Minä syytän!

Petri Kaivanto: Minä syytän! by petrikaivanto

Minä syytän

SYYTTÄJÄLAITOSTA JA OIKEUSLAITOSTA

joka on antanut kohtuuttomasti nostetta perussuomalaisille kunnallispoliitikoille. On syytä epäillä, että kyseessä on perussuomalainen salajuoni tai sitten syyttäjät vain ovat tyhmiä. Samoista asioista olisi voinut ja pitänyt haastaa satoja ellei tuhansia nimettömiä ja nimellisiä kirjoittelijoita. Missä vitussa minun syytteeni viipyy?

Toistan nyt tässäkin vielä varmuuden vuoksi, että perimätiedon mukaan Muhammed harrasti seksiä lapsen kanssa ja hänen erehtymättömällä esimerkillään perustellaan muslimimaissa lapsimorsiamia edelleen, joten voimme todeta islamin olevan ainakin paikallisesti ja tapauskohtaisesti pedofilian hyväksyvä ellei peräti siihen kannustava uskonto.

Toistan myös mielipiteeni, että mitä enemmän ns. "vihapuhetta" pyritään sensuroimaan, rajoittamaan ja kieltämään, siitä loogisena vastatoimena on vaatia Koraanin kieltämistä, minkä tulenkin ensimmäisenä valtiopäivätoimenani tekemään, vaikka en olekaan sitä mieltä, että mitään kirjoja tai tekstejä, sanoja tai symboleita pitäisi kieltää.

Sanoinko jo, että neekeri on MYÖS neutraali sana. Saatanan demarista en ole ihan varma. Ja että myös holokaustin uhrien määrää on lupa epäillä ja tutkia. Ja uskontoja pitää pilkata siinä missä muitakin ideologioita.

Tahallinen loukkaaminen on tietysti tyhmää, mutta se ei saa olla laitonta. Loukkaantuminen on myös tyhmää. Mutta inhimillistä. Sananvapauden puolesta ry on tehnyt hyvän esityksen siitä miten uskonrauhan rikkomista ja kansanryhmää vastaan kiihottamista koskevat pykälät pitäisi muuttaa, jotta niitä ei voitaisi käyttää väärin.

Jalkapuuoikeudenkäynnit eli varoittavat esimerkit eivät toimi. Ne eivät toimi piratisimin vastaisessa taistelussa ja vielä vähemmän kun tarkoituksena on rajoittaa sananvapautta.

Lakien pitää olla sellaisia, että niitä voi noudattaa.

SYYTÄN TIEDOTUSVÄLINEITÄ

Kaupallinen media nyt tietysti toimii rahan ehdoilla, mutta syytänkin erityisesti Yleisradiota.

Ylen syntilista on pelkästään subjektiivisesti katsottuna eli minua kohtaan pitkä, kannattaa lukea blogistani, mistä on kyse. Yleisradion nykyinen toimitusjohtaja ei ole vielä ehtinyt vastaamaan minulle. Jään odottavalle kannalle.

Entinen toimitusjohtaja on eräs suurimpia syitä siihen, että olen puhumassa tässä politiikasta enkä esimerkiksi juontamassa Ylen vaalitenttejä.

On minulla kuitenkin syytä sanoa pari sanaa myös muulle medialle. Rita Tainola lausui 12 vuotta sitten, että kaikki toimittajat kuulemma vihaavat minua. En silloin suostunut ottamaan tätä todesta, mutta vähitellen on pakko uskoa.

Lokakuussa Argentiinassa kuoli ex-presidentti Kirchner eli nykyisen presidentin puoliso ja käytännössä presidenttiehdokas. Etusivut menivät muuten uusiksi, mutta Kaivanto jäi. Yksikään suomalainen tiedotusväline ei ole kertonut tästä sanaakaan.

Tämän henkilökohtaisen syrjinnän vuoksi olen nyt tässä, kun ei muutakaan järkevää tekemistä enää ole jäljellä. En ole tässä tullakseni suositummaksi, vaan vaatiakseni parempaa tiedonvälitystä ja sananvapautta tähän Kekkosslovakiaan eli Sopulilandistaniin.

Onhan tämä nyt erittäin kummallista, että en onnistu ylittämään tässä maassa ilmeisesti enää yhdenkään median uutiskynnystä rikkomatta lakia. Pitäisikö minun vittu tulla tekemään polttoitsemurha tai muu terrori-isku johonkin toimitukseen? Soittakaa jo herrajjumala poliisille, sillä teillä on perusteltua syytä pelätä tikahtuvanne omaan sensuurihenkisyyteenne ja vallantäyteisyyteenne. Ei siihen muita enää tarvita.

Niin, että haistakaa paska koko Suomen valtamedia, ette osaa muuta kuin vaieta kuoliaaksi ja vaientaa. Ja valehdella. Joissain muissa maissa sentään osataan vastata, että kiitos, mutta ei kiitos. Te ette osaa muuta kuin strutsipuolustuksen ja mököttämisen. Tietoa te ette osaa välittää ja propagandannekin on vuosi vuodelta huonompaa.

SYYTÄN NYKYISTÄ EDUSKUNTAA

joka on hyväksynyt aivan järkyttäviä lakeja, kuten ulkomaalaislain, kansalaisuuslain, uusia sensuurilakeja, mutta ennen muuta Lissabonin sopimuksen. Sen hyväksyminen pitää perua ja järjestää kansanäänestys.

SYYTÄN MYÖS SUOMEN KANSAA

joka on onnistunut valitsemaan tällaiset päättäjät, jotka ovat ajaneet maan konkurssiin ja ryöstäneet kansan vallan.

Syytän erityisesti kansan sitä osaa, joka on jättänyt äänioikeutensa käyttämättä. Se on kaikista tyhmin protesti, joka sataa vain nykyisten roistojen laariin.

No sitä saa mitä tilaa ja varsinkin sitä, mitä jättää tilaamatta!

Vain äänestämällä muutosta äänestät itseäsi, sillä me haluamme tähän maahan sitovat kansanäänestykset. Jos haluat muutosta, äänestä Muutosta!

Minä syytän kirjoitti ranskalaiskirjailija Émile Zola taistellakseen antisemitismiä vastaan. Rasismi, syrjintä ja antisemitismi kuuluvat olennaisena osana islamiin. Minä syytän suvaitsevaistoa tästä suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta.

la vérité est en marche et rien ne l'arrêtera

Totuus etenee ja mikään ei sitä pysäytä.

Change 2011 in English

HI! I'm Petri Kaivanto, journalist and singer-songwriter, running for the parliament of Finland. I'm a candidate in Helsinki.

My party is CHANGE 2011. We are a completely new kind of a party, born from the need for change and lack of democracy.

What's the change we want?

We demand and promote 3 things:

1. The interest of Finnish citizens

2. Freedom of Speech

3. and Direct Democracy

Remember to vote!

What's the whole idea of Change 2011?

We want that the state would concentrate significantly more on what's the justification of its very existence: protecting interests of its citizens. Too many people feel that democracy is broken and that the authorities are all the time acting against the interests of citizens. This is a global problem, but now we are having elections in Finland.

If you don't love yourself, it's difficult to love others. If you don't improve democracy in Finland, it's difficult to preach it to others.

How can anybody know what the citizens want? There are two excellent ways to find out. First is direct democracy. Binding referendums have been in use in Switzerland for over 150 years. Change 2011 demands and promotes the idea of adapting the Swiss model.

People are ready and willing to vote more often and directly on important issues. A gallup commissioned by the Ministry of Justice and MTV3 last year revealed that two thirds of Finns want more referendums. But the majority of current parliament members are against the idea. So let's change them!

Second important tool is the freedom of speech. People have to be free to express and share their thoughts and information without unnecessary censorship and Orwellian double talk. For example banning words, ideas, symbols is a complete waste of time. Also blasphemy laws and the witch hunts after racist ideas will only lead to more conflicts.

For example, it's absolutely not any human right to be protected from hearing something that shakes your world or offends your beliefs. Yes, I believe the planets turns around the sun and that Santa Claus doesn't exist. You are free not to believe.

That brings us of course to two hot potatoes or should I say clichés:

First, religion is not a race. Critizing religion or any other ideology, holy or not, is therefore not racism or hate speech, it's a human right as any other similar critic. Blasphemy laws must be abolished.

Second, neekeri is NOT in each and every case a negative and discriminating word in Finnish language, any more than words like cat and dog. Nigger does NOT translate in Finnish neekeri. Whoever told you that, lied.

European Court of Human Rights has stated that: freedom of speech is applicable not only to 'information' or 'ideas' that are favourably received or regarded as inoffensive or as a matter of indifference, but also to those that offend, shock or disturb; such are the demands of that pluralism, tolerance and broadmindedness without which there is no 'democratic society'.

Overall, the fuss over honor, respect, blasphemy, hate speech and similar is not bringing us anywhere near the peace in the world. So, let's grow up! You can call me anything, and if you're little bit darker than me or Obama, I'll call you Al or neekeri, with love, OK?

Immigration has become a big issue in the latest years. The parties responsible for the irresponsible immigration politics are trying to silence any opposition and critic by tagging them racist or xenophobic.

For sure, racism exists in Finland, even in the parliament and among authorities, but in the last years the hypocricy of the politicians, media and the officials has gone beyond any good reason and taste. In Finland the low self-esteem of many of my compatriots adds to this insanity and self-punishment propaganda. To my international experience Finns are not exceptionally racist or nationalist people compared to many others.

Change 2011 is not at all a racist or anti-immigration party. We are against all discrimination and racism, but also against so called positive discrimination, because we don't see any positive in it. It's an oxymoron.

We have as well proposed to take more UN refugees in Finland, but before that all the so-called humanitarian immigration must be stopped, because there's very little humanitarian in it. The brand new immigration and citizenship laws are scandalously stupid and must be renewed.

We acknowledge that Finland has always been a multi-ethnic place and that the ethnic composition will continue to change. Anybody has been and will be welcome to become a Finn, even from other planets.

However, we are very much opposed to the ideology of multiculturalism and cultural relativism. The current multiculturalist insanity just doesn't work and just results to conflicts. It has never worked anywhere and will not work in Finland either. Islam as ideology is not compatible with the multiculturalist ideas either.

There's so much going wrong in the world and also the Finnish foreign politics must change completely to save the world. The overpopulation, the lack of democracy, explotation of natural resources curse the whole planet. Let's start by fixing the lack of democracy in Finland and Europe! If we don't believe in democracy and make it better, it will be difficult to demand it from the other countries.

Do your share! Tell about the Change 2011 and remember to vote in April!

Sinivalkoinen itsetunto... ¡Blanco y azul!

Suomalaisilla ja argentiinalaisilla on muutakin yhteistä kuin sinivalkoinen lippu tai tango. Olen nyt 5 kertaa käynyt Argentiinassa tangon vuoksi ja alan vähitellen ymmärtää argentiinalaisesta sielunmaisemasta jotakin.

Argentiina on tunkeutunut Italian rinnalle lempimaakseni ja puolustan sitä leijonaemomaisesti, jos tarvetta ilmaantuu (1, 2) Aika paljon vähemmän Argentiinan kohdalla, koska se on niin kaukana ja suhteet kovin vähäisiä.

Suomalaisten heikko itsetunto on ikuisuusaihe, josta monet ovat tehneet elämänuran tai bisneksen ja onhan siinä toki perääkin, kun pitää ihan maabrändityöryhmä nimittää listaamaan kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä, valheita ja utopioita. Brändiraportissa on varmasti paljon hyvääkin, mutta tämä ei nyt ole aiheeni.

Takaisin ruohonjuuritasoon: monia suomalaisia tosiaankin vaivaa suuri huoli siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Sata vuotta sitten Suomi pääsi maailmankartalle, kun urheilijamme saivat marssia omien tunnustensa alla, vaikka kuuluimme Venäjään. Sen jälkeen olemme määritelleet itsemme suuressa määrin harvojen menestyjien kautta. Niin, ja toisten mielipiteiden. Conan O'Brien -ihailu vertautuu minusta kiusallisen hyvin vaikkapa Borat-elokuvan kieltämiseen Kazakstanissa.

Tämmöistä harvemmin tapaa suuremmissa tai vanhemmissa sivistysmaissa, koska niissä yleensä kansallistunnon merkitys on pienempi. Esimerkiksi italialaisia kiinnostaa olla italialaisia lähinnä vain silloin, kun Italian maajoukkue pelaa MM-kisoja, mutta muuten heidän identiteettinsä on paikallisempi. Institutionaalisen kansallismielisyyden ääripäätä edustaa taas vaikkapa 20 vuotta sitten itsenäisyytensä takaisin saaneen Latvian liputuspakko.

AUTOESTIMA ARGENTINA

Argentiinassa törmäsin myös huonoon kansalliseen itsetuntoon. Historia on kovin erilainen kuin Suomen, mutta tärkeä yhdistävä tekijä on maantieteellinen etäisyys Eurooppaan. Ennen lentomatkailua se vasta pitkä olikin. Tänä päivänäkin rahtilaivamatka Hampurista Buenos Airesiin kestää kuukauden.

Vierailta kysytään useasti: "¿Te gusta Buenos Aires? Te gusta Argentina?" Tykkäätkö? Se on toisaalta urbaania kohteliaisuutta, mutta toisaalta kollektiivista huolta siitä, mitä Argentiinasta oikein muualla ajatellaan tai tiedetään. Ikävä Eurooppaan ja eurooppalaisuuden vaaliminen on silmiin pistävää: Buenos Airesia kutsutaan ylpeästi Etelän Pariisiksi, vaikka on siinä Lontoota, Roomaa, Madridia ja Berliiniäkin.

Argentiinalainen historioitsija Felix Luna kirjoittaa teoksessaan Breve historia de los Argentinos provosoivasti: "Olkaamme rehellisiä: me emme ole lainkaan latinalaisamerikkalaisia". Ilman rotutohtoroinnin approbaturiakin sen voi todeta: Argentiinaa ovat merkittävästi muovanneet myös maahanmuuttajat pohjoisemmasta ja itäisemmästä Euroopasta. Sitten on tietysti myös alkuperäisväestön ja afrikkalaisten orjien surkea kohtalo, jonka vuoksi Argentiina on edelleen maailman "valkoisimpia" maita. Argentiinalaiset samaistuvat enemmän Eurooppaan kuin suurin osa Amerikan mantereiden asukkaista. Lunan teoksen inspiroimana syntyi tangolaulelmani Kaukaisin Euroopan maa.

Argentiinalaiset eivät häpeile samoja asioita kuin suomalaiset. Eurooppa-kaipuuseen liittyy tietysti vertailu Eurooppaan ja huono itsetunto on pitkälti peräisin siitä, että Eurooppa on karannut monessa tilastossa kauas. Argentiinan BKT oli 1929 maailman neljänneksi suurin. Heitä hävettää ennen muuta, miten kaikki on onnistuttu sössimään niin pahasti, että joku Suomikin on mennyt ajat sitten ohi… Monen muun demokratian rakentamisen kanssa kompastelleen kansakunnan tavoin argentiinalaiset sanovat, että heidän maataan on siunattu luonnonvaroilla mutta kirottu politiikalla. Ei ihme, että Argentiinassa nostalgia edelleen kohdistuu aikaan, jolloin Gardel lauloi ja Argentiina oli maailman rikkaimpia maita.

PELOTTELUA

Suomen herraonni loppui eräiden mielestä jo Mannerheimiin, mutta viimeistään Kekkoseen. Itsetuntoa ja kansallista omakuvaa ovat kehittäneet Kekkosslovakian jälkeisessä vapaudessa lähinnä Curt Lindströmin luotsaamat Leijonat ja muuan rovaniemeläinen Kiss-fani, joka räjäytti nationalismin pahimmasta linnakkeesta pölyt pois. Ja Nokia... Vitsi, vitsi.

