Milloin liu'uit äärioikealle, Petri?

Atte Blom kirjoitti taannoin Facebook-seinälleni otsikon kysymyksen. Yritän vastata, koska kysymys on älyvapaudessaan ihan mielenkiintoinen. Toimittajana olen oppinut itsekin, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Jos olen jostain persereiästä katsottuna äärioikealla, totta kai haluan itsekin tietää, millaista pyllymäkeä olen sellaiseen positioon liukunut.

Facebookissa muutamat muutkin "ystävät" ovat tehneet yhtä hätäisiä päätelmiä, esimerkiksi jonkun yksittäisen postauksen perusteella. Näistä olen raportoinutkin Facebookin alkuaikoina. Enää en jaksa. Maineeni on mennyt. 

Ja kuusi päivää vaan, juna vie sua Siperiaan...

Minua nimitellään netissä rutiininomaisesti "Homma-artistiksi", hompanssiksi, rasistiksi, natsiksi ja fasistiksi. Suuri osa nimittelijöistä on rääpäleitä, jotka eivät edes ymmärrä noiden sanojen merkitystä. Vähän niin kuin pikkupoikana pihoilla homoteltiin, vaikka ei tiedetty yhtään, mitä se sana tarkoittaa, kunhan oltin isommilta pojilta kuultu, että se on ruma sana.

Jouluaamuna Aten kanssa keskusteltiin joulurauhan hengessä seuraavia (Ketjun aiheena tämä Vasarahammerin bloggaus):

Atte Blom Mikä helvetti tossa fasismissa ja vihanpidossa innostuttaa?

10 hours ago · Like

Petri Kaivanto Vastaan sinulle perusteellisemmin blogikirjoituksella, kun ehdin. Lyhyt vastaus: se on itse, joka haukkuu. Siis "fasisti ja vihanpitäjä."

Fasismi lie demokratian, liberaalin/liberalismin ja oikeudenmukaisuuden lisäksi merkitykseltään venytetyimpiä ja väärinkäytetyimpiä sanoja. En pidä ihmisiä, joiden sanavarastoon fasismi kuuluu, kovin sivistyneinä.

10 hours ago · Like ·  1

Atte Blom Olet "sivistynyt" rasisti ja natsi.

10 hours ago · Like

Petri Kaivanto Miten voin olla rasisti, kun minusta ihmisiä ei saa kohdella eriarvoisesti etnisyytensä takia? Miten voin olla natsi, kun kannatan Euroopan liittovaltiota ja lopulta maailmanhallitusta, enkä ole erityisen innostunut kansallismielisyydestä?

Poliittisesta maailmankuvastani pääsisi kyllä selville lukemalla esimerkiksi vaalikonevastauksiani, tätä blogia tai muita kirjoituksiani 15 vuoden ajalta ympäri nettiä. Jos jää jotain epäselvää, voi kysyä lisää. Ennen vaaleja eräät äänestäjät kysyivätkin ja olivat tyytyväisiä vastauksiin. 

FB-profiilistani voi kuka tahansa tarkistaa, että omasta mielestäni olen geolibertaari eli vaadin maanomistuksen lakkauttamista ja luonnonvarojen sosialisoimista. Puolueeni Muutos 2011 ajaa sananvapautta ja suoraa demokratiaa eli sitovia kansanäänestyksiä eikä asetu oikeisto-vasemmistoakselilla yhtään mihinkään kohtaan. Suoran demokratian vaatimus leijailee korkealla tuollaisen pahan akselin yläpuolella ja erityisesti äärioikean ja äärivasemman, jotka sojottavat totalitaristisina pirunsarvina kohti syvyyksiä.

