Tekstit
Viikko sitten italialaiset saivat äänestää melko merkittävistä asioista: vesilaitosten yksityistämisestä, ydinvoimaloiden rakentamisesta ja ministerien syytesuojasta.
Kaksi ensimmäistä olisivat suomalaisistakin takuulla kiinnostavia asioita: monet tahot himoitsevat Suomen pohjavesiä ja ydinvoima on jo eduskunnassakin luokiteltu "omantunnon kysymykseksi", jossa puoluekuria ei ole. Kansanedustajat äänestävät siis ydinvoimasta miten sattuu, ihan fiilispohjalta, eikä äänestäjillä ole sen suhteen senkään vertaa kuluttajansuojaa kuin yleensä. Ydinvoimakysymys on hyvä esimerkki siitä, että edustuksellinen demokratia tarvitsisi kipeästi tuekseen sitovia kansanäänestyksiä.
Ben Zyskowicz on eri mieltä:
Ben Zyskowicz vastustaa kansanäänestyksiä by petrikaivanto
Wikipedian mukaan Italian perustuslaki tuntee kaksi eri kansanäänestysmuotoa: kansanäänestys ja perustuslakiäänestys. Kansanäänestyksellä voidaan Italiassa vain kumota jo voimaan tulleita lakeja ja äänestyksen järjestämiseen tarvitaan joko 5 maakuntaneuvoston päätös tai puolen miljoonan äänioikeutetun allekirjoittama adressi.
Perustuslakiäänestys puolestaan on järjestettävä, mikäli perustuslain muutos on hyväksytty pienemmällä kuin kahden kolmasosan enemmistöllä parlamentin jommassa kummassa huoneessa ja viidesosa joko edustajainhuoneesta tai senaatista kansanäänestystä vaatii, tai 5 maakuntaneuvostoa tai puoli miljoonaa äänioikeutettua.
Vaikka nämä oikeudet kirjattiin Italian perustuslakiin jo 1947, niin täydentävän lainsäädännön, joka täsmensi miten äänestykset pitää järjestää, valmistumiseen meni vuosikymmeniä. Ensimmäistä kertaa kansanäänestysvälinettä päästiinkin käyttämään vasta 1974, kun muutamaa vuotta aiemmin sallittu avioero pyrittiin kieltämään.
Tuolloin 1974 italialaiset prosentein 59,3–40,7 päättivät pitää avioeron sallittuna. Äänestysprosentti oli huikea 87,7%.
En voi olla tässä yhteydessä muistuttamatta, että Italian euroviisu ja sitä myöten koko euroviisufinaali joutui kotimaassaan boikottiin, koska sen nimi oli Sì. Kyllä-ääni oli vaaleissa ääni avioerojen kieltämiselle ja Italian yleisradio pelkäsi, että ennakkosuosikin kappaleen nimi koettaisiin jonkunlaisena kampanjointina. Niinpä RAI näytti vasta yli kuukauden viiveellä, kuinka joku omituinen ruotsalaiskvartetti Agneta, Björn, Benny ja Annifrid jättivät taakseen mm. ennakkosuosikki Gigliola Cinquettin ja Olivia Newton-Johnin! (Lähde)
1987 italialaiset jo käytännössä kumosivat ydinvoiman kansanäänestyksessä ja ovat siitä asti maksaneet maailman kalleimpia sähkölaskuja.
1993 mm. julkinen puoluetuki ja mietojen huumeiden henkilökohtaisesta käytöstä seuraavat rangaistukset poistettiin. Koska Suomessa?
1995 mm. torjuttiin Italian yleisradioyhtiö RAIn yksityistämissuunnitelmat ja poistettiin automaattiset AY-maksut
Tämän jälkeen ei mikään kansanäänestys olekaan innostanut italialaisia uurnille tarpeeksi suurin joukoin, sillä vaadittava äänestysprosentti on 50%. Kunnes tuli viime viikonlopun jytky!
Kansanäänestyksiä harrastetaan toki muuallakin. Toukokuussa maltalaiset äänestivät avioeron lailliseksi, viimeisenä Euroopan maana. Sen saamiseksi tosin edellytetään pitkää asumuseroa ja sopua mahdollisten lasten elättämisestä ja holhouksesta.
Da-da-dam...
Ovatko suomalaiset niin tyhmiä ja holhottavia, että meitä voi päästää äänestämään sitovissa kansanäänestyksissä? Nykyeduskunnalta tätä ei ole vielä kysytty, mutta edellisen eduskunnan enemmistö oli sitä mieltä Iltalehden ja Oikeusministeriön gallupissa, jonka mukaan enemmistö kansalaisista kyllä haluaisi lisää kansanäänestyksiä.
On aivan selvä, että Lissabonin sopimus ja Euroopan vakausmekanismi ovat sellaisia hässäköitä, joista olisi pitänyt järjestää sitova kansanäänestys. Jos oikein Suomen perustuslakiin katsotaan ja löytyy puolueettomia ja korrutoitumattomia tuomareita (ih-hah-haa, hepo hirnahtaa), niin voipi lopputulemana olla, että näihin sitoutuneet hallitukset ja niiden puolesta äänestäneet kansanedustajat ovat saattaneet syyllistyä maanpetosrikoksiin. Mikko Ellilä onkin tehnyt kantelun Portugalin tukipaketista.
Olen myös sitä mieltä, että eräistä jo tehdyistä ellei sitten kaikista perustuslain muutoksista olisi ollut enemmän kuin paikallaan järjestää sitova kansanäänestys. Esimerkiksi ristiriita kansan suoraan valitseman presidentin valtaoikeuksien ja tämän kevään hallitussekoilun välillä on melkoinen, mutta se on toinen juttu, josta jo uudenvuodenpuheessani turisin.
Sanonpa vain tähän daa-da-dam, daa-da-dam, alla kiitää autostradam. Helvete Oskar!