No, totta puhuen suomalaiset ovat kansainvälistyneet paljon enemmän ja nopeammin kuin suuri osa maailman ihmisistä. Muutos elinaikanani on ollut raju. Koska olen tavannut aika monessa muussakin maassa juntteja, sivistymättömiä, nurkkapatriootteja jne., tämä jatkuva suomalaisen eliitin harjoittama itseruoskinta, monikultturismi ja ylhäältä ohjattu kansainvälisyyspaska on alkanut ottaa minua päähän.

Huonoa itsetuntoamme on myös ovelasti käytetty meitä vastaan, kun meitä on ajettu mukaan kaikenlaisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Maahanmuuttokeskustelussakin vakioargumentti on "kansainväliset sopimuksetkin velvoittavat". Tämä priimuksena oleminen alkaa vituttaa monia. Minäkin, entinen ja osin nykyinenkin federalisti, alan esimerkiksi oikeasti miettiä, että romahtaisiko taivas todella niskaamme, jos eroaisimme EU:sta. Enpä usko.

Juuri tällä hetkellä yritetään jo antaa sellaista kuvaa, että Suomi joutuu aasinhattu päässään nurkkaan häpeämään, mikäli se äänestää Timo Soinin pääministerikseen. Itävaltalaisten kättelykielto vuonna 2000 Jörg Heiderin Vapauspuolueen noustua hallitukseen oli lapsellista kiukuttelua, mikä toki ei ole ihme, koska sitä olivat suhmuroimassa Paavo Lipponen ja pari muuta sosialistia.

Tuommoinen ei enää toimi, joten nyt kansaa yritetäänkin ulkomailta asti pelotella, että euron ja Euroopan Unionin kasassa pysyminenkin on suurin piirtein persujen voiton suuruudesta kiinni.

Käy kuinka käy, olen sitä mieltä, että vaikka Perussuomalaiset saisivat 50 % äänistä, se on muulle maailmalle aika yhdentekevää. Suomalainen konsensus ehkä hakee hetken uriaan, mutta mitään suurta muutosta ei tapahdu. Siksi pyydänkin kaikkia muutokseen kykeneviä kauniisti äänestämään Muutosta, niin paljon kuin muutos pelottaakin ;)

PS. Vaikka perussuomalaisten mainostaminen kaikilla rintamilla (jopa tuossa PS-lyhenteessä) on mennyt ihan kohtuuttomuuksiin, niin Muutoksen kulttuuriministeriehdokkaana haluaisin muistuttaa että Persujen Kari Tykkyläinen on ilmoittautunut liikenneministeriehdokkaaksi. Ei ole syytä sitten kellään syyttää peiliä, jos naama 17.4. näyttää väärältä, Soinilta tai Tykkyläiseltä… Sellaista se demokratia on.

Wanhahtava ja mokuttava Robin Hood

Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n (tai yleensäkään taiteilijajärjestöjen piirissä) ei ole ollut tapana arvostella toisten tekemisiä julkisesti, mutta monet vakavan musiikin säveltäjät ovat ansioituneet myös musiikkikriitikkoina, Leevi Madetojasta Harri Wessmaniin. Tämän kritiikin kirjoittaminen oli monesta syystä kiusallista ja vaikeata, mutta välttämätöntä.

Tämä tilattiin minulta, mutta sitä ei voitu julkaista, minkä hyvin ymmärrän ja hyväksyn. Siispä julkaisen sen nyt tässä. Nyt kun esitykset ovat päättyneet, tästä aiheutuu vahinkoa vain itselleni.

Oli luonnollisesti monessa mielessä hieno edistysaskel, että Elvisin jäsenet saivat tilauksen Suomen Kansallisoopperalta. Siihen tarvittiin 100-vuotisjuhlavuosi. Toki Jukka Linkola on myös Suomen Säveltäjien jäsen ja lukuisten suurten teosten tekijä, mutta myös jazzmies. Sanaseppo Virtanen on kuulunut Elvisin johtokuntaankin, joten omikaamme nyt vähän kunniaa tästä oopperasta!

Ehkä oli suurten odotusteni syytä, että petyin kovasti siihen, miten säveltäjä Jukka Linkola ja librettisti Jukka Virtanen käyttivät tämän tilaisuuden. Mitään erityisen modernia tai uutta luovaa musiikkiteatteria ei nähty. Ylipäätään ensivaikutelma oli, että Jukat olisivat menneet jotenkin paniikkiin Kansallisoopperan tilauksesta, koska lopputulos on yllättävän synkkä ja raskas. Mainoslauseena käytettyyn "koko perheen jännittävä oopperaseikkailu" -lupaukseen se vastaa huonosti.

Virtasen libretto tiivistää Robin Hood -tarinan dramaturgisesti ihan pätevään pakettiin, mutta mitään kovin yllättävää se ei tarjoa. Yleisön Virtanen saa hörähtämään muutamalla modernilla sanalla ja raikkaalla riimillä vähän niin kuin kesäteatterissa paljaan pyllyn viuhahtaessa.

Suurin pettymys on Linkolan musiikki. Siitä ei jää mieleen yhtään melodian pätkää, mikä on erityisen harmillista, kun aiheen puolesta tällä teoksella olisi voinut saada valloitettua oopperalle uusia yleisöjä. Ensimmäisen aarian jälkeen jää odottamaan, josko seuraava olisi se hitti, helpompi aaria. Sitä ei koskaan tule. Laulumelodioiden suuret intervallit ja jatkuvat sävellajin vaihdokset lisäävät melodiattomuuden tunnetta.

Dialogia ja ensemblekohtauksia Linkola säveltää niin, että mieleen tulee väistämättä kokkoslais-sallislainen karvalakkiooppera sekä hyvässä että pahassa. Ilkeästi on todettava, että esim. Aulis Sallisen Ratsumiehestä on jo 35 vuotta ja se oli modernimpaa ja innovatiivisempaa. Itse asiassa minun korvaani eräät yli 100 vuotta vanhat teoksetkin ovat.

Välillä Linkola jättää Virtasen taidokkaat riimit hyödyntämättä ja rikkoo niiden rytmiä turhan paljon suomen kielen vastaisesti. Oopperamaisuutta korostetaan luodaan toistamalla fraaseja, kuten koomisissa oopperoissa. Muuten Robin Hoodin musiikissa "oopperamaisuus" on turhan kliseistä raskautta ja jäykkyyttä.

Orkesterin sointivärejä Linkola hyödyntää monipuolisesti ja taidokkaasti. Varsinkin instrumentaalijaksoissa Linkolan musiikki tuo mieleen amerikkalaisen elokuvamusiikin erittäin hyvässä mielessä. Pienenä kauneusvirheenä kuitenkin action-kohtauksissa lainataan Bernard Herrmannin Psyko-musiikista tuttuja riffejä siinä määrin, että se on lopulta se, mitä minulle oopperasta lähtiessä jäi tutuimpana mieleen.

Vaikuttaisi siltä, että Linkola on pyrkinyt luodessaan Robin Hoodin musiikkityyliä välttelemään liian ilmiselviä jazz- ja viihdesävyjä. Tämä on mielestäni teoksen suurin virhe. Kun jossain kohtaa sitten selvästi kuuluukin jazzahtavampi sointu, se särähtää melkeinpä tyylirikkona.

Jukka Linkolan säveltämä Astoria-musikaali (teksti Jukka Itkonen ja Ari-Matti Hedman) kuuluu suuriin suosikkeihini ja on musikaaliksi varsin oopperamainen. Olisin katsonut esimerkiksi sen paljon mielummin isolle bändille arrattuna, kuin tämän Robin Hoodin.

Vaikea sanoa, kuinka kieli poskessa vai tosissaanko Virtanen liennyttää uskonnollisia ristiriitoja, kun ristiretkeltä palannut Rikhard Leijonamieli toteaa lopussa räjähtein Robin Hoodin tyrmästä vapauttaneen arabineito Jamilan uskovan "samaan jumalaan kuin me". Alkupuolellakin munkki Tuck jo laulaa:

"Salaam rauhaa tarkoittaa

Se korviini soi kauneimpana.

Parannatko maailmaa?

Arabia opettaa,

sanoo sananlaskukin

Tulin kotiin takaisin

suvaitsevana, viisaampana

sydämessä salaam-sana…"

Uuden satuoopperan kontekstissa nämä uskontotieteellis-teologis-poliittiset kannanotot jättävät kököhkön vaikutelman, mutta toki Robin Hoodin tarinassa on muitakin poliittisia ulottuvuuksia, joiden peilaaminen nykyaikaan onnistuu tekijöiltä tyylikkäämmin. "On tullut aika tasoittaa tuloeroja ja korottaa veroja" aloittaa sheriffin hirmuhallinnon edustaja tiedotustilaisuutensa, jossa julkaistaan toistasataa uutta veroa.

Tuotanto on hyvää Kansallisoopperan laatua. Ohjaaja Kari Heiskanen ja kapellimestari Mikko Franck pitävät koneiston hyppysissään ja Marja Uusitalon puvustus miellyttää silmiä.

Solistit on erinomaisesti valittu. Sankaripari Ville Rusanen ja Mari Palo kantavat roolinsa hyvin ja myös moni sivurooli on herkullinen. Varsinkin Matti Salminen on elementissään Nottinghamin seriffinä, Päivi Nisula hänen äitinään ja Aki Alamikkotervo munkkina.

Kuoron tekstistä ei aina saanut selvää, eikä kaikkien solistienkaan. Osan tästä voi panna säveltäjän piikkiin, mutta osan myös esitysperinteen konservatiivisuuden piikkiin. Kansallisoopperan kokoiset ja suuremmat salit ovat monesti liian suuria oopperan esittämiseksi. Bändit ja salit ovat suurempia kuin oopperataiteen syntyessä, eikä ihmisen fysiikka ole kuitenkaan muuttunut.

Olisikin yleisö- ja laulajaystävällistä lisätä hiukan mikrofonivahvistuksen käyttöä. Toisaalta olen kyllä kuullut joskus oopperaa, jossa sopraanojen sanoistakin saa täydellisesti selvää, mutta se edellyttää pienempää salia ja bändiä. Toivon siis oopperan uudistumista myös teknologisesti. Uskon, että jos Mozartilla, Puccinilla, Wagnerilla ja muilla suurilla olisi ollut käytössään nykyiset ohjelmoitavat äänipöydät, langattomat mikrofonit, sähkösoittimista puhumattakaan, he olisivat niitä käyttäneet.

Kaiken kaikkiaan, olen surullinen ja hämmentynyt, koska hieno tilaisuus sekä uudistaa suomalaista musiikkiteatteria että kasvattaa lapsia ja nuoria oopperanystäviksi jäi kollegoilta käyttämättä. Uudet konstit jäivät pussiinsa ja Robin Hood jäykistyi hyvin perinteiseksi suurmiesoopperaksi.

Fundamentalisteja kaikkialla

Yksi vaalisloganini on Poliittinen korrektius on perseestä - Management & Diplomacy by Salomon. Monet muistanevat vielä, kuinka syntyi käsite management by Perkele, jolla tarkoitettiin sitä, miten suomalainen ja ruotsalainen johtamiskulttuuri törmäsivät synnytettäessä TeliaSoneraa, StoraEnsoa ja Nordea-pankkia….

Olen syntynyt Salomonin päivänä. Koska olen aurinkomerkiltäni kärsimätön Kaksonen, olen sovittelijana ehdottomasti Salomonin kannalla: provosoiminen, kiristys, uhkailu ja sen semmoinen on usein tarpeen suuremman pahan välttämiseksi. Tätä ei moni tietenkään ymmärrä tai halua ymmärtää oikein ja olen hankalan ihmisen maineessa. Tämän maineen ovat luoneet vielä hankalammat ja fundamentalistisemmat ihmiset.

Vaalien lähestyessä tässä tuhansien yhdistysten maassa on hiki hatussa laadittu yksityiskohtaisia vaatimuksia seuraavaan hallitusohjelmaan. Tuhansien toiveiden toteuttaminen edellyttäisi budjetin loppusumman moninkertaistamista. Oman ammattiyhdistykseni lehti ei kelpuuttanut minulta vaaliekstraansa toimituksellista materiaalia saati virallisesta linjastaan yhtään poikkeavia mielipidekirjoituksia, ettei se "hämmentäisi" poloisia ehdokkaita.

Ehdokkaita on myös kiusattu niin monilla vaalikoneilla, että ehkä vaalikonehäirintä pitäisi kieltää jollain lailla tässä tuhansien kieltojen maassa Lobbaaminen on menossa Suomessakin kaikin puolin ammattimaisemmaksi ja verisemmäksi.

Homofobia.fi -sivuston "Älä äänestä homofobia eduskuntaan!" -kampanjan tyyli ottaa minua eniten päähän. Eli asenne "jos et ole täysin meidän kannallamme, olet meitä vastaan". Nämä saatanan homomilitantit eivät millään suostu listaamaan minua kannattajaksi, mutta eivät myöskään homofobilistalle, vain koska en hyväksy samaa sukupuolta oleville pareille ei-biologista eli perheen (tai laajennetun perheen) ulkopuolista adoptiota.

Tässä menee todellakin nyt lapsi pesuveden mukana, jos seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustajaksi ja homofobian vastustajiksi kelpuutetaan vain sellaiset ehdokkaat, joiden mielestä on Jalmarin ja Ilmarin perusoikeus adoptoida lapsi ulkomailta. Tuollaista asioiden koplaamista en voi hyväksyä. Tuen edelleen seksuaalivähemmistöjä ja heidän oikeuksiaan, mutta tämä suomalainen homomafia ei fundamentalistisuudessaan tukeani ansaitse. Heittäkää vittu voltteja ihan keskenänne. Minun ei ole pakko pitää kaikista homoista, niin kuin ei ole pakko pitää kaikista muistakaan ihmisistä. It takes 2 to tango. Lue myös pitkä ja avomielinen homobloggaukseni, jos aihe kiinnostaa.

Tänään minua lähestyi Vapaa kielivalinta ry.: "Keräämme listaan ehdokkaita, jotka kannattavat vapaaehtoista ruotsia suomenkielisille kaikilla oppiasteilla aina ala-asteelta yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Mainitsette kannassanne vapaaehtoisuuden kannattamisenne peruskoulussa. Mikä on oma kantasi kaikkiin kouluasteisiin?"

Oikein tyylikästä, että kysyivät ja ottivat minut mukaan listaukseensa. Samaa älykkyyttä ja sivistystä olisin toivonut setalaisilta. Vastasin nimittäin, että minulla on ihan oma ehdotukseni, varsinainen Salomonin tuomio. Ehdotan lukioon toisen kotimaisen tilalle pakollista naapurikieltä, mutta peruskoulusta ja korkeakouluista olen valmis poistamaan pakkoruotsin ja muutenkin luopumaan koko Suomen kaksikielisyydestä. Uskon tämän ehdotukseni parantavan ruotsin kielen asemaa ainakin sille tasolle, jota se oli ennen kuin toisesta kotimaisesta luovuttiin yo-kirjoituksissa. Omalle ammattiyhdistykselleni tällainen Salomon-diplomatiani ei kelvannut otsikolla "Hyvitysmaksuasiassa kaikki ovat vähän väärässä", joten heittäkööt säveltäjät ja sanoittajatkin voltteja homoaktiivien kanssa.

Asenteiden kärjistyminen ottaa minun kaltaistani ihmistä, herkkää taiteilijaa, päähän. Fundamentalismista on todella tullut valtavirtaa siinä mielessä, että vaikkapa maahanmuuttokeskustelu on muuttunut "ahdistavaksi" kuten ulkoministeri Stubb loihe lausumaan. Mikä tahansa konsensuksesta poikkeaminen kuten maahanmuuttopolitiikan tai islamin kritisoiminen aiheuttaa pakonomaista rasisti- ja Hitler-kortin vemputusta.

Samanmielisyyden ja konsensuksen vaatiminen on niin ehdotonta, että nämä Hyvät Ihmiset™ ovat sokeita näkemään mitään pahuutta itsessään… esimerkiksi sellaista pahuutta, jonka päässä on esim. aborttilääkäreiden ampuminen Elämän Puolesta (pro life), internetin sensuroiminen tai Seppo Lehdon kaltaisten kylähullujen ts. Totuuden Torwien sulkeminen vankilaan. Sanoinko jo keskitysleirit ja polttouunit?

Muistuttaisin vielä, että profeetta Muhammed oli lapsiinsekaantuja, jonka erehtymätön esimerkki aiheuttaa tänä päivänäkin lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, jota perustellaan uskonnolla. Muslimien puolesta loukkaantujat, tunkekaa päänne kamelin perseeseen!

Back to basics: pahin fundamentalismi Suomessa on edelleen keskinkertaisuusfundamentalismi eli pakkokonsensuksen vaaliminen, vaikka näin vaalien alla keskustelu onkin näennäisesti värikästä ja moniäänistä.

Eläinpolitiikkaa

En ehtinyt osallistumaan tällä bloggauksella Muutos 2011 -puolueen eläinteemaviikkoon, mutta asiahan ei vanhene. Japanin luonnonkatastrofin ja ydinturman rinnalla monet asiat tuntuvat liian pieniltä, mutta maapallon elinkelpoisuus tietenkään ei. Ydinvoimasta kirjoittanen toiste.

Lähdetäänpä oman navan ympäriltä: 19 vuoden avioliiton aikana perheeseemme on aina kuulunut eläimiä. Avioliiton kaupanpäällisiksi sain marsun, jonka menehdyttyä tulivat kollipennut Sulo ja Vilho. Sulon tassuttelu päättyi ensin ja hänen paikkansa täytti adoptiokollivanhus Niilo. Vilho eli 18-vuotiaaksi ja Niilo 19-vuotiaaksi. Viime kesänä saimme uudet pennut, sisko ja sen veli, joiden vauvakirja on tässä. Ne ristittiin kuuluisan sisarusparin mukaan: Lucrezia ja Valentino eli Lulu ja Vallu.

Jo viidettä vuotta perheeseemme kuuluu myös islanninhevonen, joka on ollut luontosuhteeni kannalta merkittävä, vaikka heppatyttöilyni onkin ollut aika satunnaista. Olen semmoinen kesä- ja sunnuntairatsastaja.

KANNATUSTA

Olen kuulunut pitkään terroristijärjestö Greenpeaceen, vaikka en olekaan koskaan ollut kovin kiihkeä ydinvoiman vastustaja, vielä vähemmän nyt kun tällä järkyttävällä katastrofilla keräillään poliittisia irtopisteitä siellä sun täällä.

Vaimo puolestaan päätti aivan hiljattain vaihtaa Suomen Punaisen Ristin tukemisen Animalian tukemiseen.

Animalian ja Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vaalikyselyssä rivissäni on kuitenkin 5 punaista täplää ja yksi keltainen eli en ole osannut sanoa. Auts, mitä tuli vastattua!? Vaikka kuinka mietin, niin olen edelleen erittäin tyytyväinen vastauksiini ja niiden perusteluihin. Tämä taisi olla ensimmäisiä vaalikoneita, joihin vastasin.

KAIKKI ON MURHAA

On aivan selvää, että ihmiskunta ei voi luopua eläinten hyödyntämisestä niin nopeasti kuin idealistit haluaisivat. Ihminen on fysiologisesti sekasyöjä ja ilman eläimiä esimerkiksi lääkkeet pitäisi testata ihmisillä. Tuotantoeläinten (niin kauhea sana kuin se onkin) kohtelua pitää kuitenkin pyrkiä parantamaan meillä ja muualla.

Totta kai esimerkiksi turkis on murha, mutta niin on melkein mikä tahansa eläinperäinen tuote. Turkisten häkkikasvatuksen haluaisin kyllä Suomesta lopettaa heti.
Minun suuri ideani on, että Suomi voisi olla luomuturkisten suurvalta! Turkiseläinten pitäisi saada elää vähintään eläinpuistomaista elämää, tietysti tosiluksusturkis on vapaana elänyt ja vapaudesta pyydetty. Niin kuin ennen maailmassa tapana oli. Euron ja markan tilalle voitaisiin valuutaksi palauttaa oravannahka

Suomi ei voi luopua turkistuotannosta yhdessä yössä, koska silloin tuotanto vain siirtyy kokonaisuudessaan muualle. Antakoot valtio maitaan ilmaiseksi turkistuottajille tällaisten turkiseläinpuistojen rakentamiseksi...

Tästä voi katsoa, mitä puolueita ei saa äänestää, jos vastustaa turkisten häkkikasvatusta.

APINOISTA

Eläimen ja ihmisen ero hämärtyy tieteen edistyessä ja tämä tietysti horjuttaa luonnosta vieraantuneempien ja konservatiivis-uskonnollisten identiteettiä. Edelleen miljoonat muslimit ja kristityt vastustavat, että heidän lapsilleen koulussa kerrottaisiin ihmisen polveutuvan apinasta.

Lähimmät sukulaisemme pystyvät jo oppimaan meidän kieltämme: simpansseille ja gorilloille on opetettu viittomakieltä ja tunnetuin näistä on vanha rouva Koko Kaliforniassa. Kokon kotisivut.

Itseämme kaukaisempien lajien kanssa osaamme kommunikoida huonommin, mutta se ei tarkoita eivätkö esim. itseämme suurempiaivoisilla valailla ja delfiineillä olisi kieliä ja kulttuureja. Eläinten käyttäytymistieteen saavutuksiin voi tutustua suomeksi esim. Jussi Viitalan teoksissa.

Etenkin ihmisapinat tuntuvat pelkällä olemassaolollaan olevan ihmisille varsin kiusallinen asia. Hävettäviä lähisukulaisia! Siksi ne myös ovat vaarassa kuolla luonnosta kokonaan. Vaatimus ihmisapinoiden perusoikeuksista on kiireellinen asia, eikä sille pitäisi naureskella.

Ihmisapinat ovat kaikkialla elinalueillaan erittäin uhanalainen vähemmistö.

Ihmisen kannalta eräs tärkeä itsekäs syy pitäisi muistaa myös: ihmisapinoiden geeneissä piilee vielä paljon meidän itsemme kannalta tärkeitä salaisuuksia. Ihmisapinoiden elinympäristön suojelun pitäisi siksi olla eräs tärkeimpiä prioriteetteja. Olen ihan tosissani vaatimassa kansainvälisiä sotajoukkoja suojelemaan niin orankeja, gorilloja kuin simpanssejakin. Tämän asian pitäisi kuulua Suomen ulkopolitiikan keskiöön.

LOPUKSI

Koko biosfäärin kohtalo lyhyellä tähtäimellä riippuu ihmisen toimista.

Tiedoksi muuten nuoremmalle tärähtäneistölle: monokulttuuri tarkoittaa alunperin yksipuolista viljelyä, joka köyhdyttää maaperän. Nykyäänhän tämä sana on kovin suosittu perussuomalaisvastaisen keskustelun olkiukko.

Ihminen on maapallon suurin uhkatekijä. Meteoriiteistakin maapallo on selvinnyt, mutta ihmisellä on oikeasti tuhopotentiaalia hävittää suurin osa elämää. Ilman ydinpommeja ja -onnettomuuksiakin jälki on jo hirvittävää ja käynnissä on kiihtyvä joukkotuho. Ilmastonmuutoshysteria on melkoista viherpiperrystä verrattuna kaikkeen viimeisten vuosisatojen saastuttamiseen ja luonnonvarojen kuluttamiseen.

Vaikka en saakaan siis Eläinpolitiikka-vaalikoneesta puhtaita papereita, väitän olevani eräs vihreimmistä ehdokkaista, suorastaan linkolalainen. En toki iloitse ihmisten kuolemasta, mutta väestönkasvu on maailman suurin ongelma. Se on myös tärkein syyni vastustaa massamuuttoa Eurooppaan. Jos se on jonkun mielestä rasismia olkoon: minun rasismini kohdistuu koko ihmisrotuun.

Loppukevennykseksi itävaltalaiskoomikko Alf Poierin erinomainen ihmisvastainen euroviisu, joka sijoittui vuoden 2003 iskelmäkisoissa kuudenneksi. Kyllä joku osa kansasta tietää...

Pari juttua vielä, Lauri... (kirje n. 2)

Yleisestä Yle-kritiikistä hiukan yksityisempään. Tämä yksityinen pitää kuitenkin ymmärtää myös kokemuspohjaisena esimerkkinä korruption ja vallan väärinkäytöstä. On keneltä tahansa erittäin alhaista väittää puhuvani vain omassa asiassani, mikä yleensä on varsinkin jäävien henkilöiden primitiivireaktio tällaisissa asioissa. Vähän paremmin pitäisi yrittää argumentoida vastaan.

LAULUKILPAILUMUISTELMIA

Julkisen palvelun yhtiöillä on todella eroa. Italian RAI toki on osin mainosrahotteinen, ja lupamaksu 110,50 € alle puolet Suomen 244,90 €:sta. RAIn ja YLEn vertailu hyvin tuntemassani laulukilpailukontekstissa tuli ajankohtaiseksi viime kuussa, kun Suomen karsintakatastrofista päästiin ja Italiassa laulettiin Sanremon kilpailua, josta alunperin koko Eurovision laulukilpailu on saanut ideansa.

Siis suoraan sanottuna vitutuskäyräni nousi taas läpi katon, kun muistin miten paljon paremmin asiat voivat olla. Kyse on pohjimmiltaan vain luovuudesta, laintulkinnoista ja poliittisesta tahdosta. Raha- ja resurssikysymykset ovat lopulta täysin toisarvoisia. Sen jälkeen ihailin myös mm. Viron ja Ukrainan tasokkaita euroviisukarsintoja.

Sanremossa nähtiin miten korkealuokkainen musiikkiviihdeohjelma tehdään. Viisi iltaa suoraa lähetystä, 22 kilpailukappaletta, 60-henkinen orkesteri, kansainvälisiä huippuvieraita... Tällaiseen euroviisukarsintaan on nykyään varaa näemmä vain Italiassa ja Albaniassa. Euroopan muiden maiden TV-päälliköt ovat poistaneet musiikin euroviisuista. Vuonna 2000 aloittamaani vastarintaa musiikin syrjintää vastaan jatkaa ESCLivemusic-sivusto.

ELÄKÖÖN RAI, HÄPEÄ YLE

Minun ja Euroviisuja tuottaneiden viihdetoimitusten yhteistaival on ollut erityisen kivinen, vai pitäisikö sanoa Kivinen isolla Koolla ;)

Ongelmat alkoivat jo 1990, kun sävellykseni jätettiin ulkopuolelle selvästikin kostoksi siitä, että olin tehnyt toimittajan töitä ilman toimittaja-akkreditointia euroviisuissa 1989. En älynnyt käyttää salanimeä. Muiden kappaleeni tekijöiden intettyä esiraadin tulosta, Ylestä kerrottiin kappaleemme olleen esiraadin 12. ja karsintaan otettiin omituinen kilpailijamäärä: 11.

Sen lisäksi viihdepäällikkö Erkki Pohjanheimo jatkoi kiusaamistani kieltäytymällä akkreditoimasta minua Zagrebin kisoihin toimittajaksi väittäen, että kaupalliset yhtiöt eivät saa puhua euroviisuista! Paikan päällä Zagrebissa Pohjanheimo yritti kovasti heittää minua ja kollegaani ulos. Järjestävän Kroatian television turvallisuuspäällikkö nauroi hänet ulos ja Pohjanheimo alkoi sitten haukkua meitä Suomen lehdistössä "lainsuojattomiksi".

Kaikenlaisia tarinoita on paljon tietysti muillakin, mutta näin väärällä jalalla nousten minun suhteeni Suomen euroviisuihin siis alkoi. Mainittakoon kuitenkin vuodet erityisesti vuodet 1998, 2002 ja 2004, jolloin minulta ainakin oman arvioni mukaan ryöstettiin varma voitto säveltäjänä ja/tai sanoittajana. Puhumme Suomen tunnetuimmista artisteista. Jännityksen säilyttämiseksi jätän näitä vanhempia tarinoita muistelmiini.

2005 yritin käydä kehityskeskustelua kaikesta tapahtuneesta Ylen kanssa niin kuin jo monesti aiemmin. Tuloksetta. Suomen euroviisuvoitto oli tuolloin vielä kaukainen haave, jossa yritin olla avuksi parhaan kykyni mukaan.

2006 pääsin yllätyksekseni ensimmäistä kertaa Suomen euroviisukarsintaan sanoittajan ominaisuudessa, koska Tomi Metsäketo halusi esittää vuonna 2002 Kisu Jernströmin säveltämän ja minun italiaksi sanoittamani kappaleen. Tuloksena toinen sija. Melkoista ironiaa (kts. 1990), että ensimmäistä kertaa MTV3:lla nähtiin mainos, jossa Lordi kehotti äänestämään itseään sloganilla: "On vastakkainasettelun aika!". Eipä enää YLE vaatinut itselleen tiedotusmonopolia. Lordi viisaana miehenä arvioi Metsäkedon esittämän balladimme ihan oikein päähaastajakseen. Netissä kiertänyt mainos oli vähän rajumpi: siinä Lordi söi Metsäkedon pään.

2007 tapahtui mm. tällaista. Osana varsin monimutkaista tapahtumavyyhteä työni Yleisradiossa päättyivät. Ristiriitani esimiesteni kanssa eivät mitenkään liittyneet työtehtäviini tai niiden hoitamiseen. Tj Jungnerin osuutta asioiden kulkuun voin vain arvailla. Loppunäytöksenä minut pakotettiin oikeustoimiin.

2009 viisujen alla jouduin puuttumaan asiaan, johon vähän muidenkin olisi pitänyt puuttua monesti aiemminkin.

2010 Radio Suomen musiikkipäällikkö Jorma Hietamäki ylitti täydellisesti valtuutensa. Petyin suuresti, että lammasmaiset kollegani ja kilpakumppanini hyväksyivät "maan tavan" ja ammattiyhdistykseni puuttuminen asiaan jäi suutariksi. Monessa maassa tällainen musiikkipäällikkö olisi aivan varmasti saanut potkut tai siirron toisiin tehtäviin. (Lehdistötiedote 5.1.2010)

Hietamäki, jota siitä alkaen kutsun yksinomaan nimellä Kyrpä Otsakumpu, esitti tässä tapauksessa politiikkansa ainoaksi perusteeksi kielen. Hassua, sillä italiankielisetkin kappaleet olivat siihen asti kelvanneet Radio Suomen soittolistoille ihan hyvin. Jopa minun sanoittamani Pentti Hietasen esitys Ti aspetterò soi siellä vielä, kun olin jo aloittanut työt Hietamäen soittolistan napinpainajana. Radio Suomen musiikkitoimituksen henkilökohtainen boikotti minua kohtaan on ollut totaalinen noin vuodesta 2004.

Hietamäen ja kumppaneiden Radio Suomen musiikkilinja ja erityisesti suhtautuminen Eurovision laulukilpailuun on ollut täysin poukkoilevaa ja mielivaltaista. Vielä pieni katsaus taaksepäin:

Viisukuppila-sivuston historiikin mukaan vuonna 2005: "Yleisradion esiraadin jäsen Jorma Hietamäki on todennut, että näissä karsinnoissa hyljättiin tarkoituksella kaikki diskokappaleet. Kappaleiden piti kuulemma sellaisenaan sopia Radio Suomen ohjelmistoon."

No, eipä sitten sopinutkaan. Vaikka tuolloin esiraadissa YLEn radion musiikkitoimitus oli varsin hyvin edustettuna, ilmeisesti Hietamäki ei saanut henkilökohtaisia suosikkejaan lainkaan läpi. Hietamäen armon soittolistoilla sai voittajan lisäksi vain semifinaalissa pudonnut Tommi Läntinen ja hänkin puolen vuoden viiveellä. Minä itse soitin ohi listan joitakin biisejä kisan jälkeen, joka tietysti musiikkidiktaattoria otti ankarasti aivoon.

Vuotta aiemmin eli 2004 vuoden karsintakappaleista Hietamäen armon saivat vain Jari Sillanpää ja Jonna K, molemmat ENGLANNINKIELISIÄ kappaleita.

Vuonna 2006 ihmeteltiin todella laajasti miksei Lordin Hard Rock Hallelujah soi viisuohjelmia lukuunottamatta Radio Suomessa, vaikka se on euroviisuvoittaja. Voin nyt tässä kertoa kuulleeni kollegaltani, että jo ennen Suomen karsintaa Hietamäki oli määrännyt, että Lordia ei sitten soiteta eikä myöskään toiseksi sijoittunutta Tomi Metsäketoa (koska kappale oli minun tekemäni), mutta Annika Eklundin Shanghain valoja pitää soittaa paljon. Juuri näin demokratiaa halveksuvasti Radio Suomessa toimittiin. En kehdannut tuolloin puuttua asiaan, koska olin itse kanavalla töissä. Jälkikäteen harmittaa, koska merkitys minun ja muiden ihmisten tuloille oli ihan huomattava. Kultalevykin jäi vain karvan mitan päähän.

Oikeastaan en voi muuta kuin vaatia Hietamäelle potkuja näiden asioiden perusteella ja uskon, että tähän vaatimukseen yhtyy suuri osa musiikkialasta. Olen käytettävissä laittamaan radion populaarimusiikkipolitiikkaa uusiksi ja paremmin vastaamaan lain henkeä (kts. kirje n. 1).

EUROVIISUHAAKSIRIKKO 2011

Tammikuussa 2010 sovin viihdepäällikkö Tuire Lindströmin kanssa eräästä pienestä asiasta, joka oli peräisin hänen edeltäjänsä ajalta. Sovimme myös vaitiolosta tämän asian osalta. Pidän lupauksen toistaiseksi.

Kesäkuussa 2010 ilmoitin yhtiöni olevani kiinnostunut vuoden kutsukilpailusta ja ilmoitin tarjolle vaihtoehdoiksi sekä itseni sooloartistina että Anneli Saariston. Vuoden 2008 kisaan jo olin tarjonnut Anneli Saaristoa, mutta tuolloin voittoa ilmeisesti pedattiin Kari Tapiolle, koska muita tämän ikäluokan artisteja ei mukaan kutsuttu. Tuolloinkin kävin muistaakseni rukkasten saamisen jälkeen kehityskeskustelua Tuire Lindströmin kanssa, mutta se ei johtanut yhtään mihinkään. Tai johti se nyt osaltaan siihen, että minulta hajosi yksi kaulavaltimo ja sain aivoinfarktin. Meinasin jo silloin kuolla vitutukseen.

Syyskuussa selvisi avoin sävellyskilpailu, mutta mitään vain ei Yleisradiosta kuulunut. Tässä puhelinkeskusteluni Tuire Lindströmin kanssa 23.9.2010. Myös Anneli Saaristo oli paikalla kuulemassa puhelun.

Keskustelussa Lindströmin esittämä "taso oli siis… kova" on järkyttävä ja loukkaava näkemys. Puhelussa esitetyt pahoittelut tuntuivat riittämättömiltä jo esiintyjälistan tultua julki, viimeistään tammikuussa kilpailua katsoessa. Euroviisukarsinnassa ei ollut juurikaan tunnettuja tai kokeneita nimiä ja taso oli kurja. Se, että Yle ei ole tällä kertaa edes julkistanut puhelinäänten määriä on yksi riittävä todiste totaalisesta epäonnistumisesta. Alamäki alkoi jo 2007, mutta tänä vuonna otettiin pohjakosketus.

Pieni esimerkki: laskelmieni mukaan viime vuotiset tekijänoikeustuloni kokoomalevyn myynnistä ja esityksistä tulevat olemaan niin naurettavat, että ne eivät kata kulujani kilpailukappaleen toisena sanoittajana. Ei ihme, että ammattilaiset kaikkoavat.

Koska vanha duokumppanini Milana Misic osallistui tänä vuonna kilpailuun, halusin solidaarisuudesta häntä kohtaan välttää tämän euroviisukarsinnan kritisoimista kilpailun ollessa kesken.

Totta puhuen, en nyt pyrkinyt mukaan kovinkaan itsekkäistä syistä, vaan ajattelin, että Anneli Saaristolle tällä olisi suurta merkitystä levytysuran jatkamisen kannalta. Olin valmis ottamaan sen puolesta suuren henkilökohtaisen riskin. On erityisen törkeää yhteistyökumppaneitani kohtaan, kuinka minun osallisuuteni aina tuntuu muodostuvan ylipääsemättömäksi esteeksi.

Päätin sitten aloittaa taas kehityskeskustelut, ettei lisää suonia katkeaisi päästä. Tässä kolme torstai-iltana lähettämääni viestiä Merete Manniselle ja Tuire Lindströmille:

Tarja on kiva, hän on viimeinen ihminen joka on päästänyt minut Suomessa suoraan lähetykseen, mutta jos haluatte kehittää Suomen euroviisukarsintaa vastaamaan Yleisradiota koskevaa lainsäädäntöä kannattaisi vihdoin lopettaa henkilökohtainen vihanpito minun kanssani.

Odotan vastausta 24 tunnin sisällä.

http://satumaa.yle.fi/euroviisut/2011-02-16/tarja-narhi-tv-kommentaattoriksi-euroviisuihin

Torpedot on ladattu.

------

Tänne julkaisen Asko Murtomäen ja YLEn entisten ja nykyisten viihdepäälliköiden rikokset minua ja Suomen musiikkialaa kohtaan ellei korjausliikkeitä ala näkyä.

http://pomus.net/kilpailut

------

Mereteltä tuli lomavastaajavastaus. Olen humaani, pyydän ottamaan ensi viikolla yhteyttä. Pieni kriisipalaveri olisi paikallaan.

En spekuloi kumpi vastaanottajista on tarttunut luuriin ja soittanut Ylen turvaupseereille. Joka tapauksessa katsoin parhaaksi antaa palautetta näille tärkeille ammattilaisille, joiden palveluita myös omassa toimituksessani Yleisradiossa muistan joskus tarvitun. Saavathan TV:n ja radion esiintyjät paljon säännönmukaisemmin kipakkaa palautetta kuin päälliköt. Suoraa lähetystä juontaessa ei kaikkia uhkauksia ehdi edes kirjata.

Sain siis perjantaina tämmöisen viestin:

security.yle@yle.fi kirjoitti 18.2.2011 kello 10.12:

Olet lähettänyt yhtiömme työntekijöille palautetta.

Rakentava palaute on aina tervetullutta, mutta kun palautteen sävy muuttuu

uhkausluontoiseksi, niin silloin ylitetään vaarallinen kynnys.

Jotta tilanne ei kärjistyisi ja asiaa ei uhkauksen vuoksi jouduttaisi

selvittämään viranomaisten kanssa, toivomme sinun lopettavan vastaavan

sävyisten viestien lähettämisen ja antavan työntekijöillemme työrauhan.

Terv. Yle Turvallisuus

Johon vastasin:

Arvoisa anonyymi viranomaisilla uhkailija,

nyt on jomman kumman viestin vastaanottajan lukutaidossa puutteita. Voi olla myös tietokoneeni promillelukossa, mutta asiat eivät siitä miksikään muutu.

"Tilanne" on kärjistynyt jo ajat sitten ja yhteydenottoni on tulkittavissa vain ja ainoastaan sovintoesitykseksi. Mistään rikoslain tarkoittamasta uhkauksesta ei ole kyse. Hengittäkää välillä.

Erityisesti julkisen palvelun Yleisradiossa esimiesten on otettava vastaan kaikenlaista palautetta, rivimiesten ja -naistenkin on ja minullakin on siitä runsaasti kokemusta.

Minulla on tapana selvitellä asioita ensin yksityisesti ja sitten tarvittaessa julkisuuden kautta. Väkivallalla uhkailu ei kuulu keinovalikoimiini.

Ystävällisin terveisin,

Eipä ole sittemmin mitään kuulunut. Yksityisen palautteen johtaessa vain viranomaisilla uhkailuun täytyy siis jälleen turvautua julkiseen palautteeseen. Toivottavasti tämä johtaa johonkin, Lauri.

Pitkään jatkuneen henkilökohtaisen syrjinnän lisäksi koen tässä asiassa siis vakavaa ikäsyrjintää. Anneli Saaristo on sentään kaikkien aikojen parhaiten suomeksi sijoittunut euroviisuedustajamme ja lukuisia kansainvälisiä palkintoja voittanut artisti. En ymmärrä, miten esim. hänen tai jonkun muun oikeasti kokeneen ja tunnetun esiintyjän osallistuminen olisi tehnyt kilpailusta ja TV-ohjelmasta enää nähtyä huonomman ja epäkiinnostavamman.

Esimerkiksi Sanremossa tänäkin vuonna kilpaili perinteiseen tapaan sulassa sovussa vanhoja konkareita ja uusia kykyjä niin kuin aina. Italialaiset arvostavat pitkän linjan artistejaan aivan toisella tavalla kuin meillä. Sekä tämän vuoden voittaja Roberto Vecchioni, että kolmanneksi sijoittunut Al Bano ovat syntyneet vuonna 1943. Kaikkiaan kisassa oli peräti 4 entistä Italian euroviisuedustajaa, hauskana sattumana myös Anneli Saaristolle 1989 tappion kärsinyt Anna Oxa! Sanremo ei ole mikään senioritähtikilpailu, edellisenä vuonna voiton otti 19-vuotias kykykilpailusta ponnistanut nuori mies.

Itse vasta aloittelen aktiivista laulajan uraani, vaikka mittarissa onkin jo 42, mutta silti olisin tämän vuoden karsintajoukossa ollut ehdottomasti kokeneimmasta päästä. 15 miljoonan katsojan yleisölle on jo tullut laulettua, että siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Milanan ja minun duettoni ei mahtunut Suomen karsintaan 2004, mutta saatiin sentään kokea kiva Transsilvanian reissu…

Viime vuonna minulta ilmestyi espanjankielinen soololevy, olin mukana eräällä kotimaisella livelevyllä ja tein 8 konsertin kiertueen Argentiinassa (kts. www.kaivanto.fi/press) Yleisradion mikään toimitus ei ole uutisoinut tästä sanaakaan. Oikeastaan tämä oli se viimeinen pisara.

Vielä kerran rautalangasta vääntäen, mitä yritän sanoa:

- Ylen harjoittama syrjintä minua kohtaan ylittää kaiken kohtuullisuuden ja se on loukkaavaa, koska se kohdistuu myös lukuisiin muihin ammattilaisiin. Tapaukseni on aika poikkeuksellinen, vaikka toki Ylen musiikkipolitiikasta on vuosien varrella jonkin verran keskusteltu eduskuntaa myöten.

- Eurovision laulukilpailun tuottajana olisin taatusti parempi kuin yksikään tehtävää 50 vuoden aikana hoitaneista. Tiedän, miten se parhaiten ja Yleisradiolain henkeä noudattaen pitäisi toteuttaa niin että katsojat ja Suomen musiikkiala saisivat ansaitsemansa populaarimusiikin huipputapahtuman.

Muun muassa tällaisista asioista on siis kyse mainitsemassani "vihanpidossa". Minulla ei ole mitään salattavaa eikä hävettävää. Lisää tulen kertomaan, mitä enemmän havaitsen vastuun väistelemistä. Erityisesti näiden kahden Yleisradion toimituksen (Viihde ja Radio Suomi) minuun kohdistama syrjintä on niin totaalista, että eipä tässä ole enää muuta tehtävissä kuin valittaa uudelle toimitusjohtajalle, josko korva hiukan kallistuisi suuntaani.

En voi myöskään kiistää näiden asioiden vaikutusta siihen, että olen nyt kansanedustajaehdokas.

Pienpuolueiden syrjintä

Siitä pääsemme toiseen asiaan eli Yleisradion vaaliohjelmiin. Timo Soinin alettua joulun välipäivinä haikailla mukaan pääministeritenttiin, sain aiheen aloittaa tämän adressin, johon on toistaiseksi liittynyt 4 eduskunnan ulkopuolista puoluetta sekä lukuisia ehdokkaita myös muista puolueista.

Muut ovat joko osa ongelmaa tai pelkäävät joutuvansa vielä enemmän paitsioon, jos lähtisivät kritisoimaan. Tai sitten tuntevat itsensä täysin voimattomiksi asian muuttamisen suhteen.

Perehdyttäni asiaan vähän paremmin päätin valittaa asiasta ETYJ:n vaalineuvojille. ETYJ päätti suosittaa vaalitarkkailjoiden lähettämistä:

YLE interlocutors clarified that the size of a party, its parliamentary status and interests of the viewers are therefore taken into consideration when deciding on access of the political parties to the public broadcaster. YLE decided that registered parties with no parliamentary representation will be given an opportunity to present their views on radio but not on TV. Some interlocutors met by the OSCE/ODIHR NAM expressed a concern that smaller parties with no parliamentary representation have fewer opportunities to present their views than parliamentary parties.

Sitten Soini sai tahtonsa läpi.

Tällainen gallupdemokratiaan perustuva päätös on aivan käsittämätön. Kansa ei myöskään ole tietoinen, kuinka gallupien tekemistä rahoitetaan puoluetuella, ja koska pienpuolueet eivät sitä saa, kannatusgallupeissa ei eduskunnan ulkopuolisia puolueita ole mainittu ja vastausvaihtoehdon "Muu" kohdalla, ei edes kysytä "Mikä?".

Sitten STT uutisoi vaalitarkkailijoista.

YLE rikkoo lakia. Eduskunnan ulkopuolisille puolueille pitäisi antaa paljon enemmän mahdollisuuksia kertoa tavoitteistaan YLEn kanavilla. 10 minuuttia Radio Suomessa ja pelkkä niiden oma ohjelma "Vaalikenttien haastajat" ovat silkkaa vittuilua. Miten voi haastaa eduskuntapuolueiden puheenjohtajia, kun ei edes pääse samaan ohjelmaan?

Tässä vähän konkreettisia demokratian parannusehdotuksia.

LOPPUHUIPENNUS

Miten ihmeessä laulukilpailut ja politiikka liittyvät yhteen? Tämän blogivuodatuksen lisäksi hyvinkin paljon. Esim. Eurovision laulukilpailun ja politiikan lukuisista yhtymäkohdista kirjoitin viimeksi 8.5.2009 artikkelin Helsingin Sanomiin, kun Georgia diskattiin pääministeri Putinin mahtikäskyllä. Osana päätöstä tekemässä oli myös Yleisradion edustaja.

Sanremon finaali-iltana lauantaina apujuontajina toimivat koomikot mäiskivät tasapuolisesti niin Berlusconia kuin oppositiotakin. Teksti oli sellaista, jollaiseen Suomessa ei olla totuttu. Berlusconia täälläkin kyllä osataan mäiskiä, mutta ei omia vallassa olevia.

Parempia laulukilpailuja ja vaaliohjelmia odotellessa,

Petri Kaivanto

PS. Vielä yksi pieni asia: 1.8. Svenska Ylen uutinen kutsui puoluettani ulkomaalaisvihamieliseksi. Sellainen on härskiä poliittista mustamaalausta ja ammattitaidotonta journalismia.

Carin Göthelidin jyrkkä poliittinen linjaus ei ole millään muotoa Yleisradiolle sopiva, vaan järkyttävää "vihapuhetta", jos moderni ilmaus sallitaan: "Vi på svenska Yles nyheter använder därför ordet ”främlingsfientlig” istället för ”invandringskritisk” om uttalanden/utspel/grupper som beskriver invandrare som ett hot mot Finland eller mot den finländska kulturen."

PS2. Suurkiitokset Ari Korvolalle kuitenkin tästä.