Käytännön tasolla ja asiakohtaisesti sijoitun sille puolelle, joka ajaa mielestäni järkeä, vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa ja kestävää kehitystä. Minun mielestäni siihen kuuluu myös mahdollisimman vapaa kauppa eli olen klassinen liberaali. Taloudellista sääntelyä tarvitaan mielestäni vain nykyisen ekokatastrofin ja väestönräjähdyksen kääntämiseksi kestäväksi kehitykseksi. Minulle kelpaisi utopiaksi yksi maailmanvaluutta, yhtenäinen verotus koko maailmaan ja kansallisvaltioiden eliminoiminen niiltä elämänalueilta, joilla ne estävät vapauden edistymistä.

Nykyään kaiken maailman totalitarismin kannattajat kutsuvat itseään liberaaleiksi, vaikka heidän liberaaliutensa on kovin valikoivaa, à la carte-liberaaliutta tai arvoliberaaliutta, vastakohtana uskonnolliselle konservativismille. Täysin järjen vastaisesti monet heistä ovat islamin hyödyllisiä idiootteja, jotka eivät suostu ymmärtämään, että islam on täysin heidän arvoliberaaliutensa vastakohta.

Niin, mutta miten liu'uin Suomen kusipäisestä ja humaaniudeltaan Venäjän mafian tasoisesta kulttuurivasemmistosta katsottuna äärioikealle? Tässä aikalinjaa, josta Facebook ei tiedä mitään:

1990 Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuman ensimmäisessä Pilkkalaulun SM-kilpailussa pokkasin jaetun voiton Sirkka-Liisa Sassin kanssa, tosin vain esiintyjän roolissa, Jorma Toiviaisen riimittelemällä Markku Anttilan tangolla Maan Matonen.

1992 äänestin kunnallisvaaleissa Vasemmistoliittoa

1993 juonsin ja osin järjestin Kalevi Sorsan viimeisen vaalitilaisuuden Helsingin Työväentalolla

1993 säestin Anneli Saaristoa Hiekkaharjussa työväentalolla Vasemmistoliiton itsenäisyyspäivän juhlassa, juhlapuhujana oli Ele Alenius.

1994 julkaistiin Anneli Saariston levytyksenä italialaisen kommunistilaulaja Pierangelo Bertolin kappaleesta tekemäni suomenkielinen versio Voimistuu hiljainen laulu. Kuulemma vasemmistopiireissä oikein pidetty teksti.

1995 kampanjoin ystäväni teatteriohjaaja Irina Krohnin puolesta ja hän meni läpi

1996 kappaleeni Työttömän jenkka ei selvinnyt Pilkkalaulun SM-kilpailun finaaliin, lie ollut liian totta. Vai olisiko ollut syynä, että kappaleen roolihenkilö kyseli, onko työttömyyden syynä nuoret vai neekerit, Aho vai Holkeri. Myös Lipponen mainittiin. 

1996 kesällä aloin miettiä osallistumista kunnallisvaaleihin. Ekologisen puolueen puheenjohtajan tunnuttua jotenkin nihkeältä tai varsinais-suomalaiselta, päädyin Nuorsuomalaisiin. Hyvin pian kunnallisvaaliehdokkuuteni vahvistuttua Risto E. J. Penttilä pyysi minua ehdolle myös samanaikaisiin europarlamenttivaaleihin. Listan kärkiehdokas ja koko kampanjan päärahoittaja oli ministeri Jaakko Iloniemi (ex-sosialidemokraatti). Tein Iloniemen www-sivut ja hän maksoi myös minun kampanjani kulut.

Vanhat puolueet leimasivat nuorsuomalaiset yleisesti äärioikeistolaiseksi puolueeksi tai Kokoomuksesta oikealla sijaitsevaksi puolueeksi. Yleensä uudet puolueet on tapana leimata "ääriliikkeiksi", mikä konsensus-Suomessa olikin ihan luonnollinen tavoite, ettei Kremlin tarvitsisi tutustua uusiin ihmisiin...

Nuorsuomalaiset yhdistettiin erityisesti uusliberalismiin, mikä oli varsin kaukana totuudesta, jos katsoo mistä nuorsuomalaiset keräsi ehdokkaansa, kannatuksensa ja mihin nuorsuomalaiset myöhemmin siirtyivät. Nuorsuomalaiset mm. kannattivat ja ajoivat aktiivisesti perustuloa eli kansalaispalkkaa osana verotuksen ja sosiaaliturvan järkeistämistä. Asia ei ole vieläkään vanhentunut ja on väistämättä edessä.

1997 tammikuussa sovitin ja kapellimestaroin 5 uutta biisiä Anneli Saariston albumille.

Aten mittapuun mukaan olin varmaankin siis jo liukunut äärioikeistoon ennen kuin me tutustuimme.

Olen Atelle erittäin kiitollinen siitä, että hän yhdessä Pekka Aarnion kanssa antoi minulle elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen ammattimaisen tilaisuuden äänilevysovittajana ja -kapellimestarina.

Joo, mutta suomalaiselle vasemmistolle nykyään kaikki väärinajattelu on fasismia, kuten aikanaan Neuvostoliitossa, ja kaikki paitsi monikulttuurismin ja kulttuurirelativismin innokas kannattaminen on rasismia. Näin on semanttinen pyörä pyörähtänyt ja kukaan ei enää ymmärrä mistä puhutaan. Lukekaapa Peter Bichselin Lastentarinoita (Kindergesichten).

Suomenkielinen Wikipedia on varsinkin hakusanassa fasismi toistaiseksi "äärimmäisen" epäluotettava ja vasemmistolaisten tahrima, sillä sen mukaan fasismi ja kansallissosialismi ovat äärioikeistolaisia liikkeitä, vaikka ne molemmat perustuvat vasemmistolaisiin ajatuksiin. Varsinkin fasismi on nykyään semanttisesti täysin tyhjä sana ja se on enimmäkseen neuvostoliittolais-venäläisen sananvääristelyn syytä.

Objektiivisesti tarkastellen suurin osa maailman valtioista edustaa jonkinlaista kansallissosialismia ja fasismia, joita luonnollisesti klassisena liberaalina ja geolibertaarina vastustan. Hyväksyn kansallisvaltiot tilapäisenä vaiheena, mutta utopistinen tavoitteeni on suoran demokratian perusteella rakennettu liittovaltio. Nykyinen EU ei sitä ole.

Forssan kokouksessa kuten Kommunistisessa manifestissakin oli pari suurta tavoitetta, joita ilman muuta kannatan. Kannatan mm. yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, jota ei ole vielä Suomessa. Jouni Jokela kirjoitti sittemmin sensuroituun Uuden Suomen blogiinsa ansiokkaasti puuttuvasta äänioikeudesta. Näin se muotoiltiin puolueen radiomainokseen:

Äänioikeus tarkoitti alunperin sitä että saa osallistua jonkin asian päättämiseen äänestämällä.

Vaalioikeus taas tarkoittaa sitä, että saa osallistua vaaleihin joissa näitä päättäjiä valitaan. 

Nykyään äänioikeuden käsite on sekoittunut, vaikka on selvää että äänestäessäsi kansanedustajaa, ei sinun ääntäsi kuunnella mitenkään. Sinä vain valitset jonkun käyttämään sitä ääntä. Mikään ei takaa sitä, että esim. Jussi Halla-aholle antamasi ääni johtaisi maahanmuuton rajoittamiseen. Se saattaa johtaa korkeintaan siihen, että Jussi Halla-aho voi äänestää Maahanmuuton rajoittamisen puolesta.

Jokohan olisi aika Suomalaistenkin saada äänioikeus? Sitähän ehdotettiin jo SDP:n Forssan ohjelman kakkoskohdassa. v 1903.  Mutta sepä sitten unohtui kun se valta kihahti hattuun niillä edustajilla. 

Sata vuotta sitten vaali- ja äänioikeuden ero oli vielä täysin selvä. Forssan ohjelmassa vaadittiinkin vaali- ja äänioikeutta kaikille. Ensimmäisen eduskunnan avauspuheessa vuonna 1907 puhemies Svinhufvud puhui tietenkin kansalaisten vaalioikeudesta eikä äänioikeudesta; sillä hän oli täysin tietoinen siitä, ettei Suomen kansalaisilla ollut äänioikeutta. 

100 vuotta sitten voitettiin taistelu yleisestä ja yhtäläisestä vaalioikeudesta. Nyt olisi syytä saada äänioikeus siis sitovat kansanäänestykset muillekin kuin sveitsiläisille. Vai olemmeko me tyhmempiä kuin sveitsiläiset?

Sveitsissä miehet saivat äänioikeuden 1848. Naiset siis 1971.

Loppukevennykseksi: minulla on tapana sanoa, että täällä voisin tällä hetkellä ollakin vasemmistolainen, mutta Euroopassa todellakaan en, koska Euroopan vasemmistosta suurin osa on tekopyhää.

Tässä vielä muutamia kiteytyksiä Suomen ääliöpopulistiselle pölhövasemmistolle. Olen parempi ja aidompi vasemmistolainen kuin te kaikki yhteensä. Ei lie yllättävää, että FB-kavereissani on kyllä eduskunnan ulkopuolisia vasemmistolaisia, "äärivasemmistolaisia", joiden kanssa voin olla sivistyneemmin eri mieltä ja yhtä mieltä, kuin esim. jungnerilaisten valedemareiden, guzeninalaisten glitterdemareiden tai arhinmäkeläisten rettelö- ja örvellysdemareiden kanssa.

Tuloeroista puhuminen Suomen puitteissa on lähinnä naurettavaa. Verotuksen jatkuva kiristäminen kuristaa erityisesti Suomen köyhimpiä ja kiihdyttää vaivaisten pääomien pakoa. Suuri osa rahasta on joka tapauksessa illuusiota ilman mitään reaalivakuuksia, takuutuksia ja lisäarvoa syntyy tyhjästä.

1800-luvun dialektiikalla ja Suomen sisällissodan asetelmilla ei saada aikaan mitään hyvää.

"Humanitääristä maahanmuuttoa" vastustan ekologisista, mutta myös humaaneista ja sosiologisista lähtökohdista. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka on moninkertaisesti itsekästä ja kestämätöntä. Nykymeno vain lisää ongelmia kehitysmaissa ja kehittyneissä maissa. En viitsi tässä enää kerrata perusasioita.

Islam-kritiikkini ei ole rasismia, eikä sitä saa sellaiseksi väännettyä, ellei täysin alistu siihen perusislamilaiseen ajattelutapaan, että jokainen ihminen syntyy muslimina, jokaisella on oikeus palata islamiin, pois ei pääse ja mikäli ei tätä hyväksy niin nirri pois.

Kirjoitan tätä Argentiinassa, jossa selvä parlamentaarinen enemmistö kannattaa vasemmistolaista, kansallissosialistista politiikkaa. Se on tämän maan kehitysvaiheessa monesta syystä aivan järkevää ja kannatettavaa. Täällä riittää tulo- ja varallisuuseroja tasattavaksi ja onneksi se näyttäisi tapahtuvan demokratian kautta. Lisäksi valtapuolue Voiton rintama tuntuu etsivän myös suurvaltapolitiikassa omanlaistaan kolmatta tietä, sovittelevaa linjaa, vanhan Yhdysvaltoja jyrkästi vastustavan latinalaisamerikkalaisen vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden välistä.

Vastauksestani Atelle tuli vähän pitkä, vaikka en edes liittänyt tähän new age uskonnollis-korpifilosofista maailmankuvaani, joka ilman muuta vaikuttaa poliittisiin kantoihini. Jokainen tulkoon autuaaksi uskossaan. Minusta rasistikortin heiluttelijat ovat reppanoita, jotka saavat karman lain mukaisen rangaistuksensa. Jep, mutta jos minulta kysytään, niin vastaan. Ennemmin tai myöhemmin. Plokissa.