Tekstit
Hienoa, Yleisradion rahoitus on nyt ratkaistu korvamerkityllä verolla niin kuin olen vuosikausia vaatinut! En ole perehtynyt yksityiskohtiin, mutta YLE-vero on taatusti nykyistä TV-maksua tai ehdotettua mediamaksua oikeudenmukaisempi.
Tosin olen edelleen sitä mieltä, että kaupallisilta kanavilta pitäisi kerätä toimilupamaksuina alkajaisiksi ainakin sen verran rahaa, että Digitan osake-enemmistö hankittaisiin takaisin valtiolle. Lähetysverkko on vielä keskeisempää infrastruktuuria kuin tieverkko ja aivan liian strateginen toimiala jätettäväksi yksityisen yrityksen hoidettavaksi. Yksityinen moottoritiekin on helpompi hyväksyä kuin se, että TV- ja radiolähetysketju on yksityisen yrityksen käsissä.
Ylen rahoitus on siis kunnossa tai ainakin paremmalla tolalla. Nyt on aika miettiä, miten rahat käytetään ja minkälaisia korjausliikkeitä pitää tehdä, jotta Yleisradion olemassaolon oikeutus vahvistuisi. Toivottavasti sekä nykyisenkaltaisen YLEn kritiikittömät kannattajat sekä "YLEn vihaajat" voisivat vähitellen kaivautua poteroistaan ja löytää esittämistäni ehdotuksista hyviä kompromisseja.
Nämä teesit pitäisi naulata Ison Pajan oveen. Ellei se olisi lasia. Ja ellen olisi nyt liian kaukana. Siispä naulaan ne alkajaisiksi tähän nettiin, koska netistä ei mikään tärkeä häviä:
TÄYDENTÄVÄ, EI TÄYSI PALVELU
1. YLEn on lakattava tuottamasta sellaisia sisältöjä, joita kaupalliset toimijat tekisivät, mikäli Yleisradio ei häiritsisi kilpailua
Yleisradion toiminnan ja Yle-veron oikeutusta ei pidä hakea katsoja- ja kuuntelijaluvuista siinä määrin kuin TV-maksun aikana tehtiin. Sitten, kun Yle lakkaisi häiritsemästä vapaata kilpailua siinä mittakaavassa kuin se nyt tekee, olisi viimeistään aivan perusteltua alkaa periä kaupallisilta toimijoilta toimilupamaksua kuten ennen tehtiin.
Samankaltainen päätös tuli voimaan 1.1.2010 Espanjassa. Siellä tosin ei kiusata kansalaisia lupamaksulla ollenkaan, vaan julkisen palvelun yleisradioyhtiö pystytään rahoittamaan puoliksi budjetista ja puoliksi TV- ja teleyhtiöiden toimilupamaksuista.
Ylen käytöstä poistuneita logoja
(Tavallaan kuitenkin mukavaa tällainen verotuksen läpinäkyvyys, että verolipussa näkee paljonko on maksanut Ylestä. Ei varmaan maksaisi paljoa, että verolippuun tulostuisi myös oma osuus kaikista muistakin budjetin pääluokista. Osuus valtion ja kunnan velasta olisi myös kiva bonus.)
Ylelle sopivien ohjelmatyyppien rajan määritteleminen ei ole tietenkään helppoa, mutta tärkeintä on ideologian määrätietoinen muuttaminen. "Täyden palvelun" käsite on epämääräisenä poistettava yleisradiolaista (3. luku 7§) ja alettava puhua täydentävästä palvelusta. Tietenkin jo nykyistä lakia voisi alkaa välittömästi tulkita painottaen Ylen tehtävää erityisryhmien palvelijana ja kulttuurilaitoksena jne. eli karsia sellaista toimintaa, jota kaupalliset kanavat oikeasti haluavat markkinaehtoisesti tehdä.
Urheilu tulee olemaan tietysti keskeinen kipupiste. Senkin kohdalla pitäisi kysyä esimerkiksi, onko Ylen tehtävä maksaa suuria summia nimenomaan kaikkein suosituimpien ja kaupallisimpien urheilutapahtumien välittämisestä vai tukea marginaalisempia lajeja. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvo ei vielä urheilulähetyksissä kunnolla toteudu ja esimerkiksi vammaisurheilu ja hevosurheilu ansaitsisivat enemmän näkyvyyttä.
TASAPUOLISUUS
2. Kaksi uutis- ja ajankohtaistoimitusta
Mikään tiedotusväline tai ohjelma ei voi olla täysin riippumaton, puolueeton ja objektiivinen. Kaupallinen media laulaa tietenkin osakkeenomistajiensa lauluja, mutta julkisen palvelun Ylen pitää kuulua kaikille. On selvästi havaittavissa, että tyytymättömyys Yleä kohtaan on tässäkin asiassa viime vuosina kasvanut nopeasti ja ollut yksi merkittävä syy TV-maksujen laiminlyöntiin. Konsensuksen aika on ohi, tarvitaan moniäänisempi Yleisradio.
