Tekstit
Viime viikkoina on tullut kaiveltua kaappeja, jotka ovat tietysti täynnä luurankoja. Suuri idolini ja petoeläinteni kasvattaja Tapio Tuuri on kirjoitellut runsaasti synkästä demarimenneisyydestään, viimeksi mm. syntymäpäivänään.
En ole omallani enempää elämöinyt, mutta koska varakansanedustaja ja eduskunta-avustaja Nasima Razmyar hiljan irtisanoi kauniisti alkaneen FB-ystävyytemme ja kun demarien kärkipaikoilla hilluu kammottavan epäpäteviä ihmishirviöitä, tunsin pakottavaa tarvetta kertoa avoimesti siitä ohikiitävästä hetkestä, kun luulin olevani demari.
On toki syytä lisätä, että minusta noin 95% suomalaisista on maailmankatsomukseltaan demareita, kun oikein silmiin katsotaan. Kukas sitä nyt hyvinvointivaltiota uskaltaisi vastustaa?
Vuonna 1993 lamaan vaipunut Suomi valmistautui valitsemaan Mauno Koivistolle seuraajaa. Oma aatteeni ei ollut silloin vielä kovin selvillä, vaikka olinkin kahdesti saanut mielestäni aika hyvän kansanedustajan Eero Paloheimosta. Olin myös äänestänyt kahdesti Vasemmistoliittoa. Nuorelle yliopisto-opiskelijalle melko tyypillistä äänestyskäyttäytymistä.
Eräänä päivänä kävelin pahaa aavistamatta Sorsan vaalitoimistoon, koska olin lukenut, että siellä oli isäni serkun ja Sorsan kaverin Kimmo Kaivannon töitä. Minut rekrytoitiin TV:stä tuttuna oitis järjestämään ohjelma Sorsan esivaalikampanjan päätöstilaisuuteen Helsingin Työväentalolle (nyk. Paasitorni).
Juontamisen lisäksi siihen kuului Anneli Saariston säestäminen eli järjestin siis itselleni keikan myös muusikkona. Lisäksi buukkasin esiintyjiksi Riki Sorsan ja Eija Vilppaan, jota säesti muistaakseni Pekka Tegelman. Muistaakseni Riki oli itse jo ilmoitellut tuestaan Sorsalle, sattuneesta syystä, heh-heh. Juuri levyn tehnyt Vilpas keksittiin kai muuten vain sopivaksi ja kepeämmäksi esiintyjäksi, en muista kenen idea se oli. Kampanjapäälliköiden briiffaus minulle oli aika lyhyt, kunhan päätettiin vaalitoimistolla, mihin väliin Sorsa puhuu.
Tavoilleni uskollisesti en varmaankaan laatinut mitään kässäriä, mutta muistan yrittäneeni hiukan amerikkalaistyylistä hehkutusta spiikatessani päähenkilön lavalle epäsuomalaisen pompöösein sanoin: "Suomen tasavallan presidentti 1994, Kalevi Sorsa!" En tiedä kuinka nolona semmoista tuolloin pidettiin, mutta muistan ainakin Sorsan kovasti hymyilleen, kun hän astui itsevarmana lavalle.
Demarieliittiä oli tietysti runsaasti paikalla ja kahvion puolella näin ensi kertaa haastaja Martti Ahtisaaren, jonka seurassa oli kovin yllättävä ja epätodennäköinen hahmo: tamperelainen free lance -toimittaja Jussi Lähde. Yhtä epätodennäköinen kuin minä Sorsan kampanjatilaisuuden juontajana. Rouva Fortunan huumorintajusta kertonee jotain se, että vain paria vuotta aiemmin samainen Lähde oli tehnyt ensimmäisen henkilöjutun minusta tamperelaiseen ilmaisjakelulehteen. Ja pian tuo sama kaveri olikin presidentin lehdistöpäällikkö!
Siihen maanantai-iltaan 26.4.1993 se Sorsan ura sitten tyssäsikin, en tiedä oliko mulla osuutta asiaan. Ainakin siitä alkoi tappioputkeni: olen sittemmin aina ollut vaaleissa häviäjien puolella. Paitsi 1995 kampanjoimassa Irina Krohnia eduskuntaan, mutta pidän sitäkin nykytiedolla häviämisenä. Jytkystä tietysti iloitsen vieläkin, vaikka en Jussi Halla-ahoa äänestänytkään, vaan itseäni.
Sorsa oli kiistatta suuri valtiomies. Ainakin moraalisesti hiukan suurempi kuin Palme ja Fälldin, sillä Sorsasta ei ole esitetty pedofiilisyytteitä. Eikä Sorsa takuulla ollut niin korruptoitunut saati niin hyvä kaveri Berlusconin tai Somalian diktaattori Siad Barren kanssa kuin Bettino Craxi. Sorsan ja Saddam Husseinin suhde sen sijaan oli varmasti erinomainen. Näkemättä jäi, olisiko Sorsa ollut kahden kauden presidentti ja olisiko Sorsan presidenttiys merkittävästi muokannut Suomea toisenlaiseksi. SDP:lle se olisi varmasti ollut parempi.
Wikipedian mukaan "Sorsa piti vuoden 1984 SDP:n puoluekokouksessa kuuluisaksi tulleen Infokratia-puheen, jossa hän syytti tiedotusvälineitä epäolennaisuuksiin puuttumisesta ja epä-älyllisyydestä. Sorsan mielestä tiedostusvälineet eivät kirjoittaneet yhteiskunnallisista ongelmista vaan keskittyivät pinnallisiin asioihin." Olen jyrkästi samaa mieltä. Tämä kehitys on viime vuosina saavuttanut sellaiset mittasuhteet, jota Sorsakaan ei varmaan osannut aavistaa.
Niin, en oikeastaan ole ollut koskaan demari. Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa en usko voivani palata tai eheytyä demariksi, sillä SDP:n ideologia tuntuu olevan lopullisesti kateissa. Viimeisin pisara oli se, että etenkin demarit alkoivat eduskuntavaalikampanjassa käyttää tasavero-käsitettä totaalisen väärin. Ainoastaan Stefan Wallin yritti vähän protestoida.
Kenties lääketiede löytää lobotomiaa ja kovin muodikasta kemiallista kastraatiota kevyemmät keinot, joilla minäkin voin palata demariksi ja muslimiksi. Ehkä sitten kelpaan myös Nasimalle. Siihen asti juon viinaa, syön makkaraa ja haukun demareita, mitä nyt vihreiden, vasemmiston, Rasistisen kansanpuolueen, Kokoomuksen, vasemmistopersujen, kristillisen, hyödyllisten idioottien, todellisten roistojen ja passiivisen enemmistön haukkumiselta kerkiän.
----
PS. Otsikko viittaa tietysti Tapio Tuurin Lärvikirja-statuksesta tänään käytyyn jännittävään keskusteluun:
Söin juuri kaksi erittäin herkullista Herkkupadasta ostamaani valmiiksi grillattua kanankoipea. Hieman vain jäi luita kissoille jäljelle. Niitä syödessäni mietin koko ajan, pitäisikö minun olla surullinen kanan kohtalosta. Tässä menee monta päivää miettiessä.
Jari Leino Ei kananluita kissoille! Liian terävät säleet jos ne saa ne murskattua.
9 hours ago · Like · 1 person
Tapio Tuuri No voi pirskatti.
9 hours ago · Like
Maria Helminen Kananluistako tässä nyt kiistelläänkin. Entäs pikkulinnun luut?
9 hours ago · Like
Maria Helminen Vai pitääkö kissojen syödä lihat ja jättää luut Tapiolle? Sekö olisi parempi vaihtoehto?
9 hours ago · Like
Tapio Tuuri En ole vielä antanut kananluita kissoille, vaan ne ovat tuossa pöydällä kupissa, siis luut. Pomo kävi kyllä jo kovasti haistelemassa, mutta minä hätistin sen pois.
Tapio Tuuri No jaahas, vanha Kille tuli juuri vaatimaan kananluita itselleen. Se esitti vaatimuksensa niin määrätietoisesti, ettei jäänyt tulkinnan varaa. No, niin, nyt ne on syöty.
4 hours ago · Like
