa koskee myös henkistä omaisuutta. [...] "
Tekijänoikeus ja "henkinen omaisuus" ei ole omaisuutta. Se on yhteiskunnallinen sopimus.
"Kyllä osa kopioinnista on pois potentiaalisista myynneistä"
Puolueettomat tutkimukset eivät todista, että tästä olisi mitään merkittävää haittaa.
"Kaverit myivät plagiaatillaan kultaa, mutta joutuivat ilmiantoni takia sovittelemaan asiaa kustantajien kanssa."
Olisivat ansainneet tuomion rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Kyllä "taiteilijoilta" pitää jotain häpyä ja makua voida vaatia.
"Tietämättömyydestä ei voi hyvitysmaksua syyttää."
Ei tietämättömyydestä, mutta tietämättömyyden seurauksista. Ilman hyvitysmaksua, olisi "vapautus" ilman tarvetta ottaa selvää ja nähdä vaivaa.
"tuollainenkin taistelu kannattaisi tempauksena käydä, että innokkaana harrastajana tai toiminimenä saisi palautuksen tai osto-oikeuden. Olisi jokseenkin rakentavampaa kuin esim. EFFin Arhinmäki-kampanja."
Nimenomaan ei kannata. Effin ansiosta asia tuli suuremman yleisön tietoisuuteen ja asiasta kiinnostuneet ottivat siitä vielä lisää selvää. Tuollainen hölmö tuulimyllyjä vastaan taistelu tuottaisi vain yrityksen perustamistappiot ja päälle asianajokulujen maksamista puhumattakaan omasta ajantuhlauksesta ja mielipahasta. Ja kaikki vain sen vuoksi, että kaikin puolin joutava rahastusjärjestelmä ei olisi aivan niin idioottimainen.
Lähetä kommentti