Välttämätön korjausliike olisi kaksi itsenäistä suomenkielistä uutis- ja ajankohtaistoimitusta. Esimerkiksi Italian RAIlla on kolme, joista yhden alaisuudessa ovat maakunnalliset uutistoimitukset.
3. Maakunnallisuus
Toimilupapolitiikallaan Liikenneministeriö on vierittänyt radion ja television maakunnallisuutta kohtuuttomasti Ylen harteille. Yle puolestaan on säästöpaineissaan hoitanut tehtäväänsä vuosi vuodelta huonommin.
Maakunnissa on kykyjä ja tekijöitä, Ylellä kanavat. Tämä yhtälö pitää saada toimimaan. Hyvä alku olisi, että maakuntaradioiden resurssit moninkertaistettaisiin ja ne tekisivät ympärivuorokautista ohjelmaa, jossa valtakunnallista osuutta olisi vain sähkeuutisten, liikenne- ja viranomaistiedotteiden verran. Myös julkisen palvelun television pitää olla maakunnallisempi. Halpeneva ja kehittyvä tekniikka tekee tämän vuosi vuodelta helpommaksi.
4. Kansainvälisempi Yleisradio
Kansainvälistyvässä maailmassa suomalaisten tarve saada tietoa omalla kielellään ja suomalaisten toimittajien välittämänä koko maailman asioista kasvaa jatkuvasti. Tämä on eräs Ylen toiminnan ydinalueista, johon pitäisi satsata nykyistä enemmän.
Kansainvälistyminen ja rauhantyö pitää aloittaa kotinurkilta. Erityisesti naapurimaista kertovia ohjelmia ja uutisia on hävettävän vähän. Monipuolista ohjelmayhteistyötä myös muiden kuin Ylen ruotsinkielisen toimialan ja SVT:n välillä pitää lisätä radikaalisti.
Lisää ulkomaan kirjeenvaihtajia tarvitaan erityisesti naapurimaissa, mutta myös muilla mantereilla. Ammattitoimittajien lisäksi kansalaisjournalismille pitää antaa tilaa ja ymmärtää myös ulkosuomalaiset vapaaehtoisresursseina ja ohjelmatoiminnan yleisönä.
Allekirjoittanut haastattelemassa nobelisti Dario Fo'ta
TV1:lle ja Ylen Ykköselle Italiassa
Suurten kansainvälisten uutistoimistojen englanninkielinen näkökulma on täysin riittämätön, myös kotitoimitukset tarvitsevat enemmän kielitaitoista väkeä ja kääntäjiä. Google-kääntäminen ei riitä, eikä pelkkä englanti ole kielitaito.
Sen sijaan rutiininomainen "maassa ei tiettävästi ole suomalaisia" ja "asia ei kosketa suomalaisia" -tyyppinen näkökulma olisi useimmassa tapauksessa hyvä leikkauskohde. Nyky-Suomessa jollakin on aina tunneside mihin tahansa maailmakolkkaan, joten Ylessä tuommoinen kansallismielinen käpertyminen ei ole sopivaa, sen voi jättää kaupallisille medioille. Itkettää ja naurattaa, etteivät poliittista korrektiutta huutavat monikultturistihysteerikot ole tähän asiaan puuttuneet.
5. Vaaliohjelmat tasapuolisiksi
Yleisradio sai huomautuksen ETYJ:n vaalitarkkailijoilta erityisesti eduskunnan ulkopuolisten puolueiden huonosta kohtelusta, mutta muutenkin Yleisradion vaaliohjelmat ovat kehittyneet huonompaan suuntaan. Yleisradio tulkitsee puoluelakia liian mielivaltaisesti ja venyttää kohtuuttomasti sen 10 §:ssä mainittua käsitettä "ohjelmallisia näkökohtia".
http://www.adressit.com/puolueita_kohdeltava_tasa-arvoisesti
Muutamassa demokraattisemmassa maassa kaikkien rekisteröityjen puolueiden saama puheaika vaaliohjelmissa mitataan sekunnin tarkkuudella samaksi. Tämän itsestään selvän periaatteen vastustajia ei oikeastaan voi kutsua demokraateiksi. Yleisradion tehtävä ei voi olla ohjelmallisiin näkökohtiin vedoten ottaa kantaa siihen, onko puolueen perustaminen Suomessa liian helppoa, tai jakaa ohjelma-aikaa gallupkannatuksen perusteella. Kaikkia puoluerekisteriin hyväksyttyjä puolueita pitäisi itsestäänselvästi kohdella vaaliohjelmissa täysin tasa-arvoisina kuten puoluelaki edellyttää.
Voimassa olevia lakejakin voisi pikemmin tulkita jopa siten, että Yleisradio voisi tasapuolisuuden edistämiseksi lievästi suosia pienempiä ryhmiä, joilla ei ole varaa ostaa näkyvyyttä kaupallisista medioista. Jos lait ovat huonoja tai epäselviä, niitä pitäisi tässäkin tapauksessa korjata yksityiskohtaisemmiksi ja yksiselitteisemmiksi.
Toimitettujen ohjelmien lisäksi Ylen toimenkuvaan sopisi oikein hyvin antaa ohjelma-aikaa ja puitteita toteuttaa videovaalipuheita ilman toimituksellista panosta. Koska Ylellä on viime vuosina ollut resursseja esimerkiksi kuvata ja ladata nettiin kaikkien Tangomarkkinoiden kilpailijoiden koelaulut, yhtä lailla julkisen palvelun vaalisivuilla voisi olla kaikkien ehdokkaiden 3-5 minuutin videopuheet.
SUOMEN KIELEN JA KULTTUURIN EDISTÄMINEN
6. YLE tarvitsee koko maapallolla näkyvän ilmaisen TV-kanavan.
Kansainvälistyvässä maailmassa on käsittämätöntä, ettei Yleisradiolla ole ilmaista satelliittikanavaa.
Ulkomailla asuvien tai käyvien Suomen kansalaisten, suomalaistaustaisten ja suomen kielen harrastajien palveleminen sekä ennen muuta suomalaisen kulttuurin (sis. suomenruotsalaisuus ja suomenruotsalaiset ohjelmat, förstås) edistäminen on Yleisradion keskeisiä tehtäviä. Em. ryhmien rahastaminen 170 € vuodessa maksavasta TV Finlandista ja Euroopan ulkopuolisten satelliittiradiokanavien lopettaminen 1.1.2012 on lyhytnäköistä, monin tavoin syrjivää ja suorastaan rasistista. En käytä usein tätä sanaa, mutta sanoisinpa: epäisänmaallista sekä selvästi myös yleisradiolain 3. luvun 7 §:n vastaista (Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti: 6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa).
Internet ei koskaan voi täysin korvata radiota ja televisiota edes Suomen rajojen sisäpuolella. Olisi suotavaa, että radioaalloilla suomen kieli kuuluisi ympäri maailmaa.
7. Kulttuurin luominen
Yleisradiolain 3. luvun 7 §:n kohta 2 (…tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä) on erittäin tärkeä kohta, joka esimerkiksi edustamani populaarimusiikin näkökulmasta on hoidettu eräin kohdin luokattoman huonosti. Koska asia on minulle liiankin läheinen ja menneiden muisteleminen tässä kohtaa veisi liikaa tilaa, totean vain että kaikkien saatavilla olevana kulttuurilaitoksena Yleisradiolla on aivan erityinen vastuu alan työllistäjänä ja mielipidevaikuttajana. Moniarvoisuus ja moniäänisyys pitää toteuttaa merkittävästi paremmin.
IDEOLOGIAT POIS YLEN TEHTÄVISTÄ
8. Hartausohjelmat eivät kuulu Yleisradion kanaville
Tasapuolisuus edellyttää, että uskonnolliset ohjelmat jätetään yksityisten medioiden tehtäväksi. Valtiolla ei pidä olla uskontoa. Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen poistaminen koulusta ja hartausohjelmien poistaminen julkisen palvelun kanavilta on helppo ja ainoa tapa vähentää eri ryhmien välisiä kiistoja. Tämä ei tarkoita, sitä etteikö uskonnollisia asioita voisi ja pitäisi käsitellä niin eri kouluasteilla kuin Yleisradiossakin.
9. Monikultturismi pois Ylestä ja yleisradiolaista
Yleisradiolaissa mainittu vaatimus monikulttuurisuudesta on käytännön ohjelmatyössä viime aikoina liian usein tulkittu poliittiseksi monikultturismi-ideologiaksi. Tällaista ideologiaa ei julkisen palvelun kanavalla saa olla.
Yleisradiolaista pitää ehdottomasti poistaa "tukea monikulttuurisuutta". Tämä vaatimus ei tarkoita sitä, etteikö Yleisradion nimenomaan pidä pyrkiä olemaan moniäänisin, moniarvoisin ja kansainvälisin suomenkielinen tiedotusväline. Maahanmuuttajille suunnattua ohjelmaa suomeksi ja maahanmuuttajien omilla kielillä voidaan tehdä osin talkoovoimin vaikkapa yhteistyössä Helsingin Lähiradion kanssa. Saamenkieliset uutiset pitää saada lähetettyä parhaaseen katseluaikaan jollain YLEn neljästä TV-kanavasta.
Loppusanoiksi ja -kevennykseksi:
Vastuu Ylen tervehdyttämisestä kuuluu yhteisesti sekä toimivalle johdolle, toimituksille että eduskunnalle.
Olen luonnollisesti valmis toimeenpanemaan esittämiäni muutoksia esimiestehtävissä, sillä ehdolla että saan myös tehdä toimittajan työtä.
Yleä olen käsitellyt tänä vuonna myös aiemmissa kirjoituksissani mm.:